Saako korona-ajan vauvaan koskea ja pääseekö kahville?
Vallitseva tautitilanne on puhututtanut paljon somessa ja ohjeistukset tuntuvat muuttuvan hetki hetkeltä. Haluaisin suojella perhettä mahdollisimman hyvin tartunnalta, mutta samalla täydellinen eristäytyminen huolettaa ja tuntuu raskaalta. Prismassa käyminen ja läheisten kanssa kahvittelu auttaa jaksamaan arjessa ja estää mökkihöperöitymästä.
Moni läheinen on hyvin varovasti kysellyt, että koska vauvaa saa tulla katsomaan ja uskalletaanko me ottaa vieraita vastaan. Mielestäni tämä tapa olisi saanut olla aina, eikä niin että läheiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään heti kun auto pysähtyy kotipihaan synnäriltä tullessa.
Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin olin todella iloinen synnytyssairaalan ”ei vierailijoita” kiellosta. Itkin toki taaperon perään sairaalassa ollessa, mutta olin niin helpottunut siitä, ettei tällä kertaa sänkyni vierustaa täyttänyt sukulaisparvi minun maatessa kipeänä ja naama kalpeana vastasyntynyt kainalossa. Sain myös olla yksin isossa sairaalahuoneessa, sillä osasto pyrittiin täyttämään niin, että jokaisella olisi oma huone. Oli paljon levollisempi ja turvallisempi olo.
Ollaanko tavattu ketään?
Meillä on käynyt ja ollaan itse vierailtu lasten isovanhempien luona. Tässä kohtaa täytyy korostaa, että isovanhemmat ovat ikäluokkaa 40-50.v, eivätkä siis kuulu riskiryhmään. Myös mun ja miehen sisarukset ovat nähneet vauvaa. Ystäviä ei olla vielä ehditty tavata, sillä ollaan aika pitkälti haluttu pesiä rauhassa kotona. Vierailijoilta olen aina varmistanut, etteivät he ole flunssaisia tai tavannut ketään flunssaista. Ovea avatessa pyydän vierailijoita aina pesemään kädet (minkä he varmasti tekisivät myös ilman pyyntöä) ja tarjoan käsidesiä ennen vauvaan koskemista. Itse ei olla desinfioitu käsiä tai kotia muuten kun kaupassa käydessä. Ajattelen, että vauvan on hyvä saada meiltä niitä hyviä bakteerikantoja.
Minusta on tärkeää ajatella myös perheen hyvinvointia. Erityisesti sellaisen perheen, missä äiti on suurimmaksi osaksi (tai kokonaan) yksin lasten kanssa. Siinä voi äkkiä mielenterveys kärsiä ja se ei ole eduksi kenellekkään. Perheen ja ystävien tuki pikkulapsiarjessa on ihan korvaamaton, eikä sitä voi hoitaa etänä.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Olen muutamia kertoja käynyt kaupassa molempien lasten kanssa ja on ollut kiva huomata, ettei ihmiset enää tule työntämään päätä lastenvaunuihin tai koskemaan vauvaan ilman lupaa. Prismassa eräs rouva katseli kahden metrin päästä vauvaa ihastellen ja vaihdoimme muutaman sanan. Näistä kohtaamisista jää hyvä mieli.
Tässä kohtaa joku kysyisi, että onko niitä lapsia pakko viedä sinne kauppaan. Vastaan, että joskus on.
Esikoisen synnyttyä koin suurta ahdistusta julkisilla paikoilla uteliaista (usein vanhempaa sukupolvea) olevista ihmisistä, jotka sukelsivat vaunuihin heti kun silmää räpäytti. Vielä maaliskuussa 2020 pandemian alkaessa joku saattoi tulla kaupassa taputtamaan rattaissa istuvan vauvan päätä. Olin joka kerta niin järkyttynyt, etten meinannut saada sanaa suustani. Koskemattomuus kuuluu lapsellekkin, oli pandemia tai ei.
Haluan aina nähdä asiat positiivisesti ja tavallaan korona-aika on siis tuonut paljon hyvää. Ainakin hyviä tapoja ihmisille. Olen nauttinut aivan eri tavalla tästä vauva-arjesta, kun ei ole tarvinnut olla koko ajan menossa. On saanut vaan olla ja löhötä hyvällä omatunnolla.
Jaa oma kokemuksesi