ihan mamina - Banneri

Minulta pääsee aina pieni ”wau”, kun joku kertoo ulkoilevansa lasten kanssa kahdesti päivässä. Samalla mietin omaa taaperoa, sitä kuinka hankalia ulos lähtemiset ja vielä pahempana sisään tuleminen lapsen kanssa voi olla. Aina se sama kiukku ja joku jaksaa sen kahdeksan kertaa päivässä. Nostan hattua!

Mun mielestä kerran päivässä on riittävä ulkoilun määrä ja jopa se on ihan okei, ettei ulos mennä ihan joka päivä. Mulla on päiviä kahden lapsen kanssa kun käydään vaan ruokakaupassa ja ulkoiluksi jää pelkkä autolle kävely. Ei se ihanteellista ole, mutta se on mielestäni ihan okei. Syy siihen miksi vihaan ulkoilua taaperon kanssa on tämänhetkinen asuinpaikka. Ulos päästyä taapero juoksee suoraan autotielle, eikä halua pysyä pihassa. Odotan innolla lähestyvää muuttoa ja omaa pihaa minkä aitaamme lapsiturvalliseksi.

Taapero täyttää pian 2-vuotta ja aloittaa syksyllä päiväkodin. Minusta on ihanaa, että päiväkodissa ulkoillaan paljon! Se on yksi niistä syistä minkä takia haimme päiväkotipaikkaa, ulkoistettu ulkoilu ja varhaiskasvatus (mikä loistava systeemi). Tällä hetkellä taaperon ulkoilutus on ulkoistettu parina päivänä viikosta hänen kummille, joka jaksaa juosta taaperon perässä ja rymytä pihalla. Iso helpotus minulle, kun saan hetken ajan olla ihan kahdestaan vauvan kanssa.

Koin pitkään huonoa omatuntoa siitä, etten ole se äiti joka haluaa (tai jaksaa) ulkoilla kahdesti päivässä. Tajusin kuitenkin pian tämänkin olevan asia missä täytyy katsoa kokonaisuutta. Meidän taapero ei hypi seinille, jos ulkoilu jää yhtenä tai kahtena päivänä kokonaan välistä. Sisälläkin voi kuluttaa energiaa ja keksiä hyvää puuhaa lapselle niinä päivinä kun ulkoilu tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealle.

Mun mielestä äitiyden ei pitäisi olla pelkkää suorittamista. Tehdä asioita vain siksi, että joku sanoo kahdesti päivässä ulkoilun olevan oikea valinta. Erilaisia perheitä on niin paljon ja joskus ihan hyvä on riittävä. On ihan okei, ettei aina jaksa. Taas ollaan askelta lähempänä stressittömämpää lapsiperhearkea.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Ostimme asunnon, kun minä olin vielä synnärillä

Lapsen kengät ovat uusi vanhemmuuden mittari

Miten helpottaa yksin liikkumista kahden lapsen kanssa?

Kommentit (13)

Minä vein naperon ulos jokapäivä vähintään kerran. Paitsi jos oli kipeä tai minä. Virtaa riitti pojassa ja seinille meni ilman ulkoilua. Omakin pää jaksoi paremmin.
Lasta ei tippaakaan haitannut vaikka oli mikä räpäkeli hyvänsä ja itse selvisin hyvällä pukeutumisella. Töissä huomaa että monet vanhemmat ulkoistavat lasten ulkoilut kokonaan päiväkodille ja tulee kamala marina jos emme joka ainoa päivä ulkoile vähintään 2h. Itse eivät ollenkaan ulkoile joten meidän syy että mukelo ei ollenkaan pääse ulos jos on ollut tilanne päiväkodissa olla sisällä. Ymmärrys riittää vain omaan napaan. Kaikki perheet tekevät tyylillään eikä lapsi kärsi jos aina ei mennä ulos.

Päiväkodissa tulee helposti vanhemmilta sanomista, jos lapsia ei esimerkiksi joskus marraskuussa viedä kahta kertaa päivässä pimeään räntäsateeseen. Se tuntuu välillä vähän hassulta. Esimerkiksi viime vuoden keväänä, kun suurin osa lapsista oli päiväkodin sijaan ”koronaa karussa” kotona, pihat ja leikkipuistot ammottivat tyhjyyttään. Kotona ollessa se ulkoilu, josta pöiväkodissa oltiin valmiita kärkkäästi huomauttamaan, lakkasikin äkkiä olemasta niin elintärkeää.

Kivat puistot ja hyvä seura kannustavat ulos. Hiekkalaatikon reunalla tai loputtomasti keinuun vauhtia tökkiessä ulkoilu saattaa ”yksinään” tuntua päivästä toiseen tosi tylsältä. Siihen pukemiset ja vaatehuollot vielä päälle. Siksi oma niksini oli sopia puistoon niitä treffejä, jolloin päiväkin rytmittyi paremmin ja kului nopeammin, kun oli itsellänikin vähän seuraa. Kahvia termariin, niin johan tekee ulos oikein mieli lähteä 😉

Onneksi tämä kohta helpottuu, kun ulos voi pujahtaa taas paljain jaloin ja shortseissa.

Koronasulun aikana ei saanut nähdä muita kuin perheenjäseniä, joten ei juurikaan voinut mennä rakennetuille leikkipaikoilla. Niillä on jokseenkin mahdoton pitää turvavälejä. Olimme metsissä aika pitkälti. Siellä oli paljon majoja, joten ilmeisesti moni lapsiperhe käynyt. Tosin majojen luona ei voinut paljon olla, kun sinne usein sitten tuli muita lapsia. Viime keväänä oli upeat ilmat!

Kyllä tuntemani lapsiperheet ulkoilevat useimpina päivinä ainakin sen paristi päivässä, toki joskus on poikkeuspäiviä. Mutta varmaan keskimäärin kahdesti päivässä. Suurin syy tähän, että muuten tosiaan monet lapsista hyppivät seinille tai eivät saa unta. Tämä energisyyscoli pahimmillaan silloin kun lapsi oppi juoksemaan ja kiipeilemään. Jos ei päässyt ulos juoksemaan, niin juoksi koko ajan sisällä – siis koko ajan! Kävimme purulenkillä, että lapsi sai juosta varomatta autoja tm. Puolitutun lapsi taas kiipesi aina – ja jotenkin on kivempi että lapsi kiipeää esim. kalliolla kuin kirjahyllyssä… Onhan luonnollista haluta harjoitella opittuja taitoja! Nykyään meillä puhuminen on Se Juttu, mutta edelleen lapsi alkaa kyllä hyppiä tasajalkaa jos ulkoilu jää liian vähiin. Tätä voi vähentää, jos on ohjelmassa jotain askartelua ym. kiinnostavaa, mutta siitä on sitten kyllä itselle enemmän vaivaa kuin ulos lähdöstä. Ukkosmyrskyllä ja vastaavilla ilmoilla tietysti on pakko keksiä jotain sisäohjelmaa. Eli laiskuudesta ja huonoista hermoista johtuen ulkoilen paljon! Silloin, kun lapsi oli vauva ja käytiin vaunulenkillä lapsen maatessa vaunukopassa, niin saattoi hyvinkin jäädä yhteen kertaan päivässä. Syksyllä syntynyt lapsi alkoi tuolloin aina huutaa, kun huomasi ulos mentävän. Sitten nukahti nopeasti ja nukkui koko ulkoilun. Ei kai tykännyt lumisateesta. Mutta kun tuli kevät ja linnut ja aurinko, hän hymyili vaunussa. Pian jo pyrkikin istumaan ja katsomaan maailmaa. Rattaissa istumissa ja maisemien ja ihmisten katselua hän rakasti. Sitten alkoivat kävelyharjoitukset, ja jokainen invaluiska ja porras olisi pitänyt kokeilla. Huonolla ilmalla kiipeilimme kerrostalon rappusia. Meillä ei sisällä kotona ole kuin tasaista lattiaa, ja sehän ei ollut mitään.

Hiekkalaatikkoon tylsistyin itse aika nopeaan, ja olen tosi tyytyväinen että edes osa siitä hiekkahommasta on nykyään ulkoistettu hoitopaikkaan. Hatunnosto kaikille ammatikseen hiekkalaatikolla kökkiville! 🙂

Minä kuulun siihen äitikategoriaan, joka vei lapset pieninä ulos 1-2 kertaa päivittäin. Ensin kaksosten, myöhemmin neljän alle kouluikäisen kanssa. Päivärytmi pysyi koossa, virtaa sai kuluttaa vapaammin kuin sisällä, ruoka ja unet maistuivat varmuudella. Ja oma pää pysyi koossa, kun menin ulos itsekin ruuanlaitto- ja pyykkiurakoiden keskeltä… Kuravaateaikana uloslähtö ja sisälle paluu olivat täyttä työtä, muutenkin usein korviahuumaavaa huutoa riitti. Mutta oli vaivan arvoista!
Iltatähden kanssa olen laiskempi. Mutta sama suunnitelma, kunhan päivärytmi asettuu ja 1vee saa jalat alleen.

Ihanaa lukea kirjotus tästä aiheesta!❤️ Mä olen kshden vilkkaan pojan(3 ja 6-v:t) äiti joka vihaa kaikenlaisia kuramössö ja loskakeleja. Me asutaan kaukana keskustasta, pihaa riittää ja vempeleitä on pihassa, mut täällä on hiekkatiet ja jos mössökelillä haluaa ulos niin ei ne lapset vaan kauaa tunnu viihtyvän pihassa vaan aina halutaan kävelylle ja metsään ja vaikka minne. Seurauksena se että lapset on päästä varpaisiin kuramössössä. Ja kyllä ne kuravaatteetkin pitää putsata… Joten toisinaan ajan sellasilla keleillä melkein mielummin vaikka Leos leikkimashan, kylään leikkimään tai sit vaan ollaan sisällä ja tehdään jotain kivaa. Meillä ei lspset syö tai nuku sen huonommin vaikka leikkisivätkin välillä monta pöivää sisällä. Tämä tietty riippuu kämpästä, mut meillä juostaan ja tarvittaessa pelataan vaikka sählyä eteisessä. Nostan kyllä hattua äideille jotka jaksaa sitä kuramössörumbaa päivästä toiseen monta kertaa päivässä keväät ja syksyt! Mut toivon ettei kukaan koe olevansa sen huonompi äiti vaikka hoitaa asian toisella tapaa.😊

Kiitos tästä! Samaa mieltä kanssasi,lapset ovat erilaisia ja vanhemmat myös,ja jokainen varmasti yrittää ja tekee parhaansa,oman jaksamisen ja lapsen vaatimusten mukaan. Meillä joinain päivinä ei ulkoilla ollenkaan ja joinain enemmän kuin kaksi.

Kuulostaa ihanalle! Motivoi myös itseä enemmän ulos 🙂 Onhan tuo totta, että raittiista ilmasta tulee hyvä fiilis.

Samaa mieltä, ei lapsi siitä hajoa! Me asutaan omakotitalossa landella että tääl kyllä tulevaisuudessa helppo päästää lapset jo melko pieninäkin keskenään ulos ja tulee kyllä itelläki ulkoiltua varmasti lasten kans kun omalla pihalla touhua riittää. Meillä siis bebe vasta tulossa.💖

Voi onnea raskaudesta! Olis kyllä ihanaa asua joskus landella 🙂

…tuo siis oli vastaus nimimerkille ”sydänsilmähymiö”.

Jokainen tekee tyylillään ja kuten omalle perheelle on paras. Meillä kun on 4 alle koulu ikäistä poikaa niin meillä on suotavaa ulkoilla 2 kertaa päivässä. Mutta sisällä pystyy tekemään vaikka mitä jos vaikka sadepäivä yllättää. Oma piha on paras ja arkea helpottava.

Niimpä! Mäkin kaipaan kovasti omaa pihaa ja unelmoin isosta omakotitalosta aidatulla pihalla 🙂

No talvella valoisa aika ollaan yleensä päiväkodissa, joten siksi varmaan toive, että siellä ulkoillaan paljon. Monilla ruoka viideltä ja iltapala ennen kahdeksaa, joten ei siinä paljon ehdi. Onpa niitäkin, jotka ovat jo kahdeksalta unessa. Lisäksi on kotityöt, kauppareissut ja isompien harrastukset, vauvan imetykset ym. Kaksinhuoltajilla toki näistä varmaan selviää ripeästi, kun toinen on aina vapaa tekemään muuta kuin toinen.

Mutta tosiaan jos joskus ollaan sisällä, niin ei se haittaa. Voi olla muuta ohjelmaa tai ulkona myrsky. Joustoa pitää olla. Jos usein näin käy ettei ulkoilla, niin päiväkodissa ehkä ongelmia kuten liian vähän henkilökuntaa (joka ei tietenkään ole sen henkilökunnan vika). Useimmille lapsille ulkoilu on mieluisaa kuitenkin.

Nyt lämpimään vuodenaikaan voi lasta hoidosta hakiessa ottaa joinain päivinä evästä mukaan ja olla ulkona iltapalaan asti. Kaksi tuntia päivässä on kuitenkin melko vähän ulkona, viikonloppuna ollaan ainakin 3 tuntia ja kesällä tietysti enemmänkin. Ei ole itselle epämieluisaa kevätulkoilu. 🙂

Vastaa käyttäjälle Tiina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X