Oletko mun ystävä silloinkin, kun mä en jaksa?

En ole ikinä osannut luokitella itseäni introvertiksi tai ekstrovertiksi. Arjessa viihdyn hyvin kotona omissa oloissani ja monesti ahdistun liiallisesta hälinästä. Kuitenkin kaipaan silloin tällöin energisiä ihmisiä ympärilleni ja nautin sosiaalisista tilanteista. Osittain tästä syystä unohdan ystävät helposti arjen pyörteissä ja saatan havahtua viikkojen päästä siihen, etten ole kysellyt kuulumisia tai sopinut kahvi-treffejä. Silloin kuitenkin kun näen ystäviäni, haluan panostaa 100%. 

Ei ole välttämättä kovin helppoa olla mun ystävä. Ymmärrän hyvin, että on rankkaa ja rasittavaa olla aina se joka tarttuu puhelimeen ja soittaa minun keskittyessä täysin lapsiperhearkeen. Yhteydenpito väkisinkin kärsii, kun en ole itse niin aktiivinen. Kiire ja lapset eivät saisi olla syy hylätä ystäviä, mutta joskus tuntuu ettei mun aivoissa ole tarpeeksi kapasiteettia hoitaa omaa sosiaalista elämää ja kärsin siitä itsekkin.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön IHAN MAMINA (@niina.mantere) jakama julkaisu

Olen aivan super onnellinen niistä mun ystävistä, jotka jaksavat pitää muhun yhteyttä. Ihana huomata, että aina kun näen ystäviäni juttu jatkuu siitä mihin ollaan viimeksi jääty, vaikka viime kerrasta olisi kuukausia.

Ystävänä äiti-ihminen

Mä olen ystäväpiirini ensimmäisiä äitejä, joten me eletään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Ystäväni opiskelevat, käyvät töissä ja nauttivat nuoren aikuisen elämää minun pyörittäessä kotia ja vaihtaessa vaippoja. Mahtavaa silti huomata, että ei ne keskustelun aiheet lopu kesken. Mä rakastan kuulla juttuja opiskelusta ja Tinder treffeistä, kun taas ystäväni kyselevät millaista on synnyttää ja olla raskaana.

Monesti kuulee nuorilta äideiltä, että ystävät ovat hylänneet. Omalla kohdalla asia on mennyt ennemmin toisin päin, minä olen se paska ystävä joka ei ole pitänyt yhteyttä.

Perjantaiksi olimme sopineet ystäväni kanssa kahdestaan pidettävät ”pikkujoulut”, eli luvassa olisi juustoja, herkkuja ja pepsi maxia. Tietenkin meidän pikkujouluihin osallistuisi myös yksi taapero, ainakin niin kauan kunnes tulisi nukkumaanmenoaika. Niin mä siis luulin. Ystävä oli kuitenkin juoninut mieheni kanssa asiat niin, että isi nappaisi taaperon mukaansa ja saisimme olla koko illan ja yön kahdestaan.

Kotiäidin ei tarvitse olla aina kotona

Sovimme jo esikoista odottaessa mieheni kanssa, että vaikka olen kotiäiti en saa homehtua kotiin. Miehenikin toivoo kahdenkeskistä aikaa lasten kanssa ja hän jos joku tietää, että pari tuntia ulkona ystävien kanssa ilman lapsia tekee minusta aivan eri ihmisen.

Lue myös: Vauvani on ollut useasti hoidossa, enkä pode huonoa omatuntoa

Mun uudenvuoden lupaus voisi olla se, että olisin se joka tarttuu ensimmäisenä puhelimeen. Pyytäisin miestä useammin olemaan lasten kanssa ja menisin ystävieni luokse. Kysyisin heiltä useammin kuulumisia ja antaisin itsestäni enemmän myös ystäville, ei pelkästään lapsille.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Raskaus herkistää, myös somesta saatavalle kritiikille

Miten 1-vuotiaan epilepsia on muuttanut meidän arkea?

Ensimmäinen AMK koulupäivä vauvan kanssa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä