Raskausviikko 37 neuvolalääkärin tarkastus

Perjantaina vaihtui raskausviikko 37 ja sinä samana päivänä mulla oli neuvolassa lääkärin tarkastus ja synnytystapa-arvio. Käynti jännitti mua etukäteen kovasti, sillä olin kuluneen viikon kärsinyt vatsakivuista, napakammista harkkasupistuksista, turvotuksesta ja vauva oli liikkunut totuttua vähemmän. Entä jos jotain olisi vialla?

Hoitajan vastaanotolla huomattiin, että mun verenpaineet oli koholla aikaisemmista lukemista. Korkeista verenpaineista ei voida mun kohdalla puhua, sillä mun normaali taso on matala. Hiipi heti mieleen esikoisen syntymää edeltänyt verenpaineiden nousu! Meinaako tämä vauva syntyä jo pian? Vai johtuiko paineiden nousu vain jännityksestä?

Lääkärin vastaanotolla mua oli vastassa aivan ihana lääkäri. Hänen ensimmäinen kysymys oli ”mikä sua huolettaa ja mitä haluaisit, että tutkitaan?” Olin häkeltynyt, lääkäri vaikutti oikeasti olevan kiinnostunut mun voinnista! Kerroin lääkärille runsaasta lapsivedestä ja että aikaisempien painoarvioiden perusteella epäilen vauvan olevan isokokoinen.

Lääkäri pyysi mut ultrauspöydälle ja selitti koko ajan mitä tekee. Olen ollut ultrattavana ja tutkittavana näiden kahden raskauden myötä paljon, mutta oli kiva kuulla lääkärin suusta lauseet ”sopiiko, että kosken sua nyt” ja ”kerro heti jos tuntuu epämukavalle”. Huoneessa oli tosi lämmin fiilis.

Vauvan painoarvioksi saatiin 3260g eli hän kasvaa tasaisesti, mutta hieman yläkäyrillä. Taulukon mukaan vauva painaisi laskettuna päivänä n. 4200g. Toivoisin hänen kuitenkin syntyvän ennen sitä. Kohdunkaula oli lyhentynyt edellisestä (4cm) mittauksesta 1,5 senttiin ja kohdunsuu oli auki sormelle. Eli harkkasupistukset ja vauvan pään tuoma paine on jo hieman kypsyttänyt paikkoja.

Säännölliset harkkasupistukset

Kohtu selvästi treenailee synnytystä varten, sillä mulla on nykyään päivittäin jopa 2h kestäviä supistelujaksoja. Jakson aikana supistuksia tulee säännöllisesti n. 7-10min välein. Supistukset eivät ole vielä niin kipeitä, että tarvisi hampaat irvessä kärvistellä, mutta puuskutusta ja pysähtymisen supistus saa aikaiseksi.

Supistuksen tullessa yritän hengittää tasaisesti ja rentouttaa lantionpohjaani. Opettelen samalla rentoutumista oikeita synnytyssupistuksia varten, jotta se tapahtuisi h-hetkellä luonnostaan. Olen huomannut, että vastaan jännittäminen vain pahentaa kipua.

Keho on antanut paljon merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, mutta luulen tässä menevän vielä 2-3 viikkoa ennen kun ollaan tositoimissa. Siihen asti jatkan jumpppapallolla pomppimista, taateleiden syöntiä ja yritän kerätä voimia rentoutumalla niin paljon kun taapero-arjessa on mahdollista.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Raskausviikko 36, pahoinvointi, turvotus ja kiukku

”Pääasia on, että vauva on terve”

Mun toiveita synnytykseen, kirje kätilölle ja kivunlievitykset