ihan mamina - Banneri

 

Istun auton etupenkillä läppäri sylissä. Joka toinen hetki sataa kaatamalla ja aina välillä auton renkaiden alle ilmestyy kuivaa asvalttia. Me mentiin kihloihin huhtikuun viimeisenä päivänä hieman vajaa 5-vuoden yhdessäolon jälkeen ja nyt ollaan matkalla Turkuun kylpylähotelliin juhlistamaan kihlautumista ihan kahdestaan. Vitsit että rakastan tuota vierelläni istuvaa miestä

Alkuvuodesta meidän parisuhde alkoi kokea uutta huumaa ja kukoistusta. Vietimme enemmän aikaa yhdessä käyden treffeillä aina kun mahdollista ja miehen jäädessä isyysvapaille lähennyimme huimasti – ei siksi että olisimme viettäneet enemmän aikaa yhdessä vaan siksi että roolit vaihtuivat kokonaan. Nyt minä ymmärsin paremmin miten kuormittavaa on käydä töissä ja mies sai oppia millaista on olla vastuussa kaikesta kodin metatyöstä ja lapsista. Vanhempainvapaa ei ole loma vaan täysipäiväinen työ yhdelle aikuiselle. Meistä tuli läheisempiä kuin koskaan ja tuntui ettei toisesta voi saada tarpeekseen. Vietimme lukemattomia iltoja yhdessä sängyssä halaillen ja jutellen. Toisen kosketus, tuoksu ja olemus tuntui niin hyvältä. Rakkautta meiltä ei ole koskaan puuttunut, mutta nyt tuntuu että parisuhteen kriisit alkaa olla takana päin tältä erää. Molempien henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut tiettyä tasapainottumista mikä on vaikuttanut positiivisesti parisuhteeseen. Samalla alkoi luonteva keskustelu yhteisestä tulevaisuudesta ja haaveista. Ollaan molemmat tiedetty että jonain päivänä halutaan mennä naimisiin, mutta ensimmäistä kertaa se tuntui todella hyvältä ja molempien suupielet alkoivat nykiä hymystä aiheesta puhuessa. Aloimme päästä keskusteluissa samalle sivulle. Millaiset häät haluaisimme? Kumman sukunimi otetaan vai keksitäänkö yhteinen? Mikä olisi sopiva ajankohta häille? Viisi vuotta, kaksi lasta, monta kriisiä ja niistä selviämistä – me ollaan valmiita. Me mennään naimisiin!

Huhtikuun loppupuolella soitin äitille puhelun. Yksi lause riitti ”Ootko valmis luopumaan siitä sun sormuksesta?” Äiti kiljui riemusta ja toi pari päivää myöhemmin mulle keltakultaisen siron timanttisormuksen mihin on kaiverrettu ”since 1998” mikä on sekä minun syntymävuosi että vuosi kun mun vanhemmat päättivät aloittaa yhteisen elämän. Äiti oli jo vuosia sitten luvannut minulle oman vihkisormuksensa kun haluaisin astella alttarille. Päivää ennen vappua kävimme ostamassa Tonille sormuksen lähimmän Prisman Kultajousesta ja ajoimme heti anoppilaan esittelemään uusia sormuksia. Anoppi ryntäsi heti avaamaan skumppapullon ja meidän molempien perheet olivat riemuissaan.

Virallista kosintaa ei siis ollut. On vain kaksi ihmistä jotka on pian viisi vuotta jaksaneet rakastaa toisiaan joka päivä, eivätkä voisi kuvitella loppuelämää ilman toista.

Koko toukokuu on ollut yhtä kuherruskuukautta. En voi olla hymyilemättä kun katson vasemmassa nimettömässä kiiltävää sormusta. Miehestä on tullut myös extra kuuma sormus sormessaan, se pukee häntä niin hyvin!

Häiden suunnittelua

Yksi ensimmäisiä asioita mitä tein oli soittaa tulevalle kaasolle. En hyväksyisi kun myöntävän vastauksen, joten soitin ja ilmoitin että nyt saa alkaa suunnittelemaan niitä polttareita mistä ollaan vitsailtu jo vuosia – sinä olet meinaan kaaso! Viikon päästä kihloista olin jo varannut kirkon ja juhlapaikan heinäkuulle 2023. Olen sanonut aina miehelle, että menen kihloihin sillä määränpäällä että häitä juhlitaan korkeintaan kolmen vuoden päästä kihlautumisesta. Tottakai häiden suunnittelu piti siis aloittaa heti. Vuotta 2023 ajatellen olimme ihan viimetingassa liikkeellä huhti-toukokuun vaihteessa. Saimme peruutuspaikkana unelmien hääpaikan – kyseinen juhlapaikka Päijät-Hämeessä on usein vuosia eteenpäin bookattu. Juhlien vierasmäärä oli päätetty jo silloin kun puhuimme naimisiin menosta. Haluamme pienet intiimit häät. Vieraita tulee n. 30 – kummankin perheet ja lähimmät ystävät. En malta odottaa hääkuplaan sukeltamista! Haluatteko kuulla lisää hääjuttuja täällä blogissa ja Instagramissa @niina.mantere ?

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Niina Mantere

Niina Mantere

Blogin takaa löytyy Niina, 24-vuotias opiskelija, kahden pienen pojan äiti ja yhden miehen avovaimo.

Äitiydestä on tehty tänä päivänä suuri kilpailu ja etenkin nuorten äitien kohtaama kritiikki on kovaa. Siksi mä olen päättänyt paljastaa oman epätäydellisyyteni ja antaa vertaistukea muille täydellisen epätäydellisille äideille, jotka kamppailevat samojen asioiden parissa. Täällä puhutaan äitien kehonkuvasta, opiskelusta vauva kainalossa ja vanhemmuuden haasteista ja parhaista hetkistä. Ainiin ja onhan meillä tulossa häätkin kesällä 2023, jännää!

Ihana saada sut mukaan!

Ota yhteyttä
ihanmamina@gmail.com

Arkisto

X