Synnytyskertomus, meidän helmikuinen on täällä

Maanantaina 22.2 raskausviikkoja oli 40+3 ja mua vaivasi äärimmäinen v#itutus. Pahoittelut sanavalinnasta, mutta kuvaavampaa sanaa en sille olotilalle keksinyt. Aamuinen puhelu äitiltä sai mut tiuskimaan ja kiroilemaan hänelle luurin toisesta päästä ja samalla pyysin häntä tuomaan kaksi pakettia jäätelöä. Aioin vaipua jäätelökoomaan ja mököttää maaliskuuhun saakka, kunnes vauva häädettäisi minusta ulos lääketieteen avulla. 

Miten synnytys alkoi

Edellisestä päivästä asti olin kärsinyt napakoista harkkasupistuksista ja menkkajomotuksesta, illalla supistukset aina kiihtyivät ja sitten laantuivat yön tullessa. Maanantaina puolen päivän maissa kävimme taaperon kanssa sohvalle päikkäreille, niin kuin meillä oli tapana. Mun koko keskivartaloa poltteli inhottavasti, mutta taaperon hoito sujui vielä hyvin. Toni vietti vapaapäivää, mutta oli nukkumassa pitkän yövuoroviikon jäljiltä.

Kesken päiväunien heräsin muutamaan niin kipeään supistukseen, että en kyennyt liikkumaan kylkiasennosta supistuksen aikana. Tässä vaiheessa en vielä kellottanut supistuksia, sillä olin jo siinä mielentilassa ettei vauva syntyisi kun vasta maaliskuussa käynnistyksen kautta. Ajattelin vaan, että ompa jälleen kiva uusi loppuraskauden vaiva.

Heräsimme taaperon kanssa päiväunilta samaan aikaan, kun Toni kömpi makuuhuoneesta ylös. Toni alkoi laittaa taaperolle välipalaa ja minä söin jäätelöä sohvalla supistusten jatkuessa edelleen. Kahdelta aloin kirjaamaan supistuksia ylös, niitä tuli nyt 10min välein ja aina vaan kipeämmin.

Ennen neljää pyysin Tonia laittamaan mulle Tens-laitteen selkään, minkä vuokrasimme Perhe-Artelta juuri tätä varten. Tässä kohtaa supistukset alkoivat olla 8-10min välein, eikä pidempiä taukoja enää tullut. Supistus sai mut pysähtymään ja pakotti hengittelemään oikein, jotta kipu menee ohi. Soitin synnärille ja kysyin ohjeita miten mun tulisi toimia sairaalaan tullessa, sillä olin edelleen flunssainen (koronatesti negatiivinen). Sain ohjeen saapua sairaalaan maski kasvoilla sitten kun supistukset tulisivat 6-7min välein tai tiheämmin.

Viideltä iltapäivällä sanoin Tonille, että nyt voitaisi alkaa pakkaamaan tavaroita lähtöä varten. Sairaalaan olisi tunnin ajomatka ja taapero pitäisi viedä sairaalan lähelle mummolaan hoitoon. Lisäksi ajokeli oli huono helmikuisen lumisuuden ja liukkaiden teiden takia. Ei siis haluttu joutua ajamaan kiireessä. Varttia vaille kuusi oli auto pakattu ja lähdimme ajamaan kohti Lahtea.

Automatka sai supistukset hieman laantumaan ja kun päästiin anoppilan pihaan halusin mennä sisälle vielä syömään ja odottelemaan jos supistukset tulisivat takaisin tiheämpinä. Toni lähti vielä hakemaan mulle mäkkäristä ranskalaisia ja menin yläkertaan lepäilemään.

Synnärille

Maanantai iltana klo 22 kävelimme Päijät-Hämeen keskussairaalan synnärin ovista sisään. Supistuksia tuli edelleen n. 8-10min välein, mutta ne olivat kestäneet säännöllisenä jo 6h ja aloin olla kipeä. Jännitin tässä kohtaa, että olimmeko sittenkin hätäilleet sairaalaan liian nopeasti. Minähän selvisin supistusten kanssa hyvin Tens-laitteen avulla.

Kätilö pyysi meidät tutkimushuoneeseen ja laittoi minut käyrille. Hän tutki kohdunsuun ja totesi sen olevan jo 5cm auki. Mun suusta pääsi hämmentynyt ”MITÄ” huudahdus, en voinut käsittää miten ihmeessä synnytys oli jo niinkin pitkällä. Kätilö kävi kirjaamassa meidät sisälle ja samalla hän tajusi, että juuri hän oli kesäkuussa 2019 ottamassa meidän esikoista vastaan tässä samassa sairaalassa. Maskin vuoksi me ei tunnistettu häntä heti.

Juttelimme kätilön kanssa mun toiveista ja pyysin päästä ammeeseen. Ensin katsottaisi kuitenkin käyrillä, että vauvalla on kaikki hyvin ja positiivisen streptokokkinäytteen vuoksi minulle tiputettiin antibiootti synnytyssalissa ennen ammeeseen menoa.

Ennen puolta yötä pääsin siirtymään ammeeseen ja lilluin lämpimässä vedessä jutellen Tonin kanssa. Meillä oli hauskaa ja vitsailtiin paljon kaikesta. Olin ihan super onnellinen, että synnytys oli lähtenyt käyntiin omin avuin ja olimme nyt siinä.

Pikkuhiljaa supistuksista tuli todella voimakkaita ja aloin käyttää ääntä päästäkseni supistuksen yli. Matala ”aaaa” ääni todella auttoi ja aina supistuksen tullessa roikuin ammeen reunassa ja mölisemällä rentoutin lantionpohjaa pahimman kivun ylitse. Kunnes tuli oksennus.

Esikoisen synnytyksessä opin, että minä olen juuri sellainen ihminen joka oksentaa kovan kivun sattuessa kohdalle ja näköjään sama toistui tässä synnytyksessä. Viimeksi oksennettiin sipsiä, nyt mäkkärin ranskalaisia. Pyysin miestä soittamaan kätilön paikalle, halusin äkkiä pois ammeesta.

Kivunlievitys

Yksi mun toive synnytystä kohtaan oli katsoa kuinka kauan selviän ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Nyt tiedän, että se raja on 7cm auki ja kaaressa lentävä oksennus. Pyysin epiduraalia ja sain anestesialääkärin nopeasti paikalle. Hengittelin ilokaasua samalla, kun anestesialääkäri laittoi puudutteen ja suunnittelin nukkuvani hetken ennen kalvojen puhkaisua. Halusin hieman nopeuttaa synnytystä näin.

Epiduraali puudutti minut vain puoliksi ja kipu jäi todella voimakkaana oikealle puolelle. Anestesialääkäri kävi korjaamassa katetrin paikkaa ja lääkettä lisättiin, mutta kipu ei hellittänyt. Oikean puoleinen nivunen tuntui olevan tulessa ja aina supistuksen tullen toivoin koko oikean jalkani irtoavan. Jäin odottelemaan jos epiduraali leviäisi paremmin, mutta turhaan.

Hengittelin ilokaasua ja nousin välillä seisomaan seisomanojaa vasten ja pyörittelin lantiota. Halusin vauvan laskeutuvan mahdollisimman hyvin lantioon. Mun ajantaju (ja huumorintaju) oli tässä kohtaa kadoksissa, keskityin vain hengittämiseen ja pääsemään kivusta yli supistus kerrallaan.

Kalvojen puhkaisu

Aamuyön puolella kätilö kysyi lupaa kalvojen puhkaisuun, sillä olimme odottaneet epiduraalin kunnollista vaikutusta jo monen tunnin ajan. Suostuin tähän hyvillä mielin. Lapsivesi meni kalvojen puhkaisun myötä ja se oli vihreää, eli vauva saattaisi olla ahdingossa. Kohdunsuu oli 8cm auki klo 4:10 aamulla.

Kalvojen puhkaisusta oli kulunut 10min, kun tunsin valtavaa ponnistamisen tarvetta ja mun keho alkoi ponnistaa itsestään supistuksen tullessa. Ponnistin täysin tietämättäni niin, että kakkasin synnytyspöydälle. Samalla tunsin holahduksen, kun vauvan pää ”tippui” lantioon. Toni soitti kätilön paikalle ja luulin edelleen, että mulla on vain valtava vessahätä.

Ponnistusvaihe

Makasin kyljelläni ja kätilö totesi, että ponnistusvaihe on alkanut. Hän näki jo vauvan päälaen ja tummat hiukset. Matalasti huutaen ja mölisten ponnistin kivun lävitse. Mun päässä ei liikkunut muuta kuin pakottava tarve ponnistaa, tiesin kivun loppuvan vain sillä. Toni silitti mun päätä ja auttoi mua ponnistamaan ja hengittämään. Hetkessä vauvan pää oli syntynyt ja kokeilin sitä kädelläni.

Toinen kätilö saapui huoneeseen, vauvalla oli napanuora kaulan ympäri ja hän oli hieman kiinni hartioistaan. Kätilöt auttoivat vauvaa ulos minun ponnistaessa viimeisillä voimilla ja 9min ponnistelun jälkeen vauva oli maailmassa. Vauvaa yritettiin herätellä hengittämään, mutta hän ei reagoinut. Kuulin sanat ”viedään virvoitteluun” ja kätilön nostaessa vauvan pöydältä tämä rääkäisi kovan vastalauseen. Kaikki me neljä huoneessa olijaa naurahdimme helpottuneena ja vauva pääsi rinnalle. Kaikki oli hyvin ja kipu oli poissa. 

Tervetuloa maailmaan

Meidän perheen toinen poika ”Pipa” syntyi siis 23.2.2021 klo 4:56. Pituutta hänellä oli 52cm ja painoa huikeat 4446g. Se siitä ”sirosta vauvasta”, mitä meille oli paria viikkoa aikaisemmin ennustettu. Pipa oli täydellinen pieni vastasyntynyt vauva tummine hiuksineen ja hän hurmasi meidät heti.

Äidin vointi synnytyksen jälkeen

Tämä toinen synnytys oli mulle huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen. Synnytyksen kesto oli puolet lyhyempi ja olin paljon enemmän läsnä synnytyksessä, sillä en ollut niin kuoleman väsynyt. Minusta synnytys oli hyvä kokemus ja valtava onnellisuus vyöryi lävitseni. Vauvan isosta koosta huolimatta en saanut pienintäkään nirhaumaa alapäähän ja mun olo oli aikalailla kivuton ja normaali heti. En voinut lopettaa hymyilemistä. Kaikki oli täydellistä!

Sinua voisi kiinnostaa myös

Esikoisen synnytyskertomus

4 päivää laskettuun aikaan, oireet lähestyvästä synnytyksestä

Pitkä latenssivaihe ja vinkit synnytyksen käynnistämiseen

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Onnea! Onpa teille tullut iso poika 😀

Avatar

Paljon onnea! ”Ilokaasua hengitellen anestesialääkäri laittoi puudutteen”, se lääkärikö sitä ilokaasua hengitteli? ;D Kuulostaa karmealta tuo, että epiduraali on toiminut vain toisella puolella, hyi kamala!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä