ihan mamina - Banneri

Syysloma iski kun märkä rätti vasten kasvoja. En osannut ennalta varautua siihen, että varhaiskasvatuksessa on myös loma-ajat kuten kouluissa. Ajattelin heinäkuun olevan ainoa päiväkodin suunnalta säädetty loma ja muuten lapsi voisi lomailla kun vanhemmat ovat lomalla. Toki päiväkoti järjestää varahoidon sellaisille lapsille, jotka hoitoa tarvitsevat mutta minun ollessa vauvan kanssa kotona ilmoitin heti esikoisen jäävän lomalle. On vasta keskiviikko ja kaduttaa jo nyt. Olisi pitänyt suunnitella viikko paljon paremmin. Hitto mä arvostan sitä, että meillä on oikeus varhaiskasvatukseen – tuohon arjen pelastukseen.

Esikoinen on todella rutinoituva lapsi, kuten varmasti monet samanikäiset ovat. Päiväkodistakin ollaan saatu sellaista viestiä, että esikoiselle toistuvat rutiinit ovat muodostuneet tärkeiksi ja pasmat menee sekaisin jos päiväkodin arki poikkeaa normaalista. En missään nimessä pidä tätä huonona piirteenä. On ollut helppoa olla esikoisen äiti, sillä hänen ”käyttöhje” on selkeä. Noudata tiettyä päivärytmiä, niin elämä sujuu mallikkaasti. Ollaan viimein päästy yli päiväkodin aloitukseen liittyneestä sairastelusta ja arki alkoi sujua. Joka aamu klo 8 päiväkotiin, iltapäivällä kotiin leikkimään ja illalla vielä ulkoillaan yhdessä. Helppoa ja kivaa kunnes tuli syysloma. Lue: Miksi päiväkodin tarjoamat tukitoimet ja huolenaiheet ärsyttää?

Aamupala ei maistu ja pöydässä istutaan vinkuen ja naristen. Narina alkaa heti aamusta, kun taapero huomaa ettei tänäänkään lähdetä päiväkotiin kuten normaalisti. Ulkoilukin tökkii, sillä kivempaa olisi olla päiväkodissa. Puolet päivästä menee siihen, kun taapero oireilee muuttunutta rytmiä kiukulla. Tuntuu todella raskaalta, sillä olen itsekin rutiineista pitävä ihminen. Haluan juoda kahvini ja avata läppärin. Sen sijaan kuuntelen taaperon nurinaa ja yritän pitää hermoni kasassa. Asiaan ei auta se, että 8 kuukauden ikäisellä kuopuksella on nykyään tapana aloittaa itku joka kerta kun taapero korottaa ääntään tai itkee. Ketjureaktio ja koko asunto raikaa. Lue: Taapero päiväkotiin, vaikka äiti on kotona. Ajatuksia päiväkodin aloittamisesta

Huoli varhaiskasvatuksen tilanteesta

Minulla on valtava ahdistus viimeaikoina somessa esiin nostetuissa tapauksissa varhaiskasvatuksen resurssipulaa koskien. Liian vähän henkilökuntaa, liian pieni palkka, liikaa työtä, burn out ja ylikuormitus. Hoitoalalla itsekin työskennelleenä tunnistan nämä naisvaltaisia aloja piinaavat ongelmat. Jätin itse vakituisen työpaikkani vuonna 2018 vain 5 kuukauden työsuhteen jälkeen, sillä työolot ajoivat mut loppuun. Olin välillä ainoa lääkeluvallinen hoitaja koko päivän aikana, ylityöt paukkuivat ja aina aamuisin töihin mennessä sai jännittää joutuuko sitä vetämään koko osastoa yksin jos sijaista ei saisi paikalle. Työilmapiiri huononi päivä päivältä stressin, kovan paineen ja kiireen myötä. En haluaisi edes kuvitella, että maailman tärkeimpien ihmisten – lasten – hoitajat olisivat samanlaisissa tunnelmissa töissä kun itse tuolloin olin. Lopulta soitin esimiehelle itkien, että en palaisi taloon irtisanomisajan jälkeen. Lue: Haluaisin nukkua mieheni vieressä – perhepeti ei enää palvele

Tottakai olen huolissani myös vanhempana varhaiskasvatuksen tilanteesta. Rahaa täytyisi saada budjetoitua vakaan nyt heti. Kuten Nata Salmela fiksusti puhui Instagramissaan aiheesta, varhaiskasvatus nähdään virheellisesti pelkkänä menoeränä. Parhaiten äitejä kannustettaisi työelämään ja verojen maksuun takaamalla hyvä varhaiskasvatuspaikka jokaiselle lapselle ja se vaatii sen, että työntekijöillä on hyvät työolot ja kohtuullinen palkkaus. Näillä taataan tarpeeksi henkilökuntaa lapsien tarpeisiin. Jo ennen kun vaka:n tilannetta alettiin nostaa somessa esiin muistan ajatelleeni esimerkiksi sitä, etten halua viedä esikoista päiväkotiin ennen kun hän osaa kävellä kunnolla ja pitää puolensa – koska ajattelin ettei hoitajilla ole tarpeeksi aikaa niin pienelle lapselle. Ei vanhempien pitäisi joutua miettiä tämmöisiä asioita. Olisin varmasti pitänyt esikoisen kotona lähemmäs 2-vuoden ikään vaikka varhaiskasvatuksessa tilanne olisikin hyvä, mutta ne kenellä ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin lapsen kanssa ovat kovan paikan edessä. Lue: Kolme puoliksi juotua kahvikuppia ja sotkuiset laatikot – olen hallittu kaaos

En osaa ottaa kantaa siihen millainen tilanne esikoisen päiväkodissa on, sillä yleensä kiirettä ja stressiä ei haluta näyttää meille vanhemmille. Minulla onneksi on turvallinen olo viedä lapsi aamuisin päiväkotiin, enkä missään nimessä halua lietsoa pelkoa päiväkodin aloitusta kohtaan. Meillä kaikki on mennyt super hyvin ja olen luottavainen meidän päiväkotia kohtaan. Paljon kertoo jo se miten hyvin esikoinen päiväkodissa viihtyy. Hänellä on myös aina puhtaat vaatteet, puhdas vaippa ja hymy kasvoilla kun iltapäivällä menen häntä hakemaan. Pidän meidän päiväkotipaikkaa ja varhaiskasvattajia todella suuressa arvossa. En voi olla ajattelematta sitä, että hukkuvatkohan he taakan alle alan ollessa kriisissä. Ratkaisu ei ole vähemmän lapsia varhaiskasvatuksessa, vaan enemmän henkilökuntaa ja työntekijöitä turvaamassa kaikille hyvä ja turvallinen olo. Nähdään Instagramissa @niina.mantere

Kommentit (12)

Hienoa, että pidät lapsesi kotona loma-aikoina kun voit. Kyllä me päivähoidon työntekijätkin haluaisimme lomailla omien lastemme kanssa. Osaatteko arvella, mitä pyörii mielessä lastenhoitajalla, kun uudenvuodenaattona odottelee, että vihdoin viimeiseksi jäänyt lapsi haettaisiin kotiin – lapsi, jonka vanhemmat ovat kotona ja todellista hoidon Tarvetta ei ole?

Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen.
Miten olisi lapsen oikeus rauhalliseen lapsuuteen?
Lapsen oikeus oman vanhemman huomioon, oman vanhemman syliin ja oikeuteen rakentaa suhde pienempiin sisaruksiinsa ihan rauhassa siellä omassa kodissa, oman perheen piirissä. Lapsen oikeus nukahtaa päiväunille omaan sänkyyn tai vaikka sen oman vanhemman kainaloon päiväunisadun jälkeen. Herätä aamulla omaan tahtiin. Lapsem oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi omanan itsenään, omille vanhemmilleen sinä maailman ihmeellisimpänä ja tärkeimpänä pienenä ihmisenä.

Sellaisia lasten oikeuksia minä haluaisin.

Nämäkö poissulkee toisensa? Mieti kumpi on parempi vanhempi: väsynyt joka aamusta iltaan kulkee silmät ristissä vai vanhempi joka saa aamut hoitaa pelkästään vauvaa ja voi iltapäivällä antaa täyden huomion taaperolle. Tämä on sama asia kun jos sanottaisi että lapsi joka syö herkkuja ei koskaan syö terveellistä ruokaa.. Ääripäiden välillä on monia mahdollisuuksia.

Minun mielestä päivähoito oikeutta olisi rajattava , alle 3 v lapselle päivähoito paikka VAIN jos vanhemmat käyvät töissä. Siis jos äiti / isä on nuoremman lapsen kanssa kotona – on alle 3 v sisaruksen paikka myös kotona. Ei alle 3v tarvitse vanhemman ollessa kotona päivähoitopaikkaa mm.virikkeiden yms verukkeiden takia , niitä voi vanhempi järjestää kotonakin.. Jos EI JAKSA hoitaa puentä kotona , on parempi jättää lapset saamatta.

Mamma Roosa just eikä melkein näin, samat ajatukset täällä!

Varhaiskasvatuksen henkilökunta on erittäin huolissaan tästä tämän päivän trendistä, että taaperot tuodaan aamusta iltaan viisi päivää viikossa päiväkotiin, vaikka äidit ovat vauvojen kanssa kotona. Omien lasten kanssa ei enää jakseta olla. Lapset tuodaan päiväkotiin, vaikka isätkin olisivat lomalla. Lapsilla on oikeus omaan perheeseen ja vapaa-aikaan. Lapset eivät enää osaa olla kotona. He pitkästyvät siellä. Pienen lapsen pitää saada olla paljon ihan rauhassa oman perheen kanssa, tekemättä mitään kummallista. Jos vain mahdollista. Päiväkotiarki on pienelle lapselle äärimmäisen raskasta. Pitkät päivät ja hyvässä lykyssä vielä lomatkin. Itse päiväkodin työntekijänä olen pitänyt kaikki neljä lastani kotona kolmeen ikävuoteen asti, koska tiedän miten rankkaa lapsella on päiväkodissa. Varsinkin pienillä lapsilla. Isossa joukossa täytyy vain pärjätä. Ei ole läheskään aina mahdollista päästä syliin. Kotona lapsen aivot eivät ylivirity päivästä toiseen. Alle kolme vuotiaalle riittää muutama tunti viikossa kerhotoimintaa, jos vain vanhemmat eivät ole töissä. Parasta on saada oman äidin ja isän huomiota ja syliä. Se on paras pohja koko elämälle.

Mun mielestä tässä on niin monta huomioon otettavaa asiaa, ettei tätä voi ajatella noin yksinkertaisesti. Mun mielestä pitää nähdä lapsen oikeus varhaiskasvatukseen, eikä pelkästään vanhemman oikeus saada lapsi hoitoon. Päiväkoti on muutakin kun paikka mihin lapset dumpataan päiväksi. Nykypäivänä työnteko on niin monimuotoista, että näennäisesti ”kotona oleva” vanhempi voi todellisuudessa paiskia kovasti töitä joka päivä.

Se lapsen oikeus varhaiskasvatukseen täyttyisi vähemmälläkin: 6 tuntia päivässä riittäisi varmaan, ja lomat kotona jos ei vanhempien työn vuoksi ole hoidon tarvetta. Ei koulussakaan olla joka arkipäivä klo 6-17.30 ympäri vuoden.

Just näin. Lapsella pitää olla lomaa ja vapaa-aikaa. Meillä ollaan päiväkodissa 6h jolloin jää 6h yhteistä aikaa päivässä kotona ennen nukkumaanmenoa.

Varhaiskasvatusta ei ratkaista vain maksamalla lisää palkkaa. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää, vaikka kuinka maksettaisiin.
Ongelma ei myöskään ratkea palkkaamalla lisää henkilökuntaa. Vaikka sellaista unelmakuvissa olisikin vapailla markkinoilla, pelkkä henkilökunnan palkkaaminen ei riitä. Sillä vaikka ”naisia olisi kuin vilkkilässä kissoja”, kuten entinen esimieheni asian ilmaisi, ei esimerkiksi päiväkotitakennuksiin saataisi yhden yhtä neliötä toimivaa tilaa lisää.
Varhaiskasvatuksen tukala tilanne on näkemykseni mukaan ratkaistavissa vain yhdellä keinolla. Se ei tosin ole sellainen, jota julkisesti saisi ääneen sanoa. Ei siis mikään sellainen suosittu mielipide. Sillä:
Varhaiskasvatuksen ongelmallista tilannetta ei ratkaista laajentamalla maksutonta esiopetusta tai subjektiivisella päivähoito-oikeudella. Ei laskemalla päivähoitomaksuja. Varhasikasvatus voidaan pelastaa nykyisestä suosta vain asiakasmäärää järkeistämällä. Ei kiva, mutta ajatuksessa pitäisi palata vähän taaksepäin, niihin aikoihin, jolloin puhuttiin vielä päivähoidosta. Päivähoidon tarkoitus oli tarjota lapsille paikka, jossa olla turvallisesti sen aikaa, kun vanhemmat olivat töissä. Siis mahdollistaa isien ja äitien työssäkäynti. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta on tullut palvelu ja itsestäänselvyys, jonne jokaisen lapsen on vain päästävä. Ratkeaa siinä sitten päiväkodin seinät tai työntekijän selkänahka, niin oikeus on ja sisään vaan, selviä siinä sitten!
Kotihoitoa ei enää tunnuta ajateltavan edes oikeana vaihtoehtona. Se tuntuu täysin hullulta.

Mä oon tässä eri mieltä. Esimerkiksi itse opiskelen ja työskentelen kotoa käsin. Teoriassa mulla olisi mahdollista hoitaa lapset kotona kun mä siellä kuitenkin olen. Käytännössä tämä olisi mahdotonta. Tulevaisuuden kannalta minusta on enemmän hyötyä ammattikorkeakoulusta valmistuneena veronmaksajana ja sivutoimisena yrittäjänä kun kotiäitinä. Ei ne äidit motivoidu kouluttautumaan tai lähtemään työelämään jos tarvitsee stressata päivähoidosta jo ennen mahdollisen työn alkua. Lisätään tähän vielä näkökulma: lapsen oikeus varhaiskasvatukseen. Vanhempia on laidasta laitaan erilaisia kasvattajia, mutta varhaiskasvatuksella on tietyt raamit ja oheet. Mun mielestä on siis hyvä, että lapsi saa suunnitellun varhaiskasvatuksen, kodin ulkopuolisia kontakteja ja erilaista aktiviteettia arkeen.

Mun mielestä ratkaisu siis olisi: lisää henkilökuntaa, toimivammat tilat ja palkkaus kohdalleen. Näin saadaan houkuteltua alalle tekijöitä.

Varmaankin, että hoidan työni niinkuin kuuluu ja jos taas ei oikein innosta olla siellä uudenvuoden aattona (joka muuten on arkipäivä) irtisanoudun, lähden opiskelemaan muuta ammattia enkä vingu somessa tai muuallakaan siitä kuinka ketuttaa olla töissä sinä ja sinä päivänä.

Miksi ihmeessä olette kyseisellä alalla jos jakelette ehtoja sille miten lapset jotka on lakiin kirjattu oikeus saada varhaikasvatusta ovat siellä teitä työllistämässä? Ne lapset maksavat tiedän palkkanne. Ihan helvetin sama tuleeko se raha juuri työssäkäyviltä vanhemmilta.

Varhaiskasvatus keskustelut sohaisevat aina ampiaispesää ja herättää nämä elämäänsä kyllästyneet voivottelijat joiden elämänlaatua ei kyllä paranneta edes palkankorotuksella.

Olen työssä käyvä joten kai ”oikeasti” oikeutettu viemään lapseni muiden hoidettavvaksi. Toivottavasti vie myös jokainen joka yhtään tuntee perheensä kanssa palvelun tarpeelliseksi oli työssä tai ei. Järkyttävää, että tämmöisiä määkijöitä hoitaa päivästä toiseen jonkun lasta, se asenne nimittäin paistaa läpi. Onneksi joillakin käy hyvä tuuri ja löytää paikan missä lapsen tiedetään olevan tervetullut. Kaikkea se leipä elättääkin.

Vastaa käyttäjälle Sara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X