Kun tuntematon nainen vei taaperolta kärryn ja äitinä lamaannuin täysin

Eilinen rentouttava iltapäivän ulkoilu sai todella ikävän käänteen, kun tuntematon ohikulkija päätti puuttua kasvatustilanteeseen ja nappasi taaperon rakkaan työnnettävän kärryn ja lällätteli perään. Menin niin häkellyksiin tilanteesta, etten osannut reagoida. Introverttinä ja miellyttämisenhaluisena ihmisenä koen suurta ahdistusta tilanteissa missä mun täytyisi sanoa napakasti vastaan ventovieraalle. Eihän näin voi edes käydä!?

Kävelimme Oliverin kanssa leveää metsätietä pitkin. Minä työnsin rattaita ja Oliver tuli perässä työntäen hänelle maailman rakkainta taaperokärryä, mikä alkaa olla jo niin puhki ajettu että pohja kohta tippuu irti. Kärryyn Oliver oli kerännyt pitkältä matkalta käpyjä, kiviä ja lehtiä. Meidän 2-vuotias innostuu enemmän metsäkävelystä kärryn kanssa kun yhdestäkään leikkipuistosta. Hän rakastaa luontoa ja keräilyä.

Aivan metsäreitin loppupuolella Oliver jätti kärryn tien sivuun ja tuli luokseni tuomaan minulle jotain. Lempeästi kehotin taaperoa hakemaan kärrynsä ettei se unohdu metsään. ”Käy hakemassa kärry niin jatketaan matkaa” sanoin. Vastaan tuli pyöräillen +50.v nainen, joka pysähtyi kuullessaan sanani. Hän tuli nappaamaan reilu metrin päässä olevan kärryn Oliverin nenän edestä ja kailotti kovaan ääneen vievänsä kärryn pois kun ei se kelpaa taaperolle. ”Minä sitten otan tämän, heippa!” tuo täysin tuntematon nainen kailotti.

Miksi olen äiti joka lamaantuu, eikä osaa reagoida oikein??

Lamaannuin aivan täysin. Eihän kukaan voi tehdä noin!? En osannut reagoida, sillä tilanne tuli aivan odottamatta. Tuijotin suu auki ja pidin taaperoa lähelläni. Nainen yritti selvästi saada taaperon hakemaan kärryn häneltä. Oliver ei liikahtanutkaan vaan katsoi suu mutrussa naista ja minua. Olin sanaton ja seisoimme kiusallisen kauan siinä metsätien varrella naisen edelleen lällätellessä kärryn kanssa. Päässäni jyskytti ajatus ”sano nyt sille naiselle, että tämä ei ole todellakaan ok”, mutta sanat jäivät kurkkuun kiinni.

Ilmeisesti tämä oli naiselle jokin hauska kasvatustilanne, missä hän auttaa nuorta äitiä lapsensa opettamisessa. Minulle tämä oli painajainen ja lapsikin oli selvästi ymmällään siitä miksi joku tuntematon vie hänen rakkaan lelunsa.

Hetken kuluttua nainen laski kärryn maahan ja kävin nappaamassa sen häneltä. Nainen alkoi selittämään minulle kuinka ”äidin huomio taitaa olla vaan pikkusisaruksessa ja siksi taapero hakee huomiota”. Olin tyrmistynyt. Oliver ei missään vaiheessa kiukutellut tai hakenut huomiota. Hän ainoastaan unohti kärryn hetkeksi ja tuli luokseni näyttämään löytämäänsä aarretta. Minä kehotin häntä hakemaan itse kärrynsä, jotta hän oppisi huolehtimaan leluistaan. Silti tämä tuntematon nainen koki oikeudekseen puuttua tilanteeseen ja aiheuttaa meille epämiellyttävän ja ahdistavan tilanteen.

Tulin tosi vihaiseksi tilanteesta. Miksi en osannut reagoida ja pyytää naista lopettamaan.. Olisipa Toni ollut meidän kanssa ulkona, hän olisi sanonut naiselle suorat sanat. Toisaalta jos olisimme ollut koko perhe liikenteessä koko tilannetta ei olisi tapahtunut. Ihmiset kokevat jotenkin oikeudekseen tulla neuvomaan nuorta äitiä joka on yksin lasten kanssa. Perheenä saamme vain hymyileviä katseita ja kannustusta, yksin oleva äiti lasten kanssa on kaikkien silmätikku.

Seuraathan meitä jo Instagramissa @niina.mantere

Vaikea isäsuhde alkoi näkyä vasta kun minusta tuli äiti

Kun taapero saa raivarin kaupassa

Kommentit

15 kommenttia

Voihan se olla 😁 En tosin tiedä olisiko rouvallakaan huumori riittänyt, jos olisin hänen polkupyörän napannut ja lällätellyt perään 🙈

Mä lamaanun myös kun tulee tilanne, että minun pitäisi johonkin asiaan puuttua…..Tai joku käyttäytyy väärin minua/lapsia kohtaan.

Se on kyllä kauhea tunne 😭 Järjellä tietää kyllä mitä pitäis tehdä, mutta sanat ei vaan tule suusta!

Olipa tuo nainen harvinaisen huono käytöksinen, ajattelematon ja urpo.

Todellakin 🙄

Kamala, siis miten aikuinen ihminen voi tehdä noin pienelle 😥 ihmisten käytös on käsittämätöntä joskus ja miksi edes pitää puuttua toisten kasvatukseen.
Paras mitä itse olen kuullut vieraan suusta oli se että ”miksen ole opettanut lastani liikkumaan tai edes kävelemään” lapseni on cp-vammainen, siinä huomasin silloin että ihmiset ei monesti ajattele mitä ne sanoo tai tekee. 😐

Voiei ihan hirveä kommentti ❤️❤️ Oon niin pahoillani et oot kokenu tommosen törkeyden 😭

Ei ole todellista; tällaiset tilanteet saavat vilpittömästi kummastelemaan ihmisten ajatusmaailmaa. Tekee ihan mieli pyytää anteeksi tuon rouvan puolesta, kun itse olen samaa ikäluokkaa – tosin itselleni ei ikimaailmassa edes juolahtaisi mieleen tehdä moista.

Ei tämmösiä ihmisiä voi olla kun yksi miljoonasta 🙄 Onneksi kivoja kohtaamisia on enemmän ❤️

Onpas asiatonta käytöstä. Tulkita nyt tilanne ihan päälaelleen ja arvostella tuntematonta ihmista.

Ihmettelen muutenkin tätä suomalaista kulttuuria (varsinkin keski-ikäisten täti-ihmisten osalta), että on ihan okei arvostella ja suorastaan v*****illa päin naamaa. Maailmassa on niin monia tapoja kasvattaa kelpoja lapsia, että luulisi tällaisen käytöksen jääneen jo menneille vuosikymmenille.

Kyllä! Lapsia voi kasvattaa hyvin, vaikkei tekisi kaikkea samoin kun muut. Vain siinä kohtaa voi ulkopuoliset puuttua kun lasten hyvinvointi tai turvallisuus on vaarassa ❤️

Olipa kurja tilanne. Täytyy kommentoida, sillä tämä on aihe, jota pohdin usein muutama vuosi sitten, kun kuljin yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Minullekin sattui välillä tilanteita, joissa täysin outo ohikulkija puuttui yllättäen tapaani toimia lasten kanssa. Minäkin lamaannuin näissä hetkissä täysin, enkä osannut sanoa mitään.

Esimerkiksi kerran kävelin lasteni kanssa kapealla jalkakäytävällä vilkkaan kadun vieressä. Kotimme oli lähellä, joten siksi aina välillä kuljimme tarvittaessa tätä reittiä, vaikka se ei ole turvallisin mahdollinen. Kaksi nuorinta lasta oli sisarusrattaiden kyydissä, ja vanhinta pidin samalla kädestä. Takaamme jalkakäytävää pyöräili (sitähän hän ei olisi saanut jalkakäytävällä tehdä) nainen, jonka oli vaikeaa ohittaa meitä kapealla jalkakäytävällä. Nainen alkoi sättiä minua siitä, miten en huolehtinut lapsistani, kun toin heidät vaaralliselle jalkakäytävälle. Hän syyllisti minua, vaikka oli itse aiheuttanut vaaratilanteen.

Toinenkin tarina liittyy pyörään. Kävelin taas samalla kokoonpanolla lasteni kanssa kaupungilla. Ohitimme pyörätelineen, jossa oli lukolla kiinni vääntynyt pyöränrengas. Esikoiseni kysyi, miksi telineessä ei ole kokonaista pyörää. Selitin, miten joku on todennäköisesti irrottanut pyörän renkaasta ja ottanut sen ilman lupaa. Yhtäkkiä takaani kulki rinnalle mies, joka alkoi ihmetellä, miten kasvatan lapsistani varkaita. Että voihan olla vaikka mitä muita syitä, miksi telineessä on pelkkä vääntynyt rengas (!).

Tsemppiä! Älä välitä kummallisista ohikulkijoista. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kun lapset kasvavat, kommentointi vähenee.

Kaikkea sitä kuulee 😱 Nämä kävelevät kasvatusoppaat osaa kyllä raastaa hermoja. En käsitä miksi pilata toisen päivä puuttumalla, kun voisivat pitää ajatukset ihan ominaan. Kiitos vertaistuesta ❤️

Itsellä kerran 2-vuotiasta lasta päiväkodista hakiessa ja pojan luokseni juostessa toisen ryhmän ohjaaja nappasi lapseni kiinni olkapäistä n. 10 metrin päässä ja alkoi hokea, että hänen täytyy pyytää anteeksi toiselta lapselta ennen kuin hänestä päästetään irti. Olin jutellut pihassa lapsen oman hoitajan kanssa jo tovin poikaa samalla seuraillen, enkä ollut huomannut lapsen tekevän mitään kenellekään. Poika itki hysteerisenä ja huitoi käsillä päästäkseen luokseni. Tilanne jatkui huomattavan pitkään. Mitä minä tein? Jäädyin ihan täysin. En saanut sanottua mitään. Tuijotin vaan hölmönä. Kotiin päästyä syytin itseäni. Ja itkin.

Mieheni kävi seuraavana päivänä tilanteen päiväkodin kanssa läpi ja ilmeni, että poikamme oli tönäissyt aamupäivällä ulkoillessa 5-vuotiasta tyttöä ja tätä piti siis ko. hoitajan mielestä klo 16 pyytää anteeksi juuri, kun äiti hakee (poika oli tosin pyytänyt anteeksi aamupäivälläkin). Oma hoitaja ei puuttunut, koska oli jäätynyt myös (ymmärrettävästi, tilanne oli täysin absurdi). Eli jäätyminen taitaa olla kovin inhimillinen reaktio.

Päiväkoti on muuten aivan ihana ja ihmiset siellä mukavia.

Tai olisiko rouva yrittänyt vaan hassutella teidän kanssa. Mutta ei ihan uponnut huumori😅 Jatko kommentti oli kyllä erikoinen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä