Kirjoitin aikaisemmin meidän 2-vuotiaan huutoraivareista Prismassa eräänä kauniina iltapäivänä. Kyseisellä kauppareissulla jaksoin pysyä positiivisena ja ottaa raivon vastaan ohjaten lasta suuttumuksen ohi. Tänään en jaksanut. Tänään hävetti.
Olimme iltapäivällä syömässä Italialaisessa ravintolassa kun taapero hermostui odottamaan paikallaan syöttötuolissa. Huuto raikui pitkin ravintolaa ja minun kävi sääliksi muita ravintolassa ruokailevia. Eniten säälin kuitenkin itseäni. Taapero purki tunteitaan oikein olan takaa, eikä ole helppoa kuunnella huutoa aivan avuttomana. Vauva pelästyi isoveljensä pitämää meteliä ja alkoi itkeä hysteerisesti. Kädet oli täynnä ja hiki valui pitkin selkää, vaikka meidän kanssa syömässä ollut siskoni auttoi minkä pystyi. Halusin tilanteesta äkkiä pois. Vajota maan alle. Hetken mietin juoksevani ravintolasta ulos jo ennen kun oltiin saatu ruoka pöytään. Lue: Mökkeily pienten lasten kanssa stressitöntä? Ei minulle.
Tuollaisessa tilanteessa järki sanoo, että älä missään nimessä anna lapselle puhelinta hämäämään häntä hiljaiseksi. Sehän olisi silkkaa palkitsemista. Sitä paitsi ollaan sovittu miehen kanssa, että meistä ei tule se perhe minkä lapset istuu tabletilla pelaamassa ravintolassa. Samalla häpeän tunne ja muiden ihmisten mulkoilu aiheuttaa painetta hiljentää raivoava lapsi keinolla millä hyvänsä. Ihana anoppini sanoo aina, että ”anna huutaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu”. Sillä keinolla raivarit usein loppuukin nopeasti taaperon huomatessa ettei saa tahtoaan läpi. En vaan voi häpeälle mitään ja siihen ei auta paheksuvat katseet muilta ravintolassa olleilta. Lue: Kun taapero saa raivarin kaupassa
Kaikelle aikansa ja paikkansa
Huomasin tämän reissun yhteydessä, että aika ja paikka taaperon raivareille vaikuttaa paljon omaan suhtautumiseeni. Prismassa siedän huutoa ja huuto loppuukin nopeasti taaperon huomatessa etten anna periksi. Ravintolassa tilanne on erilainen. Minuun on niin syvälle juurtunut tietynlainen käyttäytyminen ravintolassa ja se on kasvatuksen ansiota. Kaikille pitää antaa ruokarauha joten hetkenkin huuto saa hien nousemaan otsalle häpeästä. Lapsi ei opi käyttäytymään ravintolassa, jos hän ei koskaan pääse ravintolaan. Hän ei myöskään opi odottamaan, tai käsittelemään tunteitaan jos ei saa purkaa niitä vanhemman tukemana. Minun olisi siis tärkeä reagoida samoin kun aikaisemmin ruokakaupassa, mutta helppoa se ei ole. Annan pisteet ihanille tarjoilijoille, jotka tekivät kaikkensa auttaakseen. Ystävälliset katseet henkilökunnalta ja nopeasti taaperon eteen tarjoiltu pasta pelasti tilanteen. Jälkiruokaa ei kyllä jääty odottamaan.
Kommentit (2)
Mitäs pahaa on niissä lapsissa tai vanhemmuudessa jotka jaksavat odottaa ravintolassa sen tabletin avulla ruokaansa eikä häiriköi muita asiakkaita huudollaan. Se ei tee kenestäkään huonompaa vanhempaa jos antaa katsoa ravintolassa jotakin ohjelmaa ruokaa odotellessa. Ehkä sinne ravintolaan kannattaa mennä harjoittelemaan niitä taitoja vähän isomman lapsen kuin taaperon kanssa jos näkemys on se, että kyllä ravintolassa huutaa saa kerran taitoja harjoitellaan.
Mulla on 3 lasta joten en ole se joka ei siedä lasten ääntä mutta en todellakaan mene ravintolaan harjoittelemaan osaako taapero olla hiljaa siellä. Jos ei osaa annetaan lelu (tai tabletti) tai mennään ulos rauhottumaan!
Ei se tee kenestäkää huonoa vanhempaa jos antaa tabletin tai puhelimen, jokainen perhe tekee tavallaan 😊 Meidän perheen tapa on ettei puhelimia käytetä ravintolassa kun syödään yhdessä joten se koskee myös lapsia. Jollain toisella perheellä voi olla ihan ok käyttää sitä tablettia tms mitä yhdessä on sovittu.
Me käydään lasten kanssa ravintolassa ja pyritään tekemään kaikki asiat niin ettei huutoa ja melua syntyisi. Ei se melu ole itsestäkään kivaa niin kun kirjoitin. Meillä ei edes ole tablettia tai puhelinta mitä antaa lapselle, joten jos huuto tulee niin sitä on vaan keksittävä muita keinoja saada lapsi rauhoittumaan.