Kun tuntematon nainen vei taaperolta kärryn ja äitinä lamaannuin täysin

Eilinen rentouttava iltapäivän ulkoilu sai todella ikävän käänteen, kun tuntematon ohikulkija päätti puuttua kasvatustilanteeseen ja nappasi taaperon rakkaan työnnettävän kärryn ja lällätteli perään. Menin niin häkellyksiin tilanteesta, etten osannut reagoida. Introverttinä ja miellyttämisenhaluisena ihmisenä koen suurta ahdistusta tilanteissa missä mun täytyisi sanoa napakasti vastaan ventovieraalle. Eihän näin voi edes käydä!?

Kävelimme Oliverin kanssa leveää metsätietä pitkin. Minä työnsin rattaita ja Oliver tuli perässä työntäen hänelle maailman rakkainta taaperokärryä, mikä alkaa olla jo niin puhki ajettu että pohja kohta tippuu irti. Kärryyn Oliver oli kerännyt pitkältä matkalta käpyjä, kiviä ja lehtiä. Meidän 2-vuotias innostuu enemmän metsäkävelystä kärryn kanssa kun yhdestäkään leikkipuistosta. Hän rakastaa luontoa ja keräilyä.

Aivan metsäreitin loppupuolella Oliver jätti kärryn tien sivuun ja tuli luokseni tuomaan minulle jotain. Lempeästi kehotin taaperoa hakemaan kärrynsä ettei se unohdu metsään. ”Käy hakemassa kärry niin jatketaan matkaa” sanoin. Vastaan tuli pyöräillen +50.v nainen, joka pysähtyi kuullessaan sanani. Hän tuli nappaamaan reilu metrin päässä olevan kärryn Oliverin nenän edestä ja kailotti kovaan ääneen vievänsä kärryn pois kun ei se kelpaa taaperolle. ”Minä sitten otan tämän, heippa!” tuo täysin tuntematon nainen kailotti.

Miksi olen äiti joka lamaantuu, eikä osaa reagoida oikein??

Lamaannuin aivan täysin. Eihän kukaan voi tehdä noin!? En osannut reagoida, sillä tilanne tuli aivan odottamatta. Tuijotin suu auki ja pidin taaperoa lähelläni. Nainen yritti selvästi saada taaperon hakemaan kärryn häneltä. Oliver ei liikahtanutkaan vaan katsoi suu mutrussa naista ja minua. Olin sanaton ja seisoimme kiusallisen kauan siinä metsätien varrella naisen edelleen lällätellessä kärryn kanssa. Päässäni jyskytti ajatus ”sano nyt sille naiselle, että tämä ei ole todellakaan ok”, mutta sanat jäivät kurkkuun kiinni.

Ilmeisesti tämä oli naiselle jokin hauska kasvatustilanne, missä hän auttaa nuorta äitiä lapsensa opettamisessa. Minulle tämä oli painajainen ja lapsikin oli selvästi ymmällään siitä miksi joku tuntematon vie hänen rakkaan lelunsa.

Hetken kuluttua nainen laski kärryn maahan ja kävin nappaamassa sen häneltä. Nainen alkoi selittämään minulle kuinka ”äidin huomio taitaa olla vaan pikkusisaruksessa ja siksi taapero hakee huomiota”. Olin tyrmistynyt. Oliver ei missään vaiheessa kiukutellut tai hakenut huomiota. Hän ainoastaan unohti kärryn hetkeksi ja tuli luokseni näyttämään löytämäänsä aarretta. Minä kehotin häntä hakemaan itse kärrynsä, jotta hän oppisi huolehtimaan leluistaan. Silti tämä tuntematon nainen koki oikeudekseen puuttua tilanteeseen ja aiheuttaa meille epämiellyttävän ja ahdistavan tilanteen.

Tulin tosi vihaiseksi tilanteesta. Miksi en osannut reagoida ja pyytää naista lopettamaan.. Olisipa Toni ollut meidän kanssa ulkona, hän olisi sanonut naiselle suorat sanat. Toisaalta jos olisimme ollut koko perhe liikenteessä koko tilannetta ei olisi tapahtunut. Ihmiset kokevat jotenkin oikeudekseen tulla neuvomaan nuorta äitiä joka on yksin lasten kanssa. Perheenä saamme vain hymyileviä katseita ja kannustusta, yksin oleva äiti lasten kanssa on kaikkien silmätikku.

Seuraathan meitä jo Instagramissa @niina.mantere

Vaikea isäsuhde alkoi näkyä vasta kun minusta tuli äiti

Kun taapero saa raivarin kaupassa