6kk synnytyksestä: raskausarvet, erkauma ja fyysinen jaksaminen

Hei vau! Voitteko uskoa, meillä asuu jo puolen vuoden ikäinen vauva. Vaikka kyseessä on jo toinen lapsi jaksan aina vaan hämmästellä sitä miten aika valuu läpi sormien ja lapsi kehittyy joka päivä nopeammin. Esikoinenkin tuntuu kasvaneen kohisten päiväkodin aloituksen myötä. Tässä vilkkaassa arjessa on jäänyt takaa alalle oma keho ja itsestä huolehtiminen. En usko siihen etteikö minulla olisi aikaa. Ennemmin kyse on siitä, etten ole ajatellut itseäni (ainakaan fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta). Ajatustyö seikkailee jossain aivan muualla tällä hetkellä. Kiire ei siis ole kellosta kiinni, vaan kun sanon etten ”ehdi ajatella itseäni” tarkoitan ennemmin että ”aivoni käyvät jo niin ylikierroksilla, että yksikin ajatus lisää saa ne tilttaamaan juuri nyt”. Toisaalta kun keho voi hyvin niin mielikin jaksaa paremmin.

Miltä oma keho tuntuu nyt?

Keho tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Minulla on toimiva kroppa mikä jaksaa läpi arkisten askareiden ja pian 10kg painavan lapsen kantamisen. Olen ylpeä siitä. Olen myös onnellinen siitä, että pystyn yhä edelleen imettämään, eikä maidontulo vaikuta loppuvan ihan pian.

Aivan äskettäin olen huomannut raskauden jälkeisten vaivojen helpottumisen ja se tekee mut todella iloiseksi. Synnytyksen jälkeen kärsin mm. ummetuksesta, kipeästä peräpukamasta ja keskivartalon kontrollin ollessa hukassa selkä ja vatsa kipeytyi herkästi. Etenkin liikuntaa harrastaessa tuntui että koko alapää tippuu ja leviää kadulle. Toki peräpukama roikkuu edelleen mukana, mutta kivut ovat kadonneet ja kehossa on enemmän kontrollia ja se sietää jo rasitusta kipeytymättä. Paitsi vatsalihakset, ne kipeytyvät yskiessä!

Mun keho kaipaisi nyt vahvistavaa treeniä. Esikoisen synnyttyä lenkkeilin aivan hulluna, eihän mulla ollut muutakaan tekemistä. Nyt viihdyn enemmän läppärin parissa ja olisi aika antaa keholle suurempaakin rasitetta kun tavanomainen arki ja vaunulenkkeily. Auttaisi varmasti myös imetyksen tuomiin niska-hartiaseudun jumeihin ja parantaisi ryhtiä kun lihakset saisi voimaa ja jäntevyyttä lisää.

Huomaan myös nivelissä palautumista. Si-nivel ei enää vaivaa edes viikottain ja minusta tuntuu, että lantio on kaventunut. En tiedä tuleeko mun lantio koskaan vetäytymään ”entisiin mittoihin”, en edes tiedä millainen se on joskus ollut eikä sillä ole väliä. Jonkin verran kaventumista on kuitenkin tapahtunut. Todellisen tilanteen näkee vasta pitkän ajan päästä.

Palautuminen ensimmäisestä raskaudesta vs toisesta raskaudesta

On hankala miettiä kummasta raskaudesta olisin toipunut nopeammin. Esikoisen synnyttyä rääkkäsin kroppaa ehkä liikaakin piittaamatta tikeistä ja polttelusta. Toisen raskauden jälkeen osasin olla armollisempi ja annoin keholle aikaa toipua. Jos tarkasteltaisi pelkkää ulkonäköä vastaus olisi, että esikoisesta toivuin nopeammin. En kuitenkaan pidä ulkoista habitusta palautumisen mittarina. Sisäisesti minusta tuntuu tämän toisen raskauden jälkeen paremmalta. Varmasti tähän vaikuttaa myös se, että en saanut synnytyksessä lainkaan repeämiä tai komplikaatioita. Lue: Synnytyskertomus, meidän helmikuinen on täällä

Ensimmäisen raskauden jälkeen erkauma oli kuroutunut umpeen jo jälkitarkastukseen mennessä. Toinen raskaus kahden vuoden sisään venytti jännesaumaa ja erkaumaa oli vielä muutama kuukausi sitten äitiysfysioterapeutin tekemässä jälkitarkastuksessa parin sormen verran. Rehellisesti – en ole muistanut treenata lantionpohjaa erkauman kuromiseksi niin usein kun pitäisi. En edes joka viikko. Sain kuitenkin äitiysfysioterapeutilta niin hyvät ohjeet, että harvojen mutta tehokkaiden treenien vuoksi en ainakaan itse huomaa erkaumaa enää lainkaan. Lue: Jälkitarkastus äitiysfysioterapeutilla – mitä erkaumalle kuuluu?

Raskausarvet

Raskausarvet ilmestyivät esikoista odottaessa aivan loppumetreillä. Arpia tuli vatsan lisäksi kylkiin, reisiin, nivusiin ja häpykumpuun. Toisen raskauden kohdalla ei tullut enää uusia arpia, mutta edelliset lehahtivat jälleen punaisen violeteiksi. Arvet onneksi haalistuvat hyvin, eikä ne haittaa minua lainkaan. Rasvaan ihoa silloin kun se tuntuu kuivalta ja kiristävältä ja kuorin säännöllisesti hunaja-sokeri seoksella. Paras keino peittää raskausarpia on itseruskettava. Sitä laitan silloin kun tuntuu, etten halua katsella arpista ihoa. Lue: Raskaus ja imetys vie myös kontrollin omaa kehoa kohtaan

Mitä raskauden tuomia muutoksia kehossa on edelleen?

Nivusalueen iho kärsi ilmeisesti hormoneista sen verran, että se on edelleen täynnä pieniä finnejä mitkä välillä tulehtuvat inhottavasti. Iho on todella herkkää ja sheiverin vieminen lähellekkään alapäätä takaa kipeän tulehduksen. Annoin siis karvojen olla, mutta tämäkään ei auttanut. Kävin kolme viikkoa sitten ensimmäistä kertaa sokeroinnissa n. kolmeen vuoteen ja se auttoi paljon. Ostin liikkeestä myös roll-on mallisen aineen mikä desinfioi ja kuorii ihoa ja tämän jälkeen näppylät ovat pysyneet hallinnassa ja jopa vähentyneet.

Tuskin tulen koskaan palautumaan entiselleni, mutta eihän se ole tarkoituskaan. Enhän ole enää henkisestikään sama ihminen. Ensimmäisen raskauden jälkeen pidin kehostani paljon enemmän kun ennen raskautta ja huomaan yhä vahvemmin siirtyväni pois ulkonäkökeskeisestä ajattelusta kohti sitä fiilistä mistä itse nautin. Nähdään myös Instagramissa @niina.mantere

Kommentit

2 kommenttia
Niina Mantere

Ihana kuulla, kiitos sun kommentista!

Tsemppiä kehon muutosten ja mielen myllerryksen käsittelyyn. Muista että et ole yksin asioiden kanssa, niistä kannattaa aina puhua ääneen.

Avatar

Jotenkin niin upeaa miten suhtaudut muutoksiin! Mulla esikoinen nyt aika saman ikäinen (6,5kk) kuin sun kuopus ja vieläkin tuntuu tosi vaikealta hyväksyä joitain kehon muutoksia… Mulla on arpia hyvin saman kaltaisesti kuin sulla ja vitsi miten tärkeältä tuntuu nähdä niitä jollain muullakin kun oman lähipiirin äitikavereilla ei ole kellään mitään arpia (ja tulee se fiilis että olen ainoa kellä on paljon)! Mulle oli shokki miten paljon niitä tuli eikä vatsa edes riitä kun myös rinnat, reidet, lantio ja just tuo häpykumpu! Ne on ollu tosi kova pala itselle enkä tiedä miten oikein oppisin ne hyväksymään /sietämään. Toivottavasti tosiaan haalenee ja aika varmaan tekee tehtävänsä. Ihana kuulla ettei niitä ole tullut lisää toisessa raskaudesta. Luo itselle toivoa 😀 varmasti niitä pitäisi osata arvostaa ja nähdä kauniina elämän arpina, mutta omassa kehossa peilistä katsottuna en vaan pysty. Keho tuntuu niin vieraalta…
Mutta muutoin huomaan että kun puoli vuotta tuli täyteen, niin lantionpohjassa tuntunut ajoittainen paine on hävinnyt ja alaselän jomotukset vähentyneet! Paljon onneks myös positiivista. 🙂 Tuli tuosta sheivaamisesta mieleen et samaa ongelmaa ollut kainaloissa varsinkin ja mietin juuri mitä sille kannattais tehdä kun iho menee ihan tulehtuneeks ku sheivaa 😀

Kiitos kun kirjoitat aiheesta! Ihanaa syksyä! <3

Vastaa käyttäjälle Niina Mantere Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä