Jälkitarkastus lääkärillä, miten palautuminen on sujunut

Synnytyksestä on nyt 10 viikkoa (apua onko meidän bebe muka jo 2,5kk vanha) ja minulla oli viimein jälkitarkastus. Alunperin aika oli varattuna jo paria viikkoa aikaisemmaksi, mutta lääkärin sairastumisen vuoksi aika peruuntui ja vain tämä lääkärin vastaanottoaika oli jäljellä. Asiassa ei muuten ollut ongelmaa, mutta lapsia en tietenkään saanut mihinkään hoitoon käynnin ajaksi. Pakkasin siis taaperon ja vauvan rattaisiin ja marssin pokkana vastaanotolle, vaikka tiedän ettei ole toivottavaa ottaa lapsia mukaan. 

Alunperin minun oli tarkoitus ottaa hormonikierukka ehkäisyksi jälkitarkastusksen yhteydessä. Olen kuitenkin onnistunut luomaan itselleni hirveän kammon kaikkea hormonaalista ehkäisyä kohtaan, joten en uskaltanut edes hakea kierukkaa apteekista. Kallis kokeilu, jos haluaisinkin siitä heti eroon. Lue: Ehkäisy ahdistus, kun hormonaalinen ehkäisy pelottaa

Olisin halunnut jutella ehkäisyvalmisteista enemmän lääkärin kanssa, mutta kaksi rattaissa kitisevää lasta ei motivoinut kovin pitkälle keskustelulle. Lääkäri ja terveydenhoitaja kertoivat samaa, kierukassa hormonimäärä on niin pieni, ettei se vaikuta mielialoihin samalla tavalla kun yhdistelmäehkäisypillerit. Lääkäri myös mainitsi, että koska kärsin runsaista kuukautisista voisin saada kierukan veloituksetta sen hoitoon. Onhan se todellinen riesa varsinkin kun on ennestään raudanpuutteinen. Lue: Kun pelkkä kauppareissu vie voimat täysin – raudanpuute raskaana

Pienen jutustelun jälkeen lääkäri teki sisätutkimuksen, mikä muuten ei ole pakollinen yleisestä harhaluulosta huolimatta. Minä kuitenkin halusin ”paikkojen chekkauksen” mielenrauhan vuoksi. Lantionpohjan lihaksisto on palautunut hyvin, mutta vatsalihaksissa on vielä n. kolmen sormen mentävä reikä. Aloin heti pohtia ajan varaamista äitiysfysioterapeutille. Haluan vielä hänen mielipiteen ja mahdollisesti kunnon jumppaohjeet asian korjaamiseksi.

Erkauma ei sinänsä ollut yllätys. Onhan tässä ollut kaksi raskautta kahden vuoden sisään ja mun raskausmasu oli aivan valtava (en tiedä onko tällä vaikutusta). Silti asia jotenkin harmittaa. Toipuminen on hitaampaa nyt, enkä ole edes viitsinyt vaunulenkkeillä samalla tavalla kun esikoisen kanssa. Tästä kaikesta johtuen myöskään paino ei ole laskenut yhtä vauhdilla kun ensimmäisen raskauden jälkeen. Kiloja on vielä reippaasti, vaikka en olettanutkaan olevani ”entisissä mitoissa”.

Tasapainottelen kovasti sen välillä, että olen nyt osannut ottaa rennosti ja nauttia vauvan tuoksuisesta arjesta, mutta toisaalta itsestä huolehtiminen olisi tärkeää. En sano, että näitä olisi mahdoton yhdistää. Kyseessä on oma viitseliäisyys ja aika. Uskon, että kesää kohden kulkeminen motivoi mua enemmän vaunulenkkeilemään ja pitämään kehosta parempaa huolta. Herkuista sentään olen päässyt eroon!

Sinua voisi kiinnostaa myös

Miten helpottaa yksin liikkumista kahden lapsen kanssa?

Ensimmäisiä kertoja erossa 2kk ikäisestä vauvasta

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä