ihan mamina - Banneri

Nukkuminen on mulle suuressa osassa hyvinvointia ja jaksamista. Vaihdoin jo 20-vuotiaana kolmivuorotyöstä päivätyöhön, sillä mun pää ja keho ei kestänyt yövuoroja ja valvomista. Esikoisen synnyttyä unen tarve on selvästi muuttunut, minulle riittää vähempikin yöuni kunhan se on laadukasta ja katkeamatonta. No, se taas ei ole ihan yksinkertaista lapsiperheessä.

Esikoisemme nukkui perhepedissä hieman yli vuoden ikään asti. Yöimetyksen loputtua vauvan ollessa 8 kuukauden ikäinen yritimme monesti opettaa häntä omaan sänkyyn. Palasimme aina kuitenkin perhepetiin, koska silloin saimme kaikki nukuttua parhaiten. Pitkän aikaa lapsi nukkui aina alkuyön omassa sängyssä, mutta oli siinä kello kahden aikaan yöllä ilmestynyt meidän väliin nukkumaan.

Lue myös: Perhepeti – pelastus vai painajainen?

Vuoden ikäisenä taapero pyöri unissaan jo niin paljon, että se alkoi häiritä mun nukkumista. Heräsin hänen jokaiseen raajan liikkeeseen ja tuhahdukseen. Oli myös puuduttavaa olla taaperon unileluna, sillä hän halusi aina pidellä minua kädestä nukahtaessaan. Teimme päätöksen, että taapero siirtyy kerta rysäyksellä omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn.

Lue myös: Taaperon opettaminen omaan sänkyyn, mistä aloitettiin?

Miten aiotaan toimia tulevan vauvan kanssa?

Meidän tuleva helmikuinen tulee nukkumaan perhepedissä niin kauan kun imetän öisin. Mun mielestä oli aivan ihanaa nukahtaa vauva kainalossa ja pienen vauvan kanssa imetys sujui niin helposti hänen nukkuessa rinnalla. Esikoinen söi vain kahdesti yössä ihan vastasyntyneestä asti ja nukuin vauvan synnyttyä paremmin kun koko raskausaikana.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön IHAN MAMINA (@niina.mantere) jakama julkaisu

Vauvalle on myös keinujaloilla varattu kehto meidän makuuhuoneessa, mihin hänet voi siirtää nukkumaan jos hän ei kaipaa läheisyyttä tai rintaa kovasti öisin. Todennäköisesti minulla tulee kuitenkin niin kova vauvan kaipuu, että haluan pitää hänet lähellä. Ihokontaktista on hyötyä myös maidonnousun kannalta.

Halu nukkua lähellä vauvaa tulee myös siitä, että sekä minä että esikoinen ollaan sairastuttu epilepsiaan 9 kuukauden iässä. Tulevalla vauvalla on 50% todennäköisyys sairastua myös ja pelkäänkin hänen saavan kohtauksen yöllä. Vieressä nukkumalla herään ehkä itse paremmin jos jotain tapahtuu.

Perhepedin plussat ja miinukset

Plussat

  • Imetys onnistuu unissaankin
  • Nukahdan nopeammin uudelleen, kun ei tarvitse nousta sängystä
  • Ihokontakti auttaa maidonnousussa
  • Ei tarvitse miettiä onko vauvalla jokin hätä
  • Äidin hengitys rauhoittaa vauvaa ja tahdistaa tämän hengitystä

Miinukset

  • Sänky ei saa olla liian pehmeä, eli joudutaan luopumaan memory foamista ensimmäisinä kuukausina
  • Sängyssä ei voi vaihdella asentoa vapaasti
  • Vauva vie tilaa jo muutenkin kapeasta (160cm) sängystä

Perhepedissä turvallisuusasiat on huomioitava erityisen hyvin. Esikoisen asettelin vastasyntyneenä nukkumaan oman tyynyni korkeudelle seinän puolelle. Näin hän oli niin korkealla, että vaikka olisin kääntänyt unissani kylkeä en olisi liiskannut häntä. Seinän ja sängyn väliin olin pyörittänyt päiväpeiton ”patukaksi”, ettei vauva pääse luiskahtamaan pieneen rakoseen tai saa kylmää vetoa seinästä.

Nukkumisasioihin ei voi oikein sanoa oikeaa tai väärää tapaa. Mun mielestä oikea tapa on se miten koko perhe nukkuu hyvin. Kokeilemalla selviää ja se mikä tuntuu nyt hyvältä, voi kuukauden päästä olla huono vaihtoehto.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Tekeekö vanhemmat ”sitä” perhepedissä?

3,5 vuotta yhdessä ja kaksi lasta, miten parisuhde jaksaa?

Kolina vaan kävi, vauva tippui sängystä!

Kommentit (1)

Meillä esikoinen nukkui perhepedissä jonkin aikaa sitten siirtyi omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen mutta reilu 5v käveli meidän viereen öisin kunnes vauva syntyi alkoi esikoinen pysymään sängyssään ja vauva melkein heti alkoi nukkumaan omassa sängyssään molemmat tavat on olleet siinä hetkessä meille hyvät

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X