Kuva: Helin Kulla photography
Mun ennalta suunniteltu ”the lapsiluku” on aina ollut kolme. Pienestä asti olen ajatellut, että sitten isona minulla on kolme lasta. Perheen perustamista suunnitellessa meille oli miehen kanssa selvää, että mahdollisuuden salliessa sisaruksia on oltava ja mielellään aika pienellä ikäerolla. Nyt meillä on veljekset alle kahden vuoden ikäerolla, juuri niin kuin toivoimme.
Mun raskaudet eivät ole olleet fyysisesti tai henkisesti helppoja. Kuopuksen raskauden lopulla mies totesi, että tätä ei sitten tehdä enää ikinä uudelleen. Kamalasta olosta ja kivuista huolimatta, mulla oli jo silloin olo ettei tämä voi olla mun viimeinen raskaus, synnytys, lapsi.. Haluan vielä joskus kokea kaiken uudelleen ja haluaisin saada lapsiluvun täyteen. Kokea sen fiiliksen että tässä se on. Jos olisin tiennyt kuopuksen raskauden olevan se viimeinen, olisinko tehnyt asioita toisin? Olisinko kuvannut vatsaa vielä enemmän? Olisinko nauttinut enemmän? Ehkä en, mutta olisin henkisesti valmistautunut ja asennoitunut viimeiseen kertaan. Lue: Synnytyskertomus, meidän helmikuinen on täällä
Aikaisemmin myös miehen ”magic number” oli kolme. Olimme siitä yhtä mieltä, että kolme lasta olisi hyvä tulevaisuuden näkymä. Raskausajat kuitenkin söivät puolisoa ja ymmärrän hänelle jääneen jonkinlainen kammo sitä kohtaan. Ettei tarvitsisi enää kokea sitä avuttomuuden tunnetta ja nähdä minua kipeänä, kiukkuisena ja väsyneenä. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika, myös puolisolle. Olen tuonut keskusteluissa ilmi oikean ajankohdan odottamisen, jospa kolmosen odotus olisi helpompaa muutaman vuoden päästä? Mies on kuitenkin sen kannalta, ettei hommaan enää ryhdytä kolmekymppisinä – muuten eletään koko elämä pelkkää pikkulapsiarkea. Lue: Kuukausien jonotus ohi, perheneuvolan psykiatrisen palvelun ovet aukesivat
Kuva: Helin Kulla photography
Kuopus on vasta puolen vuoden ikäinen, eikä minulla ole kiire. Poden varmasti aina jonkinlaista vauvakuumetta, mutta juuri nyt en toivo raskautta. Minulla on suuria asioita käsiteltävänä, opiskelut kesken ja uran luominen vasta alussa. Kolmonen kuitenkin kutittelee jossain takaraivossa ja toivon miehen vielä joskus ajattelevan toisin. Näissä asioissa mieli voi muuttua. Esikoisen jälkeen meidän piti ”odottaa ainakin kolme vuotta”, mutta niin vaan molemmille iski vauvakuume alle vuosi esikoisen syntymän jälkeen. En aio painostaa. Kolmonen pysyy toistaiseksi minun haaveena ja mies saa sulatella rauhassa esikoista ja kuopusta. En kuitenkaan kestä ajatusta, että tässä tämä kaikki olisi.
Kommentit (4)
Meillä lapsia on kolme, vanhin täyttää pian 10 ja nuorin on kohta vuoden. Välissä on 7-vuotias. Kahden isomman ikäero on vajaat 3v. Heidän varhaislapsuus oli jokseenkin hektistä juurikin pienen ikäeron takia. En kakkosen syntymän jälkeen haaveillut enää vauvasta, annoin kaikki vauvakamppeet heti pois. Mut kappas, esikoisen mennessä esikouluun vauvakuume nosti päätään ja jätettiin ehkäisy pois. Kolmisen vuotta meni ns yrittäessä ja oltiin lähes varmoja että kaksi on meidän luku kun yllärivauva ilmoitti tulostaan. Ja niin hyvin on kaikki mennyt, haasteita oli toki raskauden aikana jne mut kolme on aika hyvä. Tasaluku ois toki paras mut aika näyttää.. 😉
Ei todellakaan ole itsestään selvyys. Meillä ekaa yritettiin 10 vuotta ja toista ootamme nyt♥️ Onnellisia ollaan että saatiin kokea tämä onni, kohta kaksi kertaa.
Esikoista toivottiin 6v. Ja oli. Sillon 26v
Kaikki hoidot tehtiin miedoista koeputkeen tuloksetta sitten kesäloma reissulla tarttua matkaan luomuna esikoinen.
Sen jälkeen heti aateltiin että esikoista haaveiltiin niin kauan että antaa seuraava tulla niin pian kun mahdollista. No siinä meni 4 vuotta ja tärppäs mutta päättyi sit keskenmenoon ja siitä 6kk niin kuopus luomuna hänkin päätti tarttua matkaan ja ens kuussa täyttää 1v.
On sitä elämää 30 jälkeenkin ;D
Tsemppiä sinne, jospa se kolmonen tulis molemmille ajankohtaseks jossain vaiheessa. Me odotellaan ensimmäistä ja ajatellaan että seuraavat saavat tulla kun tulevat. Haaveissa suurperhe. Nähtäväksi jää saadaanko koskaan. Lasten saaminen kun ei itsestään selvää ole.