5 asiaa, jotka yllättivät äitiydessä

En ole koskaan ollut mitenkään hulluina vauvoihin ja lapsiin, sillä lailla kuten joskus ihmiset itseään kuvaavat, ”lapsirakas”. Monet tytöt toivovat jo pienestä pitäen olevansa äitejä, rakastavat yli kaiken vauvojen tuoksua, nauttivat leipomisesta, pienten vaatteiden silittämisestä, tekevät kasvot hymyssä ekososeet ja viihtyvät päivästä toiseen legotornien katveessa. Niin, jos sellaisia äitejä nyt oikeasti on olemassa, en ole sellainen koskaan ollut. Enkä meinannut koskaan sellainen ollakaan.

En ehkä aikonut koskaan äidiksi, sillä olen aina ollut liian itsepäinen, itsenäinen ja urasuuntautunut. Eli en mitään äitityyppiä, ainakaan näiden groteskien myyttien mukainen.

”Niin outoa nähdä sut raskaana, kun ethän sä oo mikään äitityyppi!” huudahtelivat tutut ja puolitutut, kun sitten eräs päivä olinkin maha pystyssä. Yllätyin itseki. Minusta tulee äiti. Millaisia odotuksia minulla oikein oli äitiyteen?

5 asiaa, jotka yllättivät äitiydessä

  1. Äitiys on kilpailu, jossa kukaan ei voi voittaa. Oli todella shokeeraavaa huomata, miten jo raskausaikana alkoi vertailu, mittaaminen ja mielipiteiden laukominen sinun omasta kehostasi. Naisten keskiset hyvinvointi-urheilu- kauneuskilpailut, eli odotukse,t kovenivat aina kohti synnytystä, jossa vauva piti mielellään myös putkauttaa ulos oikealla tavalla. Ja sen jälkeen toki täysimettää, muuten äitiyshomman kusi jo alkumetreillä. Vertailu jatkui synnytyksestä palautumisen nopeudessa ja painonpudottamisessa. Seksiä piti harrastaa mielellään heti synnytyksen jälkeen. Siitä edelleen homma jatkuu paineeseen lapsen kehittymisestä ennen muita, pottaharjoittelusta aina omaan sänkyyn nukkumiseen, koulumenestykseen, harrastuksiin ja äidin aina sydämellisiin lehmänhermoihin. Lisäksi jokaisella isovanhemmalla ja serkun kaimalla on neuvoja lapsen kasvattamisesta. Niin, ja äitinä et saa toivoa omaa aikaa, sillä jos lastaan rakastaa, niiden kanssa on 24/7 ainakin ensimmäiset 18 vuotta. Kaikki muu on tekopyhää paskapuhetta.
  2. Kukaan ei auta. ”Ota yhteyttä jos tarvitse apua vauvan kanssa!– lupailut ei olleet totta. Ihmiset sanoo asioita, joita eivät oikeasti tarkoita. Varsinkaan silloin, kun kyse on vauvoista ja lapsista. Lapset ja vauvat on tosi vaativia ja usein jopa ärsyttäviä. Varsinkin silloin, kuin ne ei ole omia.
  3. Lapsi opettaa. Lapsi opettaa jo raskaudessa kuuntelemaan kehoaan. Yhtäkkiä kehossasi kasvaa otus, joka ei ole sinä. Mutta on kuitenkin sinä ja sisälläsi? Tosi outoa. Mutta synnyttyään lapsi opettaa monia asioita. Miten paljon voi rakastaa toista, miten sydän syrjällään voi ollakaan toisen ihmisen vuoksi – miten tärkeää on pitää itsestään huolta. Koska nyt ei olla enää itsekseen. Sinulla on vastuu toisesta ja se ei ole leikkiä. Joka ikinen päivä pidät huolta avuttomasta olennosta, joka tarvitsee sinua. Aikamoinen opetus!
  4. Tylsyys. Uranaisesta kotiäidiksi.  Oli yllättävää, miten päivät matelee pienten lasten kanssa. Päivät täyttyy rutiineista, joissa ei ole ollut aiemmin itselle paljon arvoa. Nukutus, syöminen, ulkoilu, leikki, sekoilu, kakkailu – ja sitä vaan katsoi kelloa ja odotti, milloin saa nukkua. Tai tehdä niitä asioita, joihin oli energiaa ennen. On tottakai kiehtovaa nähdä kun lapsi kasvaa. Mutta se muistuttaa paljon sitä, kuin seuraisi miten ruoho kasvaa maassa. Tai kun kasvatan pitkää tukkaa. Sitä ei kannata tuijottaa,  mutta joskus on innoissaan – ja joskus menee hermot. Kun olet siinä joka päivä ja sekunti tuijottamassa, sitä kasvua ei näe.
  5. Rakkauden määrä! Ennen omia lapsia ei ollut käsitystä siitä, miten paljon toista ihmistä voi oikeasti rakastaa. Sydän pakahtuu ja huoli on suuri. On ollut uskomattoman kaunista kokea ehdotonta rakkautta omia lapsia kohtaan. Myös suhde omiin vanhempiin muuttuu myötätuntoisemmaksi ja ymmärtäväksi.

Kerro lisää!  Mikä on sulle ollut äitiydessä yllättävää?

Terhi-Anneli

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä