Tammikuu hyvästeltiin hyvillä mielin, sillä tammikuu ei ollut järin kiva kuukausi alkuunkaan. Kaiken kruunasi se kun viime sunnuntaina taapero oli löytänyt jostain punaisen vahakynän ja sillä välin kun olin laittamassa pyykkiä kuivumaan hän oli ehtinyt piirtää pitkin olohuoneen lattiaa nurkasta nurkkaan ja taiteilemaan myös hieman seinään ja vaaleaan sohvaan. Ihan uskomatonta miten pieni ihminen jolla kestää n. tunti siirtyä ruokapöydästä käsipesulle ehtii parissa minuutissa tuhota puoli olohuonetta. En voinut kun tuijottaa suu auki tilannetta. Viime kesänä remontoitu koti oli nyt.. noh remontoitu uudelleen hieman erilaisella värisilmällä. Oma moka, itsepä olin unohtanut kynän pienten käsien saataville. Ei auttanut kun laskea kuumaa vettä astiaan, kaivaa pesusieni ja marseille saippua kaapista ja alkaa hinkuttaa. Parin minuutin hauskuuden hinta oli 3h siivousta ja vereslihalle hinkatut kädet. Hei hei tammikuu, ei tule ikävä!

Helmikuu alkoi kiireisenä. Mulla on menossa päihde-ja mielenterveyshoitotyön kurssi etäopetuksena ja aina alkuviikosta meillä on luentoja zoomissa. Pipsusta on tullut mahdottoman touhukas kohta 1-vuotias ja hän ei enää arvosta pitkiä päiväunia tai hiljaista luennon kuuntelua. Pitää olla paljon leikkiä ja actionia. Luentojen seuraaminen ja etenkin luennolle osallistuminen on siis ajoittain hieman haasteellista. On ollut ihana saada hyviä arvosanoja ja hyvää palautetta kurssin suorituksista. Aloittaessani sairaanhoitaja opinnot esikoisen ollessa vauva olin aivan pulassa. Tuntui että olen liian tyhmä opiskelemaan ja arvosanat olivat hädintuskin rimaa hipovia kaiken sen opiskelemaan opettelun kanssa. Nyt olen oppinut oman tyylin opiskella ja etenkin tältä kurssilta olen saanut erinomaisia arvosanoja. Opiskelu tuntuu kivalle ja innostavalle, eikä pelkästään hukkumaisillaan räpiköimiseltä.

Viikon puolivälin tienoilla sain tietää ensimmäiset työvuorot uuteen keikkatyöpaikkaani laboratorioon. Ette usko kuinka innoissani olen tästä! Kahlasin läpi perehdytysmateriaaleja koko viikon ja innoissani kertasin laboratoriotyöhön liittyviä asioita ja käytäntöjä. Työskentelin ennen äitiyslomalle jäämistä laboratorion näytteenottajana. Viimeisestä ottamastani verikokeesta on jo kolme vuotta, joten hieman jännittää miten ensimmäiset vuorot pitkän poissaolon jälkeen sujuvat. Saan onneksi hyvän perehdytyksen ja uskon että tulen viihtymään keikkatöissä hyvin. ”Se on kun pyörällä ajo, kerran kun oppii niin osaa aina” on mun voimalause nyt. Lue: 3 vuotta kotiäitinä – ensimmäinen työhaastattelu

Loppuviikosta Toni tuli jälleen yhdestä yövuorosta kotiin ja katsoi hämillään keittiötä. ”Onko tämä joku mielenosoitus” hän kysyi ja mua alkoi naurattaa. Keittiössä vallitseva kaaos ei todellakaan ollut mielenosoitus, vaan puhtaasti sitä että menin koko viikon kotitöissä siitä mistä aita matalin. Opiskelu, vauva, päiväkotilainen, perehdytysmateriaaleihin tutustuminen ja miehen yövuoroviikko veivät veronsa ja jostain oli joustettava. Tällä kertaa se oli mielenosoitukseksi nimetty kaaos keittiössä. Onneksi kaaos ei siinä kauaa seissyt, vaan Toni otti homman haltuun heti päiväunien jälkeen.

Viikonloppuna jatkoin essee tehtävien aherrusta ja lapset menivät lauantaina pariksi tunniksi ja sunnuntaina koko päiväksi mummolaan. Aikaisemmin nuorempi on saanut mummolassa allergia-oireita koirasta, mutta huomattiin että vältytään ihottumalta kun mummolan matot rullataan pois, lattiat imuroidaan ja koira on portin takana eikä pääse nuolasemaan lasta. Meillä on käynyt hyvä tuuri, että allergia on ainakin toistaiseksi näin lievä. Heti kotiin tullessa riisutaan koko porukka vaatteet suoraan pyykinpesukoneeseen ja käydään suihkussa. Näin ollaan vältytty aikaisemmin koirasta lehahtaneelta ihottumalta eikä Pipsu näytä oireilevan muutenkaan. Sunnuntaina sain viikon viimeiset koulutehtävät palautettua ja menin itsekin anoppilaan. Illalla askarreltiin vielä esikoisen kanssa kortti päiväkodin hoitajalle joka siirtyy toisiin hommiin pian. Sellainen viikko meillä. Nähdään myös Instagramissa @niina.mantere