Äidiksi sopimaton – josta tuli onnellinen äiti

Kaupallinen yhteistyö

Blogiteksti on tehty kaupallisessa yhteistyössä Mahla Clothingin kanssa. 

Äidiksi sopimaton

En tiennyt tulisiko minusta koskaan äitiä. Ja nyt kun äitinä ja äitipuolena katson ajassa taaksepäin ja huomaan ettei minussa koskaan ollut mitään sellaista miksi en olisi voinut olla hyvä äiti, mietin miksi rakensin itselleni sellaisen identiteetin. Riittämättömän, häpeällisen ja sopimattoman. Minä vain luulin niin, sillä sellainen viesti tulvi kaikkialta.

Ellet ole tietynlainen, et voi olla hyvä äiti. Ellet täytä näitä ehtoja, vanhemmuuden tehtävä olisi ylipääsemätön.

Kuin taivaisiin kurotteleva vuori, jonne yltäisivät vain tietynlaisilla ominaisuuksilla siunatut. Viesti, jolla ruokitaan riittämättömyyden tunteita.

Omalla epätäydellisellä persoonallani haluan opettaa lapsilleni, että hekin ovat riittäviä ja rakastettavia juuri sellaisina kuin ovat.

Viikonloppumme soljui rannalla. Ask kulkee laatikossa ja Elias løbehjulilla. Terhi-Anneli Bech Koivisto/Jyllannin suomineito

Ja jos joku miltä haluan lapsiani suojella, on että lapseni alkaisivat ajatella että he eivät ole riittäviä. Että he alkaisivat uskoa että heidän sisäisessä maailmassaan, tai ulkoisessa olemuksessaan, olisi jotain vialla.

Omalla epätäydellisellä persoonallani haluan opettaa lapsilleni, että hekin ovat riittäviä ja rakastettavia juuri sellaisina kuin ovat.

Vanhempana kaikki lähtee siitä oivalluksesta, että on ensin itse itselleen riittävä. Että ei tarvitse kehittää, parantaa, maskata, piilottaa, hävetä, pöyristyttää, elvistellä, polkea muita, vähätellä, vihata, tuntea katkeruutta, kostaa tai todistella mitään.

Ei itselleen eikä muille.

Mutta itsetunto on kuin liukas pala saippuaa: saat siitä tukevan otteen ja sitten se lipeää. Miltei jokaisella meillä on varsinkin ulkonäköön ja kehoon liittyviä asioita, joihin emme ole täysin tyytyväisiä. Mutta lopulta kaikki on pään sisällä.

Jos kotona peilin edessä oli vielä ihan mukiinmenevä, juhlissa vaatteet näyttävätkin nuutuneilta. Puhdas ja pehmeä iho hukkuu parfyymimereen ja meikitön naama haalistuu väriloistoon. Oma itsetyytyväisyys latistuu häpeään siitä, että luuli hetken olevansa tyrmäävä. Miten ahtaa itsensä ihannemuottiin, joka on täysin vääränmallinen vai olinko se minä, joka ei mahdu mihinkään?

Reittäni koristaa vegaaninen tatuointi ( tarkista tatuointiliikkeestäsi että muste on vegaanista!) joka on tribuutti lehmille ja heidän pienokaisilleen. Myötätunto ja rakastamisen rajat ulottuvat yli lajirajojen.

Lapseni ovat huonompinakin päivinään riittäviä ja rakkaimpia minulle maailmassa. Jopa silloin kuin asiat eivät suju kovin hyvin, rakastan heitä lujiten. En vaadi heiltä mitään muuta, kuin että he sallivat itsensä rakastaa myös itseään ja sitä kautta avaavat sydämensa ja hellyytensä kaikille eläville olennoille.

 

View this post on Instagram

Kaupallinen yhteistyö @mahlaclothing 💕 Minulta on toivottu blogipostausta tänne aiemmin avaamiani ajatuksia riittämättömyydestä ja perheestä suorituksena. Nyt voit lukea lisää aiheesta blogissa 😍Linkki @jyllanninsuomineito profiilissa. Sviippaa👉 ja katso pieni video sekä kuvia. Lisää kuvia blogissa 💕 "Lapseni ovat huonompinakin päivinään rakkaimpia maailmassa. Riittäviä. Juuri silloin kuin asiat eivät suju kovin hyvin, rakastan heitä lujiten. Kun kaikki muu kaatuu, toisen olemassaolosta tulee suurin ja tärkein asia. Kun kaikki muu riisutaan, jäljelle jää ne joiden kanssa rakkaus on todellista ja syvää." @kaksplus #kaksplusblogit

A post shared by Terhi-Anneli Bech Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

En ole ihmisenä ja äitinä täydellinen enkä aina kauhean kiva ihminen.

Voin olla tollo, ärsyttävä, kiukkuinen, suruinen, laiska, vihainen ja täysin mahdoton. Mutta sellainen on usein ihminen ja se on sallittua.

Joskus en jaksa viedä lapsia ulos, jolloin avaan ikkunan olohuoneessa ja sanon että siinä teille raitista ilmaa.

Ajatella.

Voin olla tollo, ärsyttävä, kiukkuinen, suruinen, laiska, vihainen ja täysin mahdoton. Mutta sellainen on usein ihminen ja se on sallittua.

Joskus lapset eivät jaksa viedä minua ulos vaan sanovat että mene äiti yksin meitä ei nyt huvita.  Koska ei perhe ja elämä ole mikään suoritus. Perhe ei ole vuoren kokoinen ja aina päättymätön todo- lista, joka pitää hoitaa alta pois joka ikinen päivä.

Ask on kukkaispoika.

Elias.

Sillä oma riittämättömyyden tunne heijastuu aina myös muihin, varsinkin lapsiin. Ja lapsihan ei koe olevansa huono tai riittämätön, ennenkuin me annamme heidän ymmärtää niin.

Lapsi oppii jossain vaiheessa elämää, joltakin jossakin, että hänessä on jotain vikaa. Ennen sitä hetkeä lapsi ei ajattele olevansa viallinen.

Joskus mietin miltä äitien ja vanhempien Instagram – tilit näyttäisivät, jos kaikki turha katoaisi kuin taikaiskusta ja pinnalle nousisi kaikki se herkkä, inhimillinen ja kaunis, joka koskettaa ja liikuttaa meistä jokaista.

On surullinen someilmiö pyrkiä läpi elämän johinkin ulkoapäin määriteltyyn täydelliseen, joka ei voi koskaan olla totta. Kuin kaunis ja seesteinen Instagram- kuva, jonka takana itkee yrittämään väsynyt äiti. Ja millaista häpeää ja riittämättömyyttä se opettaa lapsillemme, jos emme riitä edes itse itsellemme?

Lapseni ovat huonompinakin päivinään riittäviä ja rakkaimpia minulle maailmassa. Juuri silloin kuin asiat eivät suju kovin hyvin, rakastan heitä lujiten. Kun kaikki muu kaatuu, toisen olemassaolosta nousee suurin ja tärkein asia. Epäolennaisuudet väistyvät olennaisen tieltä.

Suomesta saapui postia: luin artikkelia Kaksplus-lehdessä, jossa kerron ajatuksiani äitiydestä.

Vanhempana kaikki lähtee siitä oivalluksesta, että on ensin itse itselleen riittävä. Mekko: Mahla Clothing.

Omalla epätäydellisellä persoonallani haluan opettaa lapsilleni, että hekin ovat riittäviä ja rakastettavia juuri sellaisina kuin ovat.

Vegaanius tärkeä arvo myös vaatteissa

Kuvissa oleva mekkoni on vegaaninen ja ekologinen Jacaranda-mekko. Minulle on tärkeää vaatteen mukavuus, mutta myös värit, hauskuus ja vaatteen eettinen perusta.

Mahla Clothing  yhdistää nykyaikaisen suunnittelun ja korkealaatuiset ekologiset materiaalit. Inspiroituneina pimeistä, kylmistä talvista ja valoisista, loputtomista kesäyöistä. Ekologisilla arvoilla ja etiikalla on keskeinen rooli materiaalien hankinnassa ja tuotannossa.

Lue lisää nettisivuilla ja tutustu Instagram -tiliin:

 

 

Kommentit

2 kommenttia
Terhi-Anneli

Hei Anna,

ihana kuulla 🙂

Se on joskus harmi kun teksteihin pitää tuo mainos laittaa, vaikka kyseessä ei ole kuin jonkin tuotteen esiintyminen, mutta ei kauppaaminen. Pyrin muutenkin sisällyttämään ne tuotteet joiden
takana seison teksteihin ja elämään muutenkin. Koska nytkin kyseessä vegaaninen vaate, joka on periaatteessa jo tärkeä itselle.

Ja mitä äitiyteen tulee, jokainen äiti on tavallaan täydellinen. 🙂

Avatar

Ihana ja liikuttava teksti! Tällaisia blogikirjoituksia lukee niin mielellään, kun niistä saa muutakin kun sitä kiiltokuvapintaa (vaikka kuvatkin ovat kauniita) ja ennen kaikkea ajattelemisen aihetta! Tätäkin kun aloin lukemaan niin vähän karsasti että ai, tää on mainos. Mutta sitten kävi ilmi, että ei, tämä on ennen kaikkea jotain ihan muuta ja vaatteen mainostaminen on siinä hyvällä tavalla vain päälle liimattu tarra.

Riittämättömyyden tunne, voi kun se on tuttua minullekin kuten varmasti kaikille äideille. Olen kotiäiti ja todella omistautunut kotiäitiydelle, olen jättänyt oman urani täysin sivuun ja tehnyt sen tietoisesti ja suunnitellusti, sillä haluan viettää lasteni kanssa heidän pikkulapsiaikansa, tarjota heille turvallisen ja kiireettömän kasvuympäristön ja hoitaa heidät itse, nähdä heidän kehitysaskeleensa ensimmäisenä itse enkä kuulla niistä päivänkodin hoitohenkilökunnalta.

Mutta silti – ja ehkä juuri siksi tunnen usein suurta riittämättömyyttä! En ole niin hyvä äiti kuin haluaisin, en vain osaa joka hetki ottaa heidän tarvitsevuuttaan vastaan vaan turhaudun. Pahimpina hetkinä huudan lapsilleni että laitan teidän heti huomenna kaikki päiväkotiin kun en jaksa teitä enää! – Ja sitten hukutan heidän suudelmiin kun niin kaduttaa.

Ja sitten tietysti mietin, pystynkö tarjoamaan heille tarpeeksi virikkeitä ym.kotiympyröissä, vienkö heiltä jotain tärkeää kun evään mahdollisuuden ”varhaiskasvatukseen”. Nämä on näitä ikuisia itseruoskimisia, ei niistä kukaan äiti varmaan pääse ikinä eroon… Mutta ihanaa lukea sinun tekstiäsi ja nähdä siellä samaa riittämättömyyden tunnetta ja täydellisyyden illuusion haihtumista erinäisiin pikku hetkiin, jolloin ei vain jaksa. Kuten ei joka heti tarvitsekaan

Kiitos teksteistäsi <3

Anna / Mustikkapasta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi