Mun toiveita synnytykseen, kirje kätilölle ja kivunlievitykset

Helmikuu lähestyy hurjaa vauhtia ja enää kaksi viikkoa, niin meidän raskaus on täysiaikainen ja vauva voi syntyä koska vaan. Kuluvan viikon aikana mun vointi on ”huonontunut”, eli kärsin nyt suurista hormooni-kiukuista, menkkakivuista ja harjoitussupistuksista. Tätä oloa pahentaa entisestään väsymys ja halu vetäytyä omiin oloihin.

Oletan, että kaikki tämä ennakoi lähestyvää synnytystä. Mies sanoi yhtenä iltana mun itkiessä jälleen aivan tyhjästä, että alan olla mielialalta samanlainen kuin muutamaa viikkoa ennen esikoisen syntymää. Olen siis alkanut pyöritellä mielessäni entistä enemmän synnytystä ja synnytystoivelistaa, minkä aion antaa miehelle ja kätilölle.

Lue myös: Yksityinen synnytysvalmennus ja vinkkejä synnytykseen kätilöltä

Synnytyksen spontaani ja luonnollinen käynnistyminen

Toivon synnytyksen käynnistyvän itsestään, sillä ajattelen kehon olevan silloin optimaalisessa tilanteessa ja supistusten olevan tehokkaampia kuin keinotekoisesti aiheutetut supistukset. Mulle väläyteltiin äitiyspolilta mahdollisuutta ”joutua” käynnistykseen vauvan suuren koon vuoksi, sillä toivon alatiesynnytystä ja liian ison vauvan synnyttäminen alateitse on riski. Haluaisin myös päästä kokemaan supistukset kotona, sillä ensimmäisen synnytyksen käynnistyessä (vihreän) lapsiveden menolla jouduin heti sairaalaan tarkkailuun.

Synnytyksen luonnollista käynnistymistä edistääkseni käytän muutamia synnytysvalmennuksessa oppimiani kikkoja. Mikäli kuitenkin päädymme lääkärin kanssa synnytyksen käynnistämiseen, toivoisin sen tapahtuvan ballongilla tai kalvojen puhkaisulla ja haluaisin päästä vielä kotiin odottelemaan.

Kotona synnytyksen alkaessa

Olen varannut kotiin synnytyksen alkamista varten jumppapallon, selän / masun lämmittimen, kynttilöitä ja tens-laitteen. Lisäksi miehelle on opetettu hyviä akupunktiopisteitä ja hän on valmis hieromaan mua supistusten alkaessa.

Taapero pääsee naapuriin mummille hoitoon synnytyksen ajaksi ja mä haluaisin rentoutua ja katsella hömppäsarjoja Netflixistä jumppapallolla pomppien supistusten tahtiin. Sairaalaan lähdemme sitten kun mun voimat ei enää riitä, tai supistusväli alkaa olla 6-7min tahtia.

Kivunlievitys synnytyksessä

Sairaalassa haluan kokeilla kuumaa suihkua jumppapallolla tai ammetta lievittämään kipua. Nautin vedestä ja kuumista suihkuista muutenkin ja muistan suihkun auttaneen ensimmäisessä synnytyksessä. Haluan tällä kertaa kokeilla kuinka pitkälle jaksan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta olen valmis ottamaan epiduraalin jos voimat loppuvat kesken. Esikoista synnyttäessä sain epiduraalin ollessani 4cm auki ja ihan hetkessä avauduin 9cm asti, kun keho sai rentoutua puudutuksen vaikutuksesta.

Synnytystoivelistaan kirjoitan myös viestin kätilölle. Toivon hänen kannustavan mua mahdollisimman paljon pystyasentoon ja liikkeelle. Haluan tarjota vauvalle mahdollisimman hyvän ja helpon reitin ulos, enkä liiskata lantiotani ahtaaksi makaamalla sängyssä sikiöasennossa.

Ponnistusasento

Yksi asia on varmaa, en tahdo ponnistaa puoli-istuvassa asennossa ellei minun tai vauvan henki ole vaarassa. Asento aiheuttaa mulle kipua si-niveleen ja laukaisee pahoinvoinnin. Ensimmäisessä synnytyksessä en tajunnut sanoa tarpeeksi napakasti tätä kätilöille ja osa ponnistusvoimista meni siihen huonoon oloon minkä asento tuotti.

Ajattelisin itselleni parhaaksi asennoksi kyykkyasennon mieheen nojaten tai synnytysjakkaran. Asento tuntuu jotenkin luonnolliselle, sillä siinä painovoima tekee osan työstä mun puolesta. Myös konttaus-asento sängynpäätyyn nojaten tai kylkiasento voisivat olla kokeilemisen arvoisia.

Toivon myös, että jos vauvalla on kaikki kunnossa, eikä ole kiire saisin ponnistaa ”omaan tahtiin”, eikä niin että cheerleaderiksi palkattu kätilö huutaa kannustuksia ja ”ponnista, pinnistä, työnnä, juuri noin!!” mun korvan vieressä.

Kovin paljoa en kuitenkaan anna painoarvoa mun omille ajatuksille ”unelma synnytyksestä”, sillä en halua pettyä. Mulle tärkein asia on terve vauva ja synnytys on onnistunut, jos en joudu kesken kaiken sektioon.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Perhepeti, pinnis, kehto? Missä vauva tulee nukkumaan?

Raskausviikko 34, maha on laskeutunut

Synnytyssairaaloiden shoppailu, normaalia vai elämysmatkailua?

Kommentit

5 kommenttia

Aina joku loukkaantuu ja joku keksii provosoitua ihan ihmejutuista. Eihän sitä mitään saa kirjottaa ja mitään persoonaa näyttää jos kaikkia täydellisesti miellyttää. Anna mennä vaan ja tuo oma näkökulma esille. Kyllä suurin osa nyt käsittää miten tärkeä rooli kätilöllä on ja ymmärtää vitsinä kärjistetyt cheerleadailut. Onhan se kannustaminenkin oikeastikin siinä työssä mukana. Tuo jälkikaneettien lisäily ”kunhan lapsella on kaikki hyvin” muuttuu myös tyhjäksi hokemaksi jos lukijoita peläten se on pakko kaikkeen lisätä. God bless America.

cheerleaderiksi palkattu kätilö.. oikeasti? Siis mie ymmärrän tuon toiveen täysin, mutta nyt on kyllä vähän köpö vertauskuva sulla köytössä. Eiköhän siellä oo kätilöt palkattu kätilöksi ja varmasti kuuntelevat toiveitasi. 😉

Tulin mielenkiinnosta lukemaan blogiasi, koska mainitsit instagramissa, että oot saanut huonoa palautetta postauksstasi. Nämä kommentit olivat toki todella törkeitä. Tällä tavalla kirjoitettu teksti varmasti kuitenkin provosoi ihmisiä. Minuakin… 😮

Heippa!

Mulla on ollu koko blogin pitämisen ajan tapana kirjoittaa sarkastisella huumorilla ja heittää läppää vaikeistakin asioista. Se on vähän niiku tän blogin sielu! Ketään yksittäistä kätilöä en tässä halunnut loukata, kaikki ovat varmasti hyviä työssään 🧡 Kielikuvana tarkoitin siis asian, ei kannata provosoitua!

Ihan samanlaiset toiveet oli minulla esikoisen synnytyksessä pari kuukautta sitten! Annoinkin kätilöille pitkän paperisen listan kaikista toiveista joka tuntui siltä että vaadin paljon mutta oli sen arvoista, jokainen toive toteutui, 8 senttiin asti viihdyin suihkussa jumppapallolla ja en voisi enempää kehua pystyasentoa sängyn päätyyn nojaten ponnistaessa 🥰 Eikä tämä teksti ole mitenkään provosoiva, synnytyksessä äidin hyvinvointi on supertärkeää ja eiköhän tuosta löydy tutkimuksiakin – mitä tyytyväisempi äiti, sitä nopeampi synnytys, sitä vähemmän komplikaatioita – eli myös niiltäosin terveempi vauva

Hei, itsekin tulin tänne lukemaan, kun kuulin saamastasi palautteesta. Henkilökunnan kannustus ja tsemppi on tärkeää, en ymmärrä miksi tästä osa on kovasti provosoitunut. Itsellä on takana käynnistettysynnytys, mikä aiheutti traumat. Yhtenäsyynä juuri se, että meille ei kerrottu miksi tehdään ja alussa jäin yksin kivun kanssa. Olen käsitellyt tätä asiaa melkein koko vauvavuoden ja siksi harmittaa, etten päässyt nauttimaan vauva-arjesta ensimmäiseen puoleen vuoteen. Tässä mielestäni meidän tilanteessa ei toteutunut onnistunut synnytys. Mielestäni enää 2020-luvulla synnytyksen tavoite ei voi olla terve lapsi, vaan myös hyvinvoiva ja terve äiti. Siksi äitien tulisi tulla kuulluksi koko synnytyksen ajan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä