10 syytä miksi E-urheilu ja pelaaminen on erinomainen harrastus lapselle

Me olemme pehmeiden arvojen vegaaniperhe, joka pelaa myös tietokonepelejä.

Pelaamista ja pehmeitä arvoja pidetään helposti vastakkaisina. Yleinen asenne tuntuu olevan, ettei pelimaailmaa ja vegeilyä voi sekoittaa. Eihän nyt teknologiaa ja hihhulointi mahdu samaan maailmankuvaan?

Erittäin vahvoja tuntuu edelleen olevan kielteiset asenteet lasten pelaamista kohtaan. Pelaamista verrataan herooniriippuvuuteen tai sitten vastaavasti pelit tekee lapsista läskejä, epäsosiaalisia tai  jopa koulusurmaajia.

Stereotypiat on aina ahtaita ja pelaamiseen liittyen varsin usein vielä täysin virheellisiä. Pelaamista demonisoidaan vielä yleisesti varsinkin lapsiperheiden parissa ja siksi tästä aiheesta olisi tärkeää puhua enemmän.

Hedensted Esport on yksi Tanskan tunnetuista E-urheiluorganisaatioista. Järjestö toimii ihan kuten mikä tahansa urheiluseura.

Jos lapsella tai nuorella on ongelmallista pelikäytöstä, se ei usein johdu tietokonepeleistä, vaan vanhemmuuden poissaolosta

Omille lapsille pelaaminen tai E-urheilu on yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä harrastuksista. E-urheilu on laji, jossa pelataan viihteellisiä tietokonepelejä yksin tai ryhmässä muita vastaan. Tehtäväni vanhempana on osoittaa kiinnostusta, kannustaa ja tukea harrastusta. Aivan kuten minkä tahansa muunkin harrastuksen parissa. Oli kyse jalkapallosta tai viulunsoitosta, vanhemmalla on tärkeä rooli. Jos lapsella tai nuorella on ongelmallista pelikäytöstä, se ei usein johdu tietokonepeleistä, vaan vanhemmuuden poissaolosta.

Liikuntaharrastuksissa, taiteissa ja muissa peleissä tunteiden kirjo tunnutaan sallivan, mutta pelimaailmaan ne eivät saisi kuulua.

Lapsen legotornin kaatuminen, häviäminen lautapelissä tai sählymatsissa voi saada lapsessa aikaan tunnereaktioita, kuten raivoa, kiukuttelua, pettymystä ja surua. Vanhemman, valmentajan, joukkueen tai seuran tehtävänä on tukea ja opettaa lasta hallitsemaan tunneraktioitaan. Kuunnella, olla läsnä, osoittaa empatiaa ja antaa uusia välineitä itsehillintään.

Jos lapsi osoittaa vahvoja tunteita urheilussa, sen uskotaan jopa osoittavan lapsen kunnianhimoa lajia kohtaan. Kun lapsi suree epäonnistumista tai häviötä, se on myös omistautumista.

Samalla tavalla vanhempien tulisi toimia pelaamisen kanssa. Vanhempien ennakkoluulot, kriittiset asenteet ja ymmärtämättämyys johtaa kuitenkin usein tilanteisiin, joista voi helposti syyttää pelkästään pelaamista. Jos lapsi kiukuttelee tai raivostuu pelaamisen keskellä tai sen loputtua kesken kaiken, onko vanhemmalta reilua heti reagoida se on nuo hemmetin tietokonepelit, nyt kone kiinni ja viikko pelitaukoa kun et osaa hillitä itseäsi. Tää homma menee ihan överiksi tuo on niin epäterveellistä.

Liikuntaharrastuksissa, taiteissa ja muissa peleissä tunteiden kirjo tunnutaan sallivan, mutta pelimaailmaan ne eivät saisi kuulua.

Vanhempi joka ei itse pelaa tai ymmärrä pelimaailmaa, saattaa esimerkiksi laatia säännöt, jotka perustuu peliaikaan. Jokainen pelaava kuitenkin tietää, että jo tässä kohtaan koko homma voi mennä pieleen. Pelien kestoa kun ei voi juuri koskaan tietää ennalta. Pelien kulku voi olla riippuvainen pelin rakenteesta, joukkueiden menestyksestä ja monista muista tekijöistä. Sen sijaan paljon järkevämpi tapa laatia pelisäännöt olisi päättää kuinka monta pelikertaa lapsi saa pelata.

Pelien maailmassa joustavuus on elinehto.

Hurjaltakin näyttävä peli voi olla lapsen tai nuoren kehitykselle hyödyllisempi kuin mitä ulkomuoto antaa ymmärtää.

Fortnite valmentajat opettaa pienempiä kurssilaisia.

Vaikka lapsi tai nuori istuisi yksin kotikoneella, hän ei yleensä koskaan pelaa yksin. Online pelaaminen on sosiaalista ja peleissä kohdataan muita pelaajia usein ympäri maailmaa. Pelaavat lapset sopivat monesti pelitreffejä, joissa tavataan tietyssä pelissä kavereiden kanssa ja pelataan yhdessä.

Pelaava nuori voi saada ison tunnereaktion (raivarin) jos äiti yhtäkkiä pakottaa sulkemaan koneen kesken pelin tai uhkaa vetää koneen töpselin seinästä, koska ruoka on valmista. Pelitreffit  meni pilalle, joukkueen tehtävä kesken ja nyt muut jäivät ihmettelemään, mihin pelaaja joutui yhtäkkiä lähtemään. Jos kyseessä olisi jalkapallo ja nuori olisi turnauksessa joukkueensa kanssa, juoksisiko yksikään äiti kentälle räyhäämään että peli poikki, koska makaroonilaatikko on valmista!?

Kun lapsella on bänditreenit, soitellaanko kesken kaiken tyhjentämään tiskikonetta koska minä nyt vaan sanon niin?

Sehän olisi täysin hullua.

Samanlainen ymmärrys pitäisi koskea myös peli-ja eurheilumaailmaa. Kun lapsi on pelissä, ei ole reilua keskeyttää sitä. Pelaavaa lasta ymmärtävä äiti osaa käydä kertomassa hyvissä ajoin, että kello 18:00 syödään ja arvioi vaikka yhdessä lapsen kanssa, ehtiikö vielä pelata yhden pelin ennen illallista.

10-vuotias poikani pelaa Fortnite turnauksessa.

NPF on Tanskan suurimpia Lan-tapahtumia, jossa mekin olemme olleet joka vuosi. Laneissa pelaajat tuovat omat tietokoneensa ja viettävät koko viikonlopun tai jopa viikon messuhalleilla.

Pelaamiseen liitettyjä ennakkoluuloja

  1. Epäsosiaalista
  2. Epäterveellistä
  3. Väkivaltaan kannustavaa
  4. Riippuvuutta aiheuttavaa
  5. Aiheuttaa syrjäytymistä

Mitä pelaaminen oikeasti on – 10 hyvää syytä miksi pelaaminen on erinomainen harrastus lapselle

  1. Pelaaminen on sosiaalista. Toisin kuin usein luullaan, pelaaminen on sosiaalista. Pelaaminen aktivoi lasta olemaan sosiaalinen onnline ja offline. Vaikka lapsi pelaa yksin kotikoneellaan, hän pelaa onlinepeleissä muiden kanssa. Sen lisäksi että pelataan, pelien tiimellyksessä puhutaan usein kaikesta taivaan ja maan välillä, tutustutaan uusiin tyyppeihin, järjestetään joukkueita ja koetaan yhteenkuuluvaisuutta. Pelaajien festareita ovat Lan-tapahtumat, joissa jopa tuhannet pelaajat kokoontuvat pelaamaan ja olemaan yhdessä. Isot maailmanluokan turnaukset järjestetään suurilla areenoilla. Lisäksi kovassa nosteessa on e-urheiluseurat, jotka järjestävät treeniryhmiä, järjestäytynyttä koulutusta, leirejä ja opettavat lapsille tärkeitä pelimaailmaan liittyviä taitoja. Ammattitaitoiset valmentajat ymmärtävät peliergonomiaa, tauottamisen ja liikunnan merkityksen suorituskyvylle ja järjestöillä on usein huippuluokan välineistö pelaamiseen.
  2.  Pelaaminen ehkäisee syrjäytymiseltä. Pelaava lapsi tai nuori voi löytää e-urheilun ja pelien maalista oman heimonsa, joka hyväksyy hänet sellaisenaan. Pelimaailma ei välitä ulkonäöstä, sosiaalisesta statuksesta tai muista sellaisista piirteistä, jotka ovat yleisiä syitä eriarvoisuudelle ja syrjinnälle.
  3. Pelaaminen kehittää kielitaitoa. Pelien universaali kieli on englanti ja onnline peleissä kommunikointi tapahtuu yleensä englanniksi. Pelaavien lasten kielitaito on yleensä todella korkeatasoista, sillä peleissä kommunikoidaan paljon ja nopealla sykkeellä.
  4. Pelaaminen ehkäisee masennukselta. Yhteenkuuluvuuden tunne, sosiaalisuus, aivoja stimuloivat pelit, ajattelukykyä ja keskittymiskykyä harjoittavat pelit ehkäisevät tutkitusti masennukselta. Pelaaminen helpottaa stressiä, tarjoaa positiivisia kokemuksia ja miellyttäviä elämyksiä. Kaikki nämä auttavat jaksamaan arkea ja tukevat hyvinvointia.
  5. Pelaaminen kehittää luovuutta. Pelaaminen on lapselle leikkiä. Se on hauskaa, kivaa ja pelatessa voi kokeilla luovasti erilaisia juttuja. Pelatessa voi käyttää vapaasti mielikuvitustaan, pääsee lentelemään, rakentamaan, ratkaisemaan mysteereitä tai taistelemaan. Pelien maailmassa voi tehdä kaikenlaista luovaa turvallisesti virtuaalisessa maailmassa.
  6. Pelaaminen parantaa keskittymiskykyä. Yksi nuorten sukupolvien suurimmista ongelmista on keskittymisen puute ja lyhykäinen kärsivällisyys. Pelaaminen on yksi harvoista asioista, joka vaatii täydellistä keskittymistä. Pelatessa ei voi hajaannuttaa keskittymistään samanaikaisesti muihin asioihin. Siksi esimerkiksi lapsi ei voi kuunnella vanhemman jutusteluja samaan aikaan kun pelaa ja saattaakin hermostua: keskittyminen on huipussaan ja jokainen häiriötekijä vaarantaa käsillä olevaa suoritusta. Syvä keskittymistila ei ole merkki riippuvuudesta.
  7. Pelaaminen opettaa ongelmanratkaisukykyä. Ongelmanratkaisu vaatii logiikkaa, kriittistä ajattelua ja päättelyä. Kun lapsi pelaa säännöllisesti ja tekee virheitä, seuraavalla pelikerralla kokeillaan erilaisia tapoja ratkaista edellisellä kerralla epäonnistunut tehtävä. Joukkuepeleissä ongelmia ratkaistaan yhdessä, jolloin lapsi oppii ratkaisukeskeistä ajattelua.
  8. Pelaaminen parantaa refleksejä ja hienomotoriikkaa. Ampumapelien väitetään kannustavan nuoria väkivaltaiseen käytökseen, mutta tällaisesta ei ole mitään tutkittua näyttöä.  Ampumapelit on kuitenkin erinomainen tapa kouluttaa refleksejä ja parantaa käsi-silmä koordinaatiota. Ampumapelissä on oltava koko ajan hälytystilassa, koska koskaan ei voi tietää, milloin vihollinen tulee ulos kulman takaa ja alkaa ampua. On oltava valmis havaitsemaan vihollinen ja ampumaan heidät, ennen kuin he ampuvat sinut.
  9. Pelaaminen parantaa kognitiivisia kykyjä. Tilan hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja huomiokyvyn on huomattu kehittyvän erityisesti nopeatempoisissa peliympäristössä tapahtuvissa toimintapeleissä. Kun pelaaja joutuu reagoimaan nopeasti ympäristöönsä ja tarkkailemaan sitä herkeämättä, tähän tarkoitukseen sopivat taidot voivat kehittyä.
  10. Pelaaminen opettaa tunteiden säätelyä. Pelatessa lapsi oppii kestämään pettymyksiä ja virheiden tekemistä. Virtuaalinen maailma on aika turvallinen ympäristö mokailla ja nousta taas uudelleen. Pelit motivoi yrittämään uudestaan ja palkitsevat sinnikkyyttä. Myös pelien sosiaalinen luonne kannustaa yhteistyöhön muiden pelaajien kanssa.

Käy katsomassa Instagram stoorejani aiheesta –  ja voit aina kysyä vinkkejä lapsen peliharrastukseen

 

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Heissan ja iso kiitos, kun kirjoitit aiheesta. Monelta ihmiseltä turhaa jeesustelua e-urheiluun liittyen. ISO kiiiitooos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä