Nukun vauvan kanssa paremmin, kun koko raskauden viime metreillä
”Nuku vielä kun voit” on yksi ärsyttäimmistä asioista mitä viimeisillään raskaana ollessa kuulee. Siinä kohtaa, kun ei ole liitoskipujen, kolotusten, pahoinvoinnin, nälän, valtavan vatsan ja vessahädän vaikutuksesta saanut nukuttua rakenneultran jälkeen alkaa olo olla todella kypsä. Mä nukuin molemmissa raskauksissa elämäni parhaat unet synnytyssairaalasta kotiuduttua vastasyntynyt pieni kainalossa.
Vauvan syntyminen ei aina todellakaan tarkoita pelkästään unettomia öitä ja kuolettavaa väsymystä. Toki sellaisia jaksoja on luvassa, esikoisen kohdalla koin ensimmäistä kertaa oikeaa väsymystä 4 kuukauden hulinoiden saapuessa taloon. Siihen asti nukuin älyttömän hyvin (toisin kun ollessani raskaana) ja hulinatkin helpottivat aikanaan.
Miksi nukun niin hyvin?
Olen aina ollut hyvä nukkuja. Nukahdan nopeasti ja sikeästi, enkä herää helposti. Äitiyden myötä uni on muuttunut herkemmäksi lapsen äänille, mutta osaan sulkea ylimääräiset melut pois häiritsemästä.
Molemmat lapset ovat nukkuneet synnäriltä asti vierellä. Koen itselleni helpoimmaksi, kun ei tarvitse nousta ylös sängystä yöllä. Vauva nukkuu pienen viltin tai lakanan päällä, millä saan hänet helposti siirrettyä puolelta toiselle yön aikana ja imetettyä näin molemmista rinnoista. Nukahdan helposti vauvan tuhistessa kainalossa.
Sängyn jalkopäästä löytyy kori, mistä on vaippoja, kosteuspyyhkeitä, harsoja ja vesipullo. Kaikki tarvittava hoituu siis hämärässä sängyssä, jolloin en minä eikä vauva havahduta yöllä kunnolla hereille ja uudelleen nukahtaminen on helppoa. En aina aamuisin edes muista tarkkaa lukemaa kuinka usein vauva syö, jotain kolmesta kuuteen kertaa ainakin.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Vauvan kanssa nukkuminen ei tietenkään ole kaikille hyvä vaihtoehto. Jos pelkää jatkuvasti liiskaavansa vauvan, eikä jännitykseltä pysty nukkumaan on parempi pitää vauva omassa sängyssä. Kannattaa kuitenkin miettiä keinoja miten pääsee yöllä helpoimmalla. Pakolliset toimet kannattaa hoitaa mahdollisimman vähällä metelillä ja valolla, ettei vauva pääse virkistymään liikaa.
Ennen esikoisen syntymää stressasin kovasti sitä miten kestän vauvan mukanaan tuomaa väsymystä. Yllätyin positiivisesti siitä miten lopulta väsymystä oppii sietämään ja toisaalta miten pienillä keinoilla (eli tekemällä öistä mahdollisimman helpot itselle) sitä saakin nukuttua. Pienet puklutahrat yökkärissä kuivuvat kyllä, tärkeintä on nyt nukkua.
Sinua voisi kiinnostaa myös
Miten 1v 8kk taapero reagoi kun vauva tuli taloon?
Taaperolle Netflixiä ja purkkiruokaa
Jaa oma kokemuksesi