Äiti käänsi selkänsä, taapero päätyi tikattavaksi

Meillä taas sattuu ja tapahtuu. Puhuin vähän aikaa sitten instagram tilillä kuinka 1,5-vuotiaasta taaperosta on tullut uskomattoman nopea kiipeilijä. En ehdi edes leipää voidella kun taapero on ehtinyt hinata itsensä ruokapöydälle istumaan. Yrityksistä huolimatta mulle ei ole vielä kasvanut niitä kuuluisia silmiä selkään ja mustelmilta ja kolhuilta ei olla vältytty tämän vauhdikkaan pojan kanssa. 

(Sisältövaroitus, teksti sisältää verta ja tikkaamista) Tänään lounaan jälkeen laitoin taaperon hetkeksi sohvalle katsomaan tv:tä ja menin pikaisesti käymään vessassa ajatuksena laittaa sitten taapero päiväunille. Lastenhuoneesta kuului kova kolahdus ja vertahyytävää huutoa. Lapsi oli kiivennyt hyllykön päälle ja tippunut sieltä. Keskellä huoneen lattiaa seisoi pieni poika yltä päältä veressä. Verta oli kaikkialla, enkä aluksi edes paikantanut tuleeko veri suusta, nenästä vai mistä ihmeestä voi vuotaa noin paljon!?

Pikainen analyysi mielessä: lapsi itkee, hän seisoo itse ja verta lukuunottamatta näyttää olevan kunnossa – ei ambulanssia. Nappasin taaperon syliin ja pyyhin hänen kasvoja, otsalla oli 1,5cm haava mikä pulppusi verta. Äkkiä pyyhe painamaan vuotokohtaa ja soitto naapurissa asuvalle äitille ”Lapsi tippui hyllykön päältä, tule hakemaan meidät päivystykseen tikattavaksi”.

Lue myös: Kolina vaan kävi, 6kk vauva tippui sängystä

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön IHAN MAMINA (@niina.mantere) jakama julkaisu

Päivystyksessä päästiin suoraan ovelta lääkärin vastaanotolle (ihanan nopeaa toimintaa!!). Lääkäri tutki lapsen ja tuli samaan päätelmään kuin minä, ei ole käynyt pahasti! Haava oli reunoiltaan tosi siisti, lääkäri sanoi liimaavansa mutta sairaanhoitaja ehdotti tikkejä siistimmän arven toivossa. Molemmat katsoivat minua ja kysyivät ”kumman äiti haluaa?” Päädyttiin tikkeihin, sillä sairaanhoitajan perustelut haavan siistimmästä paranemisesta kuulostivat järkevältä. Kolme pientä tikkiä ommeltiin otsaan ja haava näytti todella siistiltä.

Hoitajat yrittivät saada minua ulos huoneesta tikkaamisen ajaksi, etten hätääntyisi. Halusin kuitenkin pidellä taaperoa paikallaan itse ja jutella hänelle toimenpiteen ajan. Enkä mä nyt sairaanhoitaja opiskelijana jättäisi väliin mahdollisuutta nähdä haavan tikkaamista aitiopaikalta! Taapero oli maailman reippain potilas ja jo tunnin päästä hän leikki onnellisena parkkitalolla ja juoksi ympäri asuntoa nauraen.

Lue myös: Ei päivääkään, ettei taapero olisi kolhuilla

Aina ei ehdi perään

Tuntuu, että moni äiti potee huonoa omatuntoa lapsen kolhuista. Mä ajattelen, että vauhdikkaan taaperon kanssa sattuu ja tapahtuu. Tottakai riskit on aina minimoitava. Mekin opimme tästä reissusta sen verran, että vaari tuli poraamaan kunnon kiipeilyesteen hyllykön eteen. Silti kolhuja käy vaikka seisoisin itse metrin päässä lapsesta ja kieltäisin häneltä kaiken. Kyllä se järki ja itsesuojeluvaisto kasvaa päähän ajan myötä ❤️

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä