Äitiyslomalta paluu opintojen pariin

Vuosi vanhempainvapaalla kului aivan älyttömän nopeasti. Mun opinnot eivät saaneet mitään parasta mahdollista alkua, sillä aloin opiskella esikoisen ollessa 6kk ikäinen ja jos vauva kainalossa opiskelu ei ollut tarpeeksi haastavaa niin vietimme yhden kevään ravaten tutkimuksissa ja lastenosastolla esikoisen sairastuttua epilepsiaan. Ihan muutama luento jäi välistä.. Sitten aloimmekin odottaa kuopusta ja pian jäin äitiyslomalle. Olen siis käytännössä opiskellut vain yhden lukukauden ja kasassa on 31 opintopistettä ammattikorkeakoulusta.

Ammattikorkeakoulu opinnot onneksi joustaa hyvin, enkä ole ottanut paineita valmistumisesta. Opiskelen monimuotona sairaanhoitajaksi LAB ammattikorkeakoulussa, eli suurin osa opinnoista toteutetaan etänä ja itsenäisesti. Minulta löytyy ennestään lähihoitajan paperit ja tällä hetkellä työllisyystilanne on niin hyvä, että minut meinataan repiä kotisohvalta töihin. En siis stressaa valmistumisesta, koska voin tiukan paikan tullen hypätä työelämään nopeallakin aikataululla. Haluan kuitenkin taistella itselleni tutkinnon, sillä minulla on aika selvät tulevaisuuden haaveet ja tavoitteet.

Ilmottauduin tammikuun tullen läsnäolevaksi opiskelijaksi ja haimme kuopukselle päiväkotipaikka elokuusta alkaen. Olen suunnitellut tekeväni teoriaopintoja tämän kevään vauvan ollessa vielä kotona ja sitten syksyllä aloittaa työharjoittelut. Ensimmäisenä on luvassa sisätauti-kirurginen harjoittelu mitä odotan innolla. Kirjoitin juuri sähköpostia tutor opettajalle ja pyysin palaveria koskien opintojani. Reilussa vuodessa olen tippunut aivan kokonaan kärryiltä, enkä tiedä mitä kursseja mun olisi nyt järkevintä ottaa. Ammattikorkeakoulussa on se hyvä puoli, että ei tarvitse opiskella oman ryhmän mukana. Kursseja pystyy valitsemaan sieltä täältä ja valmistuminen riippuu omasta tekotahdista. Lue: Kolme puoliksi juotua kahvikuppia ja sotkuiset laatikot – olen hallittu kaaos

Urahaaveet

Aloin opiskella sairaanhoitajaksi ennen tätä kaikkea. Ennen kun hoitoalan tilanne kuumeni entisestään ja alalta pakeneminen alkoi. Mietin jo silloin miten tulisin jaksamaan kolmivuorotyössä, sillä se ei sopinut minulle edes silloin kun en vielä ollut äiti. Minulla kävi uskomaton tuuri ja pääsin vaihtamaan raskaan kolmivuorotyön lähihoitajana päivätyöhön. Työskentelin ennen esikoisen syntymää laboratoriossa näytteenottajana missä työaika sijoittui klo 7-16 välille. Elämäni tähän asti ihanin työ ja työpaikka! Sairaanhoitajaksi opiskeluun motivoi se, että pääsen opiskelemaan lisää. En usko, että tulen jäämään pelkäksi sairaanhoitajaksi. Näen itseni alalla opettajana, esimiehenä tai asiantuntijana. Ennen näitä opintoja voisin hyvin työskennellä poliklinikoilla tai vastaavissa ”päivätyöpaikoissa”.

Opiskelu kahden lapsen äitinä

Ei käy kieltäminen, etteikö jännittäisi miten opinnot tulee menemään kahden alle 3-vuotiaan äitinä. Tilannetta ei helpota paine taloudellisesta tilanteesta. Olen tehnyt nyt jo jonkun aikaa sivutyönä vaikuttajan töitä, eli vaikuttajamarkkinointia somessa. Tämä on ollut ihan loistava työ, mitä olen voinut tehdä kotoa käsin yrittäjänä ja saada lisätuloja opiskelijana ja kotiäitinä. Tulot eivät kuitenkaan ole vakaita, vaan voi tulla kuukausia kun kampanjoita ei vaan ole. Ilmoitin itseni myös lähihoitajana keikkatyöläiseksi, eli miehen vapaapäivinä voisin käydä tekemässä esimerkiksi sunnuntaivuoroja lähihoitajana.

Teoriaopinnot pyrin suorittamaan esikoisen päiväkotipäivän aikana ja vauvan nukkuessa päiväunia. Meidän kuopus on onneksi kohtuullisen tyytyväinen vauva. Mutta rehellisesti sanottuna kaiken näkee vasta kun opinnot alkaa kunnolla rullaamaan. Siinä näkee sitten kuinka paljon aikaa teoriaopinnot vie, kuinka paljon ehdin tekemään töitä ja miten jaksan arjessa. Olen tosi etuoikeutettu siinä, että meillä on ihan mahtavat tukiverkot. Anoppi ja mun äiti ovat ilmottautuneet tukemaan niin paljon kun omilta töiltään ehtivät ja miehen kolmivuorotyö mahdollistaa arkivapaita ja asioiden aikataulutusta. Päättäväisyydellä tästäkin naisesta tehdään vielä sairaanhoitaja! Nähdään Instagramissa @niina.mantere