ihan mamina - Banneri

Olen aina ollut kova stressaamaan liikkumista kodin ulkopuolella lasten kanssa. En tiedä mistä stressi kumpuaa, miksi en vaan voisi nostaa lapsia rattaisiin tai autoon ja mennä vaan. Toisaalta kun tarkemmin miettii olen myös stressannut liikkumista vieraissa paikoissa ennen lasten saantia. Pääsin vasta pari vuotta sitten eroon mun pelosta julkisia liikennevälineitä kohtaan ja uskalsin matkustaa yksin vieraille paikkakunnille. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmistautuminen lähtöön on mulle kaiken A ja O. Suunnittelen tarkkaan mitä asioita tarvitsen mukaan ja mieluiten pakkaan liikaa kun liian vähän. Jopa tavalliselle Prisma reissulle otan mukaan täysvarusteisen hoitokassin ja kantorepun. Inhoan tilanteita missä esimerkiksi lapsi tekee niskapaskat autoon eikä mulla ole puhtaita vaatteita mukana. Tai huutaa nälkäänsä ja juuri silloin laukusta ei löydy kaiken pelastavaa smootie pussia.

Mitä täysvarusteisesta hoitorepusta löytyy?

  • Pyllypyyhkeet
  • Vaipat molemmille lapsille
  • Eväspussi taaperolle (ruokalappu, smootie, purkkiruoka, lusikka, naposteltavaa..)
  • Vaihtovaatteet molemmille lapsille
  • Harso
  • Desinfioivia liinoja käsien puhdistukseen

Pidän hoitorepun aina valmiina. Tapa on jäänyt siitä, kun esikoinen sairastui epilepsiaan ja usein tuli ”äkkilähtöjä” ambulanssilla sairaalaan. Silloin repusta löytyi myös minulle evästä, power bank yms siltä varalta, että jäisimme sairaalaan yöksi. Toisaalta reppu on hyvä olla hyvin varusteltu jos päivä venyykin pitkäksi esimerkiksi mummolassa ollessa. Lue: Miten 1-vuotiaan epilepsia on muuttanut meidän arkea?

Junassa lasten kanssa

Matkustamme jonkin verran junalla kahden kaupungin väliä. Minulla on ollut tapana pumpata äidinmaitoa tuoreeltaan pulloon (tuore äidinmaito säilyy 6h huoneenlämmössä) ja sujauttaa pullo termoskassiin, jotta se ei jäähdy kylmäksi. Näin pystyn ruokkimaan vaunuissa pötköttelevän vauvan helposti, sillä en tykkää nostaa vauvaa liikkuvassa junassa syliin ja imettää junan heiluessa.

Junista pyrin aina valitsemaan InterCityn, sillä jopa meidän tuplarattaat mahtuvat junaan helposti enkä tarvitse junan kuljettajaa nostoavuksi. Pendolino on toinen vaihtoehto, silloin sisään mahtuminen on erittäin ahdasta, mutta mahdollista. Pendolinoon täytyy nousta rappuset ylös, joten apu on välttämätön. Onneksi kaikki tapaamani veturinkuljettajat ovat olleet mukavia ja muistaneet tulla myös päästämään meidät ulos junasta. Lue: Meidän sisarusrattaat, Bugaboo donkey duo

Rattaita valitessa minulle oli tärkeä ominaisuus laadun lisäksi se, että rattaat on mahdollisimman helppokäyttöiset ja niihin saa turvakaukalon kiinni. Hyvillä rattailla on iso vaikutus siihen miten sitä haluaa ja viitsii lähteä kotipihaa kauemmas. On helpompaa nostaa turvakaukalossa nukkuva vauva kaukaloineen rattaisiin, kun yrittää siirtää vaunuihin ja herättää hänet.

Mutta miten päästä helpoten ovesta ulos kahden lapsen kanssa?

Mulla on tähän kaksi taktiikkaa. Jos olemme menossa omalle pihalle tai vaunuilemaan puen ensin vauvan kevyeen haalariin ja laitan hänet kantoreppuun. Kantorepun kanssa puen eteisen rappusilla istuvan taaperon ja viimeisenä itseni. Lopuksi pääsen laskemaan vauvan rattaisiin ja lähden välittömästi liikkeelle ennen itkun alkamista.

Autolla liikkuessa puen ensimmäisenä vauvan ja laitan hänet turvakaukaloon. Eteisessä keinutan kaukaloa jalalla samalla kun puen taaperon ja itseni. Tässäkin korostuu valmistautuminen. Kaikkien kimpsujen ja kampsujen on oltava eteisessä valmiina, enää ei voi lähteä etsimään hanskoja tai mukaan otettavia tavaroita. Muuten eteisestä raikuu korvia särkevä itku ja huuto mikä parhaassa tapauksessa jatkuu koko ulkoilun tai kauppareissun ajan.

Huvittavimmat lähdöt tapahtuu yleensä juuri silloin kun olen yksin lasten kanssa. Yhtenä päivänä kauppaan lähtiessä molemmille lapsille iski jäätävä kakkahätä juuri kun olin saanut heidät puettua. Ei auttanut kun riisua molemmat, sillä siinä sählätessä meni pesuun myös sisävaatteet ja turvakaukalon pienennin. Olin aivan hiestä märkä, kun viimein sain lapset autoon.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lapsen kengät ovat uusi vanhemmuuden mittari

Lasten hankinnan kustannukset, miten meillä on varaa?

Kommentit (1)

Kuulostaa siltä että kirjoittaja tosiaankin on päässyt eroon kauhustaan lähteä lasten kanssa liikkeelle – hänhän käy jo vaikka missä! Eihän varautumisessa ja hyvässä valmistautumisessa ole mitään pahaa eikä se ole mielestäni edes merkki liiasta stressaamisesta. Silloin on vain löytänyt omat tapansa sujuvoittaa asioita ja saada homma toimimaan.

Itse olen lasten kanssa alusta lähtien liikkunut niin kyläilemään kuin asioille. Kyllä silti kauppareissut ym ajoitan mieluummin sille ajalle kun pääsen yksin. Valmiiksi pakattu hoitolaukku on täälläkin ja se on nimenomaan loistojuttu – mitään ei tarvitse lähtiessä (kiireessä?) muistaa ja tajuta pakata, kun kaikki tarpeellinen on mukana nappaamalla vain kassin matkaan!

Ja hei, kyllähän lasten kanssa liikuskelu nyt vaan on vähän sellanen projekti että ei mikään ihme jos se vähän stressaa! Varmaan suurinta osaa äitejä… Minua myös. On hyvä jos siitä huolimatta saa välillä lähdettyä eikä ainakaan tahtomattaan jämähdä vain kotiin vangiksi. Kyllä sen huomaa viimeistään kuinka helppoa on kun saa välillä mennä ihan yksin…. 😅

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X