ihan mamina - Banneri

Puhuttiinpa raskausvaivoista, synntyksestä tai vauvan sukupuolesta olet suorastaan hirviö, jos et muista aina lisätä lauseen loppuun ”mutta siis pääasia on, että vauva on terve!” Mitä tällä lauseella edes tarkoitetaan? Eikö lähtökohta ole se, että jokainen vanhempi toivoo lapsella olevan kaikki hyvin? Tarvitseeko noin itsestäänselvä asia alleviivata ja korostaa erikseen?

Entä jos odotetaankin kehitysvammaista lasta? Tai meidän tapauksessa mahdollisesti epilepsiaa sairastavaa lasta. Onko silloinkin pääasia se, että vauva on terve ja miten se terveys oikein määritellään?

Kirjoittamani synnytystoive -postauksen jälkeen minut on nyt leimattu itsekkääksi ja idiootiksi. En muka osaa ajatella vauvan parasta. Tiesitkö, että hyvä synnytys äidille on usein myös hyvä syntymä vauvalle? Sekä äiti, että vauva hyötyvät positiivisesta synnytyskokemuksesta.

En käsitä miten ihmisten mielessä asia kääntyy niin, että jos raskaana oleva toivoo mukavaa ja helppoa synnytystä, se kumoaisi lapsen hyvinvoinnin ensisijaisuuden. Itse toivon alatiesynnytystä ja pelkään sektioon joutumista, mutta en minä hädän hetkellä alkaisi huutamaan kätilölle, että ette varmana leikkaa minua. Asiat voivat mennä mun toivomalla tavalla, tai sitten päädytään sektioon ja käsitellään sitä asiaa myöhemmin.

Synnyttämisen kuuluu olla kamalaa

Ihmetyttää myös ihmisten ajatusmaailma siitä, että synnytyksen tulisi olla jotenkin aivan hirveä kokemus. Puhutaan ”elämysmatkailijoista” ja todetaan, että synnytyksen kuuluu sattua. Ei välttämättä. Parhaimmillaankin synnytys varmasti sattuu, mutta se voi silti olla ihan uskomaton kokemus.

Ennen vanhaan synnyttäjän sidottiin sänkyyn jalat telineisiin, väliliha leikattiin automaattisesti ja lapsi piti puskea hiljaa ja väkisin ulos juuri niin kun kätilö käski. Onneksi nykyään ymmärretään hyvän synnytyksen merkitys äidin, lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin ja kiintymyssuhteen syntymiselle. Halutaan ehjän ja terveen vauvan lisäksi ehjä ja terve äiti, eikä siinä ole mitään itsekästä tai pahaa.

Mun mielestä odotukset pitääkin olla paljon korkeammalla, kuin se että kuhan jäädään henkiin synnytyksestä. Hyvä synnytyskokemus voi olla muutakin kuin se mitä olit aluksi ajatellut, mutta mielikuvien luominen ja toiveiden esittäminen kätilölle edistävät hyvään synnytyskokemukseen pääsyä. Kätilö on siellä synnyttäjää ja tämän puolisoa varten, ei ole väärin esittää hänelle toiveita. Hän ammattilaisena kertoo kyllä ovatko ne toteutettavissa vauvan hyvinvointi huomioiden.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Synnytyssairaaloiden shoppailu, normaalia vai elämysmatkailua?

Yksityinen synnytysvalmennus ja vinkkejä kätilöltä

Voisinko minä synnyttää kotona?

Kommentit (2)

”Pääasia, että lapsi on terve.” Tämä lause särähtää korvaan nykyään aina. Tottakai se on varmasti jokaisen vanhemman ensisijainen toive, mutta onko se lapsi yhtään sen vähempiarvoinen vaikka ei täysin terve olisikaan.

Itse olen esikoiseni menettänyt vastasyntyneenä perinnölliseen sairauteen (25%riski joka raskaudessa) ja sen jälkeen ennemminkin toive on ollut joka raskaudessa että kunhan saisi edes elävän lapsen, vaikka ei täysin terve olisikaan. 2.lapsen odotuksen aikana tuli monesti ajateltua, että ilomielin ottaisin vaikka down-lapsen, toivoisin vain että lapsella olisi sen verran vähän vaivoja sairaudesta johtuen että elämä olisi kuitenkin ”elämisen arvoista”.

Ja tottakai synnytykseen saa (ja pitääkin) olla haaveita ja toivomuksia. Muutakin kuin että lapsi ja äiti selviää hengissä. Se kun voi olla parhaimmillaan hyvinkin voimauttava kokemus tai pahimmillaan traumatisoiva kokemus. Ja sitä myöten heijastua moneen muuhunkin asiaan jälkikäteen. Mm. Yhteys ja kiintymyssuhde vauvaan. Myöhemmät lapsihaaveet yms.

Mun mielestä ois kyllä tärkeää että synnytys on mahdollisimman kivuton kokemus. Omalla kohdallani siis. Traumaattinen synnytys voi pahimmillaan vaikuttaa jopa lapsen ja äidin suhteeseen, tai pilata haaveet useammasta lapsesta.

Itse pelkään synnytystä kuten muitakin toimenpiteitä (olen joutunut viettää paljon aikaa sairaaloissa ja erilaisissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä), mieluiten synnyttäisin sektiolla jos saisin päättää, mutta haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen, jotten vaan sitten jää vellomaan niihin asioihin mitkä ovat jääneet vaivaamaan tai ahdistamaan synnytykseen liittyen, vaan voin keskittyä hyvillä mielin vauvaan ja toipumiseen.

Vastaa käyttäjälle Sofia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X