6 ihaninta asiaa 6-vuotiaassa pojassa

Joskus se iskee. Haikeus, kun omat lapset alkaa jo olla liian isoja.

Aika on armoton. Sillä aikaa kun omista hiuksista alkaa löytyä enenevissä määrin harmaita, pienimmäinen menee jo esikouluun. Mutta hetken aikaa mietittyään tajuaa, että nostalgia se siellä vaan kolkuttelee unohtaen rankat vauvavuodet, imetys-ja vaipparumbat ja vuosikausien kroonistuneen unettomuuden. Puhumattakaan raskauksista, jotka eivät olleet omalla kohdalla mikään nautinto. En hehkunut tai nauttinut pyöristyvästä ja kipeästä kehostani.

Haluan siis nauttia täysin rinnoin tästä ajanjaksosta, kun ei ole enää vauvaa tai taaperoa, vaan poikia valloittavassa ja ihanassa iässä. On villiin nuoruuten havahtunut 16-vuotias Tobias, skeittaajapoika 10-vuotias Elias ja jääräpäinen 6-vuotias Ask.

Elias liikkuu jo paljon ystävien kanssa itsenäisesti, joten vietän eniten aikaa pienimmän jätkän kanssa. En tiedä onko mitään hauskempaa seuraa olemassa koko universumissa, kuin kuusivuotias rämäpää?

Pienissä pojissa on paljon rämäpäisyyttä, mutta myös herkkyyttä ja myötätuntoa. Eilen Ask poimi päivänkakkaran talon edestä ja juoksi lujaa vauhtia sisäle, jotta se ei heti kuihdu. Aamulla ensimmäisenä Ask pomppaa sängystä katsomaan, miten päivänkakkara voi.

Ask kerää timantteja, koska haluaa olla rich. Ask kokoaa babushkoja ja leikkii niillä ninjaleikkejä ja perhettä.

Mistä on pienet pojat tehty?

View this post on Instagram

2/3 ☀️⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ Joskus se iskee. Haikeus, kun omat lapset alkaa olla jo liian isoja.⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ Aika on armoton. Sillä aikaa kun omista hiuksista alkaa puskea harmaita, pienimmäinen polkaisee jo aamuisin eskariin.⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ Mutta hetken sydän sykkyrällään ikävöidessään jo mennyttä huomaa, että nostalgia se siellä kolkuttelee unohtaen rankat vauvavuodet, imetys- ja vaipparumbat, ja vuosikausien kroonisen unettomuuden.⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ Miksi ei nauttia nyt tästä ajanjaksosta, kun taapero onkin jo pieni poika, jolla on paljon asiaa?⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ Pienissä pojissa on rämäpäämäisyyttä – mutta myös valtava määrä herkkyyttä ja myötätuntoa.⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣ Eilen Ask poimi päivänkakkaran talon edestä ja juoksi lujaa sisälle se kädessään, jottei se heti kuihdu! Aamulla ensimmäiseksi Ask pomppaa sängystä katsomaan, miten päivänkakkara voi.⁣⁣ ⁣⁣ Ask kerää timantteja, koska haluaa olla rich. Ask kokoaa babushkoja, ja leikkii niillä perhettä. ⁣⁣Tai ne taistelee Ironmania vastaan.⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ Siksi listasin blogiin 6 ihaninta asiaa on 6- vuotiaassa pojassa:⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ 🔹Jatkuva pulina ja pälinä⁣⁣⁣⁣ 🔹 Nappien painamisen upeus⁣⁣⁣⁣ 🔹Taskuista löytyvät aarteet⁣⁣⁣⁣ 🔹Hyväksyvän katseen tarve⁣⁣⁣⁣ 🔹Herkkyys⁣⁣⁣⁣ 🔹Nakupelleily⁣⁣⁣⁣ ⁣⁣⁣⁣ Käy lukemassa, mitä nämä asiat tarkoittaa- linkki @jyllanninsuomineito⁣⁣⁣⁣ profiilissa ☀️

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

6 ihaninta asiaa 6-vuotiaassa pojassa

  1. Jatkuva pulina ja pälinä. Tänään pyöräilin taas Askin kanssa eskarista auringonpaisteessa kotia kohti ja koko matkan sieltä kypärän alta kuului jatkuva pulina: Miksiäitituossaonreikä? Miksineiekorjaatätätietääiti?Mäoonmaailmanparasajamaanpyörälläkatomiksämeetnoinhitaaaaaasti! Pienen pojan mielessä on käynnissä jatkuva aivomyrsky ja mielikuvitus laukkaa kuin villihevoslauma. Vanhempaa ei päästetä helpolla: kaikki maailman asiat puidaan läpi ja jätkä huomaa kyllä, jos vastaan laiskasti tai epäloogisesti. Se saa kyseenalaistamaan kaiken – aivan kaiken opitun.
  2. Nappien painamisen upeus. Askista on hauskaa kun saa painaa nappeja. Oli se hissin nappi, liikennevalo nappi, kännykän nappi, studion nappi tai lieden nappi. Jokainen meidän perheessä tietää, että napit on pienimmän etuoikeus. Jos joku muu painaa hissin nappia ajattelemattomuuttaan, on tapahtunut valtava katastrofi. Pienet asiat on pienelle pojalle suuria –  ne mitkä näyttäytyy meille mitättöminä, on toiselle tärkeitä tapoja olla toimelias. Kun nappia painaa ihan itse, jotain tapahtuu. Ask ehkä ajattelee minä osaan. Katsokaa, minä tein tämän!
  3. Aarteet. Pienten poikien kaikista taskuista, repun pohjalta, auton penkeiltä, tyynyjen alta ja äitin käsilaukusta löytyy aarteita. Tarkkaan valikoituja kiviä, keppejä, rautapaloja ja simpukoita. Ne kerätään milloin mistäkin ja niitä ei missään nimessä saa heittää pois. Ne on aarteita, joilla on merkitystä.
  4. Hyväksyvän katseen tarve. Kuusivuotias haluaa jo tehdä kaiken itse, vaikka ei osaisikaan. Mutta tärkeää on, että joku näkee ja hyväksyy, mitä hän osaakaan. Kato kato, kato äiti, on sellainen hokema joka voi tulla jossain vaiheessa jo korvista ulos. Mutta ennen kaikkea se kertoo hyväksyvän katseen perustavanlaatuisesta tarpeesta: lapsi haluaa että me näemme heidät. Että me olemme läsnä, huomaamme ja hyväksymme. On upeaa kokea se, miten tärkeää juuri minun katseeni on pienelle kuusivuotiaalle.
  5. Herkkyys. Ask on rämäpää, mutta aivan yhtä lailla avoimesti herkkä. Pieni jätkä tulee yllättäen ja kaipaa syliin. Pieni mönkii yöllä äidin viereen. Pieni pussaa. Pieni sanoo että äiti on kaunein tyttö koko maailmassa. Pieni antaa vaan äidin harjata hampaat ja vain äiti saa antaa unihalin. Entä se, kun kesken kokkaamisen yhtäkkiä tuntee, miten joku tuijottaa? Ja kun katseen nostaa , vastassa on pienen pojan rakastava tuijotus.
  6. Nakupelleily. Siitä asti kun Ask oppi riipimään vaattee yltään, hän on sen tehnyt. Kuusivuotias haluaa aina olla ilman rihmankiertämää ja ei ole mitään suloisempaa, kuin ympäriinsä ryntäilevä pienen pojan takapuoli. Hauskaa on myös pippelin heiluttelut, jotka kuuluu jokaisen pojan kasvutarinaan. Kuusivuotias ei vielä ujostele kehoaan ja on ilo nähdä päämäärätietoista ja mutkatonta suhtautumista vartaloon. Sitä äitinä toivoo, ettei se koskaan muuttuisi.

Semmoisista asioista on pienet pojat tehty.

View this post on Instagram

2/3 ☀️⁣ ⁣ Vanhemmuus on valtava homma. Paljon täysivaltaisempaa ja monimutkaisempaa, kuin olisi ikinä voinut kuvitella. ⁣ ⁣ Mutta vaikea ei ole se lapsi, vaan vanhempi itse.⁣ ⁣ Vanhempana ei vaan kasvata lasta, vaan tässä touhussa pitää kasvaa itsekin. Ei voikaan ikäänkuin vaan istua jossain tornissa ja huudella käskyjä, vaan jalkatyö pitää tehdä jokainen päivä ja kädet tunkea syvälle multaan. Niitä lapsentaimia tulee pitää varmoin,mutta hellin ottein. ⁣ Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen ja sitä ei kuulu vanhemmuudenkaan olla. Ihmisyys on sotkuista ja sekavaa, mutta jokainen ihminen on silti arvokas. Jokainen on riittävä sellaisenaan. ⁣ ⁣ Yksi suuri asia minkä olen oppinut kymmenen vuoden aikana äitiydestä on se, että tärkeintä on että olen äitinäkin oma itseni. Lapsi oppii, että aikuinenkin tekee virheitä ja mokailee, jolloin lapsi oppii itsemyötätuntoa. Jos äiti on joskus ihan pönttö ja pyytää anteeksi, lapsi huomaa, että mokailu ei ole maailmanloppu.⁣ ⁣ ⁣Suurin tehtäväni on antaa lapsilleni tunne siitä, että he ovat rakkauden arvoisia. Aina. Jopa silloin kun on oltu tolloja ja käyttäydytty rumasti: ja varsinkin silloin.⁣ ⁣ ⁣Kymmenen vuoden aikana on kuin onkin mokaillut kaikenlaista. Ja nähnyt tolloilua, joka tuntuu toistavan samaa kaavaa. Listasin mielestäni vanhemmuuden pahimmat mokat, joista pitäisi päästä eroon – ja mahdollisimman pian. Lue vanhemnuusmokien Top 5 Blogissa☀️Linkki profiilissa👉@jyllanninsuomineito⁣ 📸 @jyllanninsuomineito/Kuvassa kuopus Ask ⁣ ⁣ ⁣ #vanhemmuus #jyllanninsuomineito #denmark #instablogit @kaksplus

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

Ask rakastaa kukkia.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä