Kun taapero saa raivarin kaupassa

Tiedätkö sen tunteen kun 2-vuotias huutaa kaupassa pää punaisena ja heittäytyy lattialle kylmähyllyjen eteen potkimaan kantapäillään maata? Minä tiedän. Eilisen mukavan ulkoilupäivän jälkeen ajoimme suoraan Prismaan pikaiselle kauppareissulle jääkaapin huutaessa tyhjyyttään. Taapero sai 0ttaa liukuovien edestä pienet lapsille suunnitellut ostoskärryt ja työntää niitä isin kävellessä vieressä. Väsymys painoi jo pientä poikaa ja isän ohjatessa kärryjä oikeaan suntaan alkoi kiukku nostaa päätään. Hetkeä myöhemmin koko Prisma raikui meidän lapsen suuttumusta ja harmitusta.

Kerroin aikaisemmin instagram tililläni, että mun on vaikea sietää lapsen turhaa kiukkua ja huutoa. En tiedä miksi se ärsyttää minua, ehkä siksi ettei minulla ole keinoja auttaa toista jos en tiedä kiukun syytä. Taaperon heittäessä dublo palikat pitkin lattiaa raivonpuuskassa saa mut ihmettelemään mihin hän nyt turhaantui ja se nostaa omaa ärsytystä. Olen herkkä melulle ja muiden ihmisten tunteille. Prismassa tiesin heti kiukun syyn. Taapero oli väsynyt pitkästä ulkoilusta, eikä jaksanut ottaa ohjeita vastaan samalla tavalla. Pelkän kiukun syyn tietäminen auttoi minua suhtautumaan ja toimimaan tilanteessa missä lapsi tarvitsi kasvatusta ja vanhemman tukea.

Päätin olla välittämättä huudosta. Pysyin itse iloisena ja rauhallisena ohjatessa taaperoa. En jättänyt häntä yksin tunteidensa kanssa, kysyin ”mikä harmittaa”. Samalla ohjasin häntä oikeaan suuntaan huudosta huolimatta ja pyrin kiinnittämään taaperon huomion muualle siitä ärsytyksestä. ”Ei mennä keksi-hyllylle, mennään hakemaan maitoa” ”Saat itse nostaa maidon kärryihin”. Ajattelin taaperon tarvitsevan tukea harmituksensa käsittelyyn, mutten aikonut antaa periksi hänen tahdolle.

Muiden ihmisten reaktiot

Oli mielenkiintoista katsoa muiden kaupassa asioivien ihmisten reaktioita huutavaan taaperoon. Puolella ihmisistä oli maskit kasvoilla, mutta siitä huolimatta pystyin tulkitsemaan ilmeitä. Karkeasti arvioituna vanhemmat ihmiset (yli eläkeiän) katsoivat mua hymyillen myötätuntoisesti silmiin. Heistä välittyi fiilis ”pärjäät hyvin, tuollaista sattuu kaikille”. Keski-ikäisillä ohikulkijoilla oli kireä ilme ja he pyörittelivät silmiään. Ehkä he joutuvat kuuntelemaan huutoa kotona ihan tarpeeksi ja kaupassa käynti oli heidän hetken rentoutus ennen kun meidän taapero aloitti shown. Teinit katsoivat huutavaa taaperoa silmät pyöreenä ilmeellä ”en ikinä hanki lapsia”.  Tämä kaikki on tietenkin minun omaa tulkintaa, en voi tietää ihmisten todellisia ajatuksia.

Pohdin omaa suhtautumistani muiden kaupassa kiukkuaviin lapsiin. Ennen omia lapsia asia ärsytti ja tuli sellainen ”miksi lapsen annetaan huutaa tuolla tavalla” ajatus. Ihan kun vanhempi tahallaan huudattaisi lasta kaupassa ja lapsen saisi hiljaiseksi komentamalla. Ymmärrän nykyään sen, että ne kiukunpuuskat kaupassa ovat kasvuun ja kehitykseen kuuluvia asioita. Lapsi vasta opettelee käsittelemään tunteitaan ja on täysin normaalia kokeilla rajojaan. Ei voida olettaa täydellistä käytöstä pieneltä ihmiseltä. Hän vasta oppii maailmasta. Huomaan monien vanhempien häpeävän lapsen julkista tunteiden näyttämistä kiukunpuuskan muodossa. Siinä tulee herkästi tunne että ”nyt äkkiä ostokset valmiiksi ja autoon ennen kun kukaan näkee”. Ihan turhaan.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Huono omatunto kesän aktiviteettien puutteesta lasten kanssa? Ihan turhaan!

Taapero päiväkotiin, vaikka äiti on kotona. Ajatuksia päiväkodin aloittamisesta

Kommentit

5 kommenttia

No onpas kärkkäät kommentit ”täydellisiltä äideiltä”.

Eiköhän jokainen vanhempi ole joskus ollut tilanteessa, jossa lapsi saa kiukunpuuskan julkisella paikalla, onpa syynä väsymys tai mikä hyvänsä. Nämä ovat tärkeitä hetkiä lapselle harjoitella itsesäätelykykä vanhemman tuella.

Kiva, kun kirjoitit tästä aiheesta blogiin. Välillä tuntuu, että nämä arkiset vastoinkäymiset piilotetaan ja esitellään vain täydellistä elämää.

Tässä pisti silmään kaksi asiaa. Jos on pakko käydä kaupassa kun tietää, että muksu on jo väsynyt, valitaan pieni lähikauppa ei megamarkettia. Kauppareissu on selkeästi nopeampi pienessä kaupassa.
Toisekseen mietitään jo matkalla valmiiksi mitä aiotaan ottaa, ja vain välttämättömimmät. Kävellään suoraan sinne mistä asiat löytyy eikä hetkeäkään mietitä, että huomiseksi/loppuviikoksi voisi ottaa vielä tuon ja tuon.

Pienet lapset tosiaan väsyvät ja silloin tunteiden säätely on vaikeaa tai mahdotonta. Turha kiusata lasta yhtään enempää kuin on aivan välttämätöntä. Tai muita kaupassa asioivia.

Muuten hyvä kirjoitus. Hienoa, että vanhempi jaksoi pitää positiivista mieltä yllä. Ja kyllähän me muut kaupassakävijätkin oikeasti jaksetaan myös niitä naama punaisena huutavia tenavia, ainakin suurin osa meistä, uskoisin. Turhaa sitä on hävetä.

Olet kyllä oikeassa, että kauppareissun olisi voinut suunnitella paremmin 🙂 Huomasimme taaperon väsymyksen vasta kiukun jo puskiessa kovaa vauhtia pintaan. Onneksi näistä oppii niin lapsi kuin vanhemmatkin!

Teitäkin oli 2 vanhempaa ja pitkä päivä takana, miksi se lapsi piti ottaa sinne kauppaan? Toinen ois voinu jäädä ulkopuolelle lapsen kanssa odottaa ja toinen hoitaa ostokset. Luulis arkijärjen jo sanovan, et ei moni meistä aikuisistakaan ole parhaimmillaan pitkän päivän jälkeen vähän näköisenä, enemmän kuin odotettavaa et noin käy ja koko kauppa saa kärsiä tästä ”kasvatushetkestä”

Näin kuumalla päivällä kaupan pihassa seisominen olisi todennäköisesti aiheuttanut ihan yhtä suuren raivon 🙂 Onneksi näistä opitaan ja seuraavalla kerralla ennakoidaan kauppareissu paremmin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä