ihan mamina - Banneri

 

Olen aikaisemminkin kertonut Instagram tililläni @niina.mantere miten täällä meillä Lahdessa joutuu tosissaan pitämään puolensa, kun on lasten kanssa liikenteessä bussilla. Tuntuu ettei bussipysäkeillä vallitse minkäänlaista etikettiä ja edes linja-auton kuljettajat ei saa röyhkeitä rollaattori rouvia kuriin. Lahdesta halutaan vihreä kaupunki ja yksityisautoilua kannustetaan vähentämään tai jopa lopettamaan kokonaan, mutta eipä huvita seistä bussipysäkillä kun eteen voi kiilata kuka vaan ja jäät pakkaseen ruikuttamaan lasten kanssa. 

Tarina röyhkeästä rollaattori rouvasta

Tästä on jokunen kuukausi aikaa kun seisoin rattaiden kanssa bussipysäkillä matkalla kaupasta kotiin. Olin pysäkin ensimmäisiä ns. apuvälineen (eli tässä tapauksessa rattaiden) kanssa kulkevia. Juuri ennen bussin saapumista viereeni ilmestyi vanhempi rouva rollaattorin kanssa ja bussin ovien auetessa hän suorastaan kiilasi eteeni ja loikkasi bussin keskiovista sisään. Hymyillen nousin naisen perässä kyytiin, mutta toisin kun luulisi hän ei todellakaan tehnyt minulle ja rattaille tilaa. Rouva levitti invapaikan penkit, istui alas ja vilkaisemattakaan parkkeerasi apuvälineensä keskelle tietä. Ystävällisesti pyysin rouvaa siirtämään rollaattoria, sillä jokainen tietää että invapaikkoja busseissa on kaksi ja siihen mahtuu loistavasti joko kahdet rattaat, kahdet rollaattorit / pyörätuolit tai yksi apuväline ja yhdet rattaat. Rouva totesi, että ei aio sitä tehdä.

Linja-auton kuljettaja tuli meidän luokse ja pyysi rouvaa siirtämään apuvälinettä jotta mahtuisin rattaiden kanssa kyytiin. Rouva toisti myös kuljettajalle ettei aio siirtyä. Katsoin tilannetta suu auki. Linja-auton kuljettaja kohautti hartioitaan ja pyysi minua poistumaan. Minua, joka olin seissyt pysäkillä 10minuuttia odottamassa ja rouva silmiään räpäyttämättä kiilasi ohitseni bussiin vaikka olin siinä ensin.

Tällä viikolla kohtasin saman rouvan uudelleen ja arvatkaa mitä! Hän onnistui toistamaan temppunsa. Olen kärsinyt kiltin tytön syndroomasta koko ikäni, enkä koskaan uskalla sanoa vieraille ihmisille vastaan vaikka he selvästi tekisivät väärin minua kohtaan. Tällä kertaa en jäänyt kylmäksi. Kiipesin rattaiden kanssa bussiin aivan rouvan vanavedessä ja ystävällisellä, mutta kuuluvalla äänellä kailotin ”rouva voisi siirtää rollaattoria, jotta minä ja vauva mahdutaan myös kyytiin”. Rouva mutisi, että ei mahdu siirtämään apuvälinettä (sillä hän tahallaan istui niin leveästi keskikäytävällä). Jälleen ääntäni korottaen sanoin, että rollaattori mahtuu aivan hyvin sivuun ja olin menossa siirtämään sitä itse, kun rouva loi minuun pahan katseen ja siirsi apuvälineensä. Pääsimme bussin kyytiin.

Julkisilla kulkeminen vaatii pokkaa

Julkisilla kulkeminen vaatii näköjään uskallusta ja pokkaa. Mun mielestä niin kauan kun apuvälineillä kulkeva kulkee busseissa ilmaiseksi kuuluu olla kohtelias muille ja tehdä tilaa. Eihän se voi mennä niin, että yksi ihminen voi viedä kaksi invapaikkaa eikä edes maksa siitä. Lisäksi kuuluu ihan perus käytöstapoihin kysyä pysäkillä aikaisemmin olevilta mihin bussiin he ovat menossa ja antaa heidän mennä ensin ja itse vasta sitten jos tilaa jää. Rollaattori rouvien keskuudessa vallitsee ihmeellinen lapsiviha. Eräskin alkoi minulle marmattamaan pysäkillä bussia odottaessa kuinka ”ei jaksaisi yhtäkään kiljuvaa lasta bussissa” vaikka molemmat lapseni istuivat rattaissa hiljaa hymyillen.

Toivon vaan perus käytöstapoja ihmisiltä. Jos röyhkeä rollaattori rouva haluaa istua koko penkkirivin leveydeltä yksin, niin sitten hän varmaan tilaa itselleen taksin.

Nämä kokemukset eivät tietenkään ole ainoita mitä minulla on julkisesta liikenteestä. Yleensä matkat sujuu ihan hyvin ja muutamia kertoja olen jopa saanut apua rattaiden tai ostosten kanssa. Valitettavasti negatiiviset kohtaamiset jää mieleen ja jään hieman kauhulla odottamaan seuraavaa bussimatkaa jos törmään taas huonosti käyttäytyviin ihmisiin. Mun on ollut vaikea pitää puoliani ja estää ihmisiä tekemästä minua kohtaan väärin. En koe mitään etuoikeutta nousta ensimmäisenä bussiin tai että kaikkien tulisi nyt huomioida vain minun ja lasteni tarpeet. Toivon vaan perus käytöstapoja ihmisiltä. Jos röyhkeä rollaattori rouva haluaa istua koko penkkirivin leveydeltä yksin, niin sitten hän varmaan tilaa itselleen taksin. Lue: Kun tuntematon nainen vei taaperolta kärryn ja äitinä lamaannuin täysin

Onko sulle sattunut huonoja kokemuksia rattaiden kanssa liikkuessa tai oletko törmännyt lapsivihaan? 

Kommentit (1)

Meillä kävi kerran töissä (päiväkodissa) lähes samalla tavalla. Oltiin bussiretkellä kokoonpanolla kahdet tuplarattaat ja neljä kävelevää lasta. Joku iäkkäämpi nainen istui niille vaunu-/pyörätuolipaikoille, vaikkei hänellä edes ollut mitään apuvälinettä ja tilaa bussissa oli yllinkyllin. Änkesimme vain kyytiin kuitenkin, johon nainen happamasti totesi että hän oli tässä ensin. Siirtyi sit kuitenkin. 😀 Me oltiin kyllä ihan haavit auki siinä tilanteessa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X