ihan mamina - Banneri

Kirjoitan tätä tekstiä tiistaina ja itseasiassa mun pitäisi olla pakkaamassa nyt kun lapset nukkuu, eikä suinkaan istua läppäri sylissä sohvalla. Halusin kuitenkin hengähtää hetken ja kirjoittaa tuoreita fiiliksiä ylös. Lauantaina eli neljän päivän kuluttua meidän pitäisi olla uudessa kodissa juhlimassa esikoisen 2.v syntymäpäiviä ja kuopuksen ristiäisiä. Arvatkaa mikä tilanne remontin ja muuton suhteen? Täysi kaaos.

Yksi pieni moka remonttia tehdessä tarkoittaa usein tupla tai jopa tripla määrää työtä korjata. Niin kävi meidän ikkunoiden suhteen. Halusimme maalata vanhat tummanruskeat ikkuoiden karmit kauniin valkoiseksi, jotta ne sopivat meidän valitsemaan värimaailmaan. Ongelmaksi koitui se, että rivitaloasunnossa täytyy huomioida yhtenevä julkisivu. Päätettiin siis maalata karmit vain sisäpuolelta ja jättää ulkopuoli ruskeaksi.

Maalasimme ikkunan karmit myös siitä kahden lasin väliin jäävästä tilasta, jotta näkymä asuntoon olisi siistimpi. Kyllähän tuollainen yksityiskohta näkyy huoneistoon selkeästi ja ajattelimme, että ei toisessa kerroksessa olevat ikkunat näy asunnon julkisivuun niin selvästi, kun jättää uloimman kerroksen ruskeaksi. Virhe. Monen monta (turhaa!!) työtuntia myöhemmin Toni hiippaili ulos katsomaan ja valkoiset sisäkarmit paistoivat ulos auringon lailla, eikä niitä voinut jäättää sellaiseksi.

Eniten ärsytti aika mitä tässä menetettiin. Ikkunan karmien maalaaminen söi hirveästi työtunteja, sillä tumma pohja vaati neljä kerrosta valkoista maalia näyttääkseen kauniilta. Vielä enemmän työtunteja kului maalin poistamiseen ja tässä kohtaa meinasi epätoivo iskeä. Monta päivää turhaa työtä oli pois meidän remonttiaikataulusta. Nyt ikkunat on kuitenkin palautettu alkuperäiseen kuntoon niin, että vain kaikista sisin karmi (se mikä näkyy meidän olohuoneeseen) on maalattu valkoiseksi.

Pakkaaminen yksin kahden lapsen kanssa

Toni on ahertanut hommia aamusta iltaan ja asunto alkaa näyttää meidän kodilta. Samaan aikaan minä olen pakannut ja jatkanut jo aloitettua tavaroiden hävittämis projektia vanhassa kodissa. Taapero oli viikonlopun mummolassa ja sain hommat hyvään alkuun, nyt kuitenkin ahdistaa kun muuttolaatikoita ja rojua on ympäri asuntoa ja täällä pitäisi yrittää elää vielä pari päivää kahden lapsen kanssa.

Pakkaamisen olen ottanut hommaksi laatikko tai hylly kerrallaan. Yritän tapani mukaan pysyä positiivisena ja optimistisena, kyllä me ehditään perjantaiksi. Joka välissä kun saan vauvan leikkimatolle tai sitteriin aloitan yhden lipaston laatikon tai kaapin hyllyn purkamisen. Vieressä minulla on muuttolaatikko ja roskasäkki. Tavarat lajitellaan ronskilla kädellä ja sitten jatketaan eteenpäin. En jää yhtään tuhertamaan tai miettimään ylimääräistä. Välissä hoituu lastenhoito ja ruoanlaitossa mennään nyt siitä mistä aita on matalin. Onneksi lähellä asuvat siskot ovat olleet vuoronperään tai yhdessä viihdyttämässä lapsia muuttokaaoksen keskellä.

Sinua voisi kiinnostaa

Ostimme asunnon, kun minä olin vielä synnärillä

Rivitaloasunnon remontointi alkaa, ensimmäiset kuvat

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X