Vertaistukea kuvien muodossa, kurkistus kotona vallitsevaan kaaokseen lasten sairastaessa taas

 

”Huomasitko että Patu tuntuu kuumalta ja sen posket punoittaa” Toni kysyi minulta sunnuntai iltana. En ollut pistänyt merkille. Toni haki kuumemittarin ja jatkoi lausettaan hetken päästä. ”Haluatko kuulla hyvät vai huonot uutiset?” En kumpiakaan. Ei hitto taas. 

Patu on ollut harvinaisen terve lapsi. Hän ei koskaan ollut kipeänä vauvana. Ei perinteisiä flunssia, kuumeita tai oksennustauteja. Toki hänellä oli joskus pientä nuhaa, mutta ei mitään petiin kaatavaa tautia. Ensimmäistä kertaa hän oli kipeänä 1v 8kk iässä kun kotiuduimme vauvan kanssa synnäriltä. Patu sairastui silloin vauvarokkoon ja oli 39 asteen kuumeessa. Tänä syksynä päiväkodin alettua kaikki ne sairastamatta jääneet taudit vyöryivät päälle myrskyn lailla.

Kamalinta kipeänä olevassa 2-vuotiaassa on se ettei virta lopu kuumeesta ja vuotavasta nenästä huolimatta. Tylsistynyt taapero hyppii sohvalla muiden perheenjäsenten päälle ja häntä on mahdoton saada päiväunille, koska hän ei ole totutusti päässyt aamulla ulos kuluttamaan ylimääräistä virtaa pois. Mahdotonta yrittää tehdä mitään omia hommia. Kaikki aika kuluu siihen, että yritän pitää taaperon kohtuullisen hiljaisena Tonin nukkuessa yövuoron jälkeen päiväunia. Tietenkin flunssa sattuu juuri sille viikolle kun toinen vanhemmista on yöt töissä ja toisella on menkat ja PMS oireet. Tietenkin! Lue: Vain kaksi hermoromahdusta tässä kuukautiskierrossa

Ainoa arkea helpottava asia juuri nyt on se, että pienen pakkasen ansiosta vauva nukkuu parvekkeella hyvät päiväunet. Minulla on siis keskellä päivää pari tuntia aikaa tehdä ruoka ja pikasiivous vain yhtä lasta samalla viihdyttäen. Tämä jatkuva sairastelu vaikuttaa ihan kaikkeen. En uskalla suunnitella menoja koska olen varma että flunssa iskee heti kun ehdin innostua jostain. Mun tehtävälista alkaa pursua yli ja mitä lähemmäs joulua mennään sitä kovemmassa iskussa pitäisi itse olla. Tein myös juuri päätöksen lopettaa ylenpalttinen herkuttelu ja mun itsehillintä on heti koetuksella. Olen mahdoton lohtusyöjä. Suklaa auttaa silloin kun lapset kiukuttelee ja omat asiat stressaa. Ainakin sen hetken kun ehdin tunkea suklaata poskiin kunnes morkkis iskee taas. Nähdään myös Instagramissa @niina.mantere

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä