Köyhälle lapsiperheelle kesä voi olla kauheaa aikaa

Lasken lompakon pohjalle valuneita pieniä kolikoita.

Mietin mihin muualle olen joskus huolimattomasti nakannut rahaa, joilla ei tuntunut silloin olevan juurikaan väliä.  Avaan tilini puhelimessa ja tsekkaan vielä kerran, miten paljon tälle kuulle on jäljellä rahaa.

Lasken jäljellä olevat viikot ja mietin miltä ruokavarastot näyttää.

Tuuli tuo meren tuoksun kasvoille.

On kesä.

Parasta aikaa koko vuodessa ja sosiaalinen media täyttyy mitä hauskoimmista lomakuvista: huvipuisto reissuista, hotelliöistä, huviloista, laivamatkoista, kelluvista saunoista ja snorklauskuvista Balilla.

Bali. Mikä vitsi.

Se tuntuu täysin utopistiselta, vaikka vasta kuusi vuotta sitten olisin voinut täysin spontaanisti vaan ostaa liput ja lähteä. Ennen kuin minulla oli perhe ja lapsia.

Kaikilla muilla tuntuu olevan talous hyvillä mallilla ja loma-aikoja odotetaan innolla. Meillä lähestyvä loma aiheuttaa unettomuutta, itkua ja ahdistusta. Mitä me teemme loma-aikaan, kun kaikilla muilla on lomasuunnitelmia? En voi suunnitella mitään, sillä mihinkään ei ole varaa.

Olen äitiyslomalla ja omilla tuloillani hädin tuskin pidän katon päämme päällä. Emme voi matkustaa minnekään, edes kotimaahan Suomeen. Kaikki tutut kyselevät jatkuvasti, milloin tulemme. Tekisi mieli tiuskia, että tietävätkö ihmiset, miten kallista on tulla Suomeen näin monen lapsen kanssa? Junamatka, lennot ja kaikki muukin tekeminen Suomessa on uskomattoman kallista.

En olisi ikinä kuvitellut, että elämme näin köyhästi lasten kanssa.

En olisi ikinä kuvitellut, että elämme näin köyhästi lasten kanssa.

Tein hyvää uraa ja tuloja kun asuin vielä Suomessa – tulevaisuuteni näytti auvoisalta. Tanskaan muuttaessani mikään ei ollutkaan helppoa. Heikko kielitaito ei avannut tuosta vaan työpaikkojen ovia ja minulla ei ollut oikeutta kaikkiin sosiaalitukiin. Unelmani äitiyslomasta oli olleet jotain aivan muuta. Matkustamista ja huolettomuutta. Lapsiin keskittymistä ja elämästä nauttimista.

Kaikkien haaveiden sijaan löysin itseni taloudellisesta ahdingosta.

Onhan ihanaa, että on loma ja kesä. Mutta mitä teet kesälomalla, jos ei ole varaa mennä minnekään?

Onhan ihanaa, että on loma ja kesä. Mutta mitä teet kesälomalla, jos ei ole varaa mennä minnekään?

Kesäloma enemmänkin ahdistaa, kuin aiheuttaa iloa. Ei ole varaa edes ostaa lapsille jäätelöitä, kuten kolikoita laskiessani saan todeta. Voin ehkä ostaa jädet huomenna, tai sitten tänään. Mutta en molempina päivinä.

Taaperon iloinen kiljunta havahduttaa ajatuksistani.

Saan pärskeitä säärilleni. Lapset polskii pihalle puhaltamassani altaassa auringonpaisteessa ja kirkuvat ilosta. Hymyilen, kun pienet paljaat peput tunkevat veden pinnan yläpuolelle, muistuttaen pieniä kilpikonnia meren rannalla.

Mutta vatsassa istuu möykky, joka on kasvanut sinne jatkuvan huolen painamana. Aurinko paistaa kasvoille lämpimänä ja meri tuoksuu. Mutta iloa varjostaa jatkuva suru siitä, ettei tänäkään kesänä pysty tarjoamaan lapsille omaa kotipihaa ja yleistä rantaa parempaa. Ollaan vaan kotona. Viikko toisensa perään.

Ollaan vaan kotona. Viikko toisensa perään.

Onneksi kesällä on paljon ilmaisia lastentapahtumia ja merenranta löytyy ihan kodin vierestä. Näillä on nyt vaan pärjättävä.

Katson auringossa leikkiviä pieniä. Piha, lämpö ja vesi on tällä hetkellä kaikkein parasta. Onneksi lapset on vielä aika pieniä. Ehkä ne ei muista, ettei käyty Legolandissa tai huvipuistoissa  – ja jäätelökin kuului vain viikonloppuun. Me emme sentään näe nälkää, kuten monet muut perheet.

Suomessa on n. 100 000 köyhää lasta

Olen aina ollut yrittäjä tai freelancer, lomiin ei joko ole ollut aikaa tai sitten varaa. On pitänyt takoa silloin kuin keikkaa on ja tulevaisuudesta ei koskaan voinut olla varma.

Kun rahaa ei ole, ei ole myöskään kesälomasuunnitelmia.

Nykyiseen pätkä- ja silpputyöviidakkoon hukkunut ei ehkä koskaan voi luoda työuraa, jossa ei olisi jonkunlaisia taukoja ja työttömyysjaksoja. Ei kerry juuri eläkkeitä, ei saa maksettua omistusasuntoa, köyhyys ja pienituloisuus voivat periytyä sukupolvesta toiseen.

Suomessa on n. 100 000 köyhää lasta. Kun taloudellisesti vakaissa perheissä koulujen päättymistä odotetaan usein innolla, aiheuttavat lähestyvät loma-ajat vähävaraisissa perheissä monesti pelkoa. Kun rahaa ei ole, ei ole myöskään kesälomasuunnitelmia.

Köyhyystutkija Maria Ohisalo kertoo monesti siitä, miten vähävarainen ei saa koskaan lomaa niukkuudesta. Köyhyydestä ei saa taukoa ja se aiheuttaa stressiä. Hyvätuloinen ei usein myöskään ymmärrä toisten todellisuutta: miltä oikeasti tuntuu, kun ruoka loppuu. Miten lapset osaavat vertailla ja kun muut menevät huvipuistoon, vähävaraisen perheenkin lapsi sitä toivoisi.

Taloudellinen eriarvoisuus kasvattaa riskiä syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen.

Monilla perheillä köyhyys ja pienituloisuus on onneksi väliaikaista ja liittyy aikaan, kun tulot ja lapset ovat pienimmillään. Köyhyys saattaa helpottaa, kun tulot ja lapset kasvavat. Niin on meilläkin käynyt, nyt tiukempien vuosien jälkeen. Mutta pitää muistaa, että on myös sairautta ja työkyvyttömyyttä. Syitä pienituloisuudelle on monia.

Taloudellinen eriarvoisuus kasvattaa riskiä syrjimiseen, ryhmästä ulos sulkemiseen ja kiusaamiseen. Lapsille kuluttaminen on osa arkea ja siihen liittyy runsaasti sosiaalisia odotuksia. Siksi raha vaikuttaa myös kaverisuhteisiin. Tutkimustulokset ovat karuja: Rikkaan on köyhää helpompi saada kaveriseuraa, sillä materiaaliset resurssit tekevät varakkaasta kiinnostavamman kaverin.

Miten epäreilua. Ei ole yhdenkään lapsen syy, millainen tulotaso kotona on.

Köyhyyteen liittyy paljon syvää häpeää ja siksi asiasta on vaikea puhua, jos oma tilanne on huono. Mutta haluan kasvattaa tietoisuutta köyhyydestä ja miten huono taloudellinen tilanne vaikuttaa perheiden elämään.

Jos sinä ja perheesi elätte tänä kesänä köyhyydessä, kirjoita minulle tarinasi!

Olen valinnut perheen 2.7. ja he ovat vastaanottaneet avustukseni! 🙂

Haluan kertoa tarinasi, jotta ymmärrys ja myötätunto köyhyyden ympärillä kasvaisi. Jotta se tulisi näkyvämmäsi ja siihen kietoutuva häpeä loppuisi.

Olen kokenut monta köyhää kesää lasteni kanssa. Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni on kohentunut ja haluan auttaa edes yhtä perhettä pääsemään lastensa kanssa kesän aikana jonnekin kivaan paikkaan!

Kirjoita minulle tarinasi ja kerro mihin toivoisit pääseväsi lastesi kanssa. Valitsen yhden perheen, joka mielestäni tarvitsee apua tänä kesänä. Julkaisen tarinan blogissani kesän aikana, anonyymisti.

Haluan että huomioit, etten vegaaniäitinä tue mitään sellaista, jossa eläimiä hyväksikäytetään. 

View this post on Instagram

Lasken lompakon pohjalle valuneita pieniä kolikoita.⁣ ⁣ Mietin mihin muualle olen joskus huolimattomasti nakannut rahaa, joilla ei tuntunut silloin olevan juurikaan väliä.  Avaan tilini puhelimessa ja tsekkaan vielä kerran, miten paljon tälle kuulle on jäljellä rahaa.⁣ ⁣ Lasken jäljellä olevat viikot ja mietin miltä ruokavarastot näyttää.⁣ ⁣ Tuuli tuo meren tuoksun kasvoille.⁣ ⁣ On kesä.⁣ ⁣ Parasta aikaa koko vuodessa ja sosiaalinen media täyttyy mitä hauskoimmista lomakuvista: huvipuistoreissuista, hotelliöistä, huviloista, laivamatkoista, kelluvista saunoista ja snorklauskuvista Balilla.⁣ ⁣ Bali. Mikä vitsi.⁣ ⁣ Se tuntuu täysin utopistiselta, vaikka vasta kuusi vuotta sitten olisin voinut täysin spontaanisti vaan ostaa liput ja lähteä. Ennen kuin minulla oli perhe ja lapsia.⁣ ⁣ Tällaisia ajattelin eräs kesä, vain muutamia vuosia sitten.⁣ ⁣ Monella lapsiperheellä on niukempaa, kun on pieniä lapsia.⁣ Onneksi tilanne voi kohentua. ⁣ Suomessa on n. 100 000 köyhää lasta. Kun taloudellisesti vakaissa perheissä koulujen päättymistä odotetaan usein innolla, aiheuttavat lähestyvät loma-ajat vähävaraisissa perheissä monesti pelkoa. Kun rahaa ei ole, ei ole myöskään kesälomasuunnitelmia.⁣ ⁣ Köyhyystutkija Maria Ohisalo kertoo siitä, miten vähävarainen ei saa koskaan lomaa niukkuudesta.⁣ ⁣ Köyhyydestä ei saa taukoa ja se aiheuttaa stressiä. Hyvätuloinen ei useinkaan ymmärrä toisten todellisuutta: miltä oikeasti tuntuu, kun ruoka loppuu. On tärkeää kuitenkin ymmärtää oman kuplansakin ulkopuolista todellisuutta. Olen saanut blogiin paljon kommentteja, jossa varattomia neuvotaan ja poljetaan. Köyhyyttä häpeää jo etukäteen, ei syyllistäminen ja mitätöinti auta ketään. Ja vähävaraisen perheen lapsi saa unelmoida huvipuistosta, aivan kuten kaikki muutkin☀️ ⁣ Siksi olen päättänyt tukea tänä kesänä yhtä vähävaraista perhettä, jotta he pääsevät johonkin kivaan paikkaan kesällä.⁣ Lisäksi voin jakaa 4 x liput hoploppiin japarit leffaliput, jotka yksi lukija halusi lahjoittaa. Kirjoita, jos haluat tukea perheitä, niin järjestän avun perille!☀️ ⁣ Voit kirjoittaa minulle täällä, tai anonyymisti blogiin. Linkki blogiin löytyy @jyllanninsuomineito profiilista☀️⁣ ⁣ #kesä⁣ #blogit

A post shared by Terhi-Anneli Koivisto (@jyllanninsuomineito) on

 

Voit myös hakea kesäapua Mommy Be Good- Facebook blogista

Klikkaa kuvaa ja pääset kesäapu postaukseen, jossa voi auttaa tai hakea apua kesän viettoon.

KESÄAPUA YHTEISÖLLISYYDEN KAUTTA (aiemmilta vuosilta jo monelle tuttu traditio ❤)Kuulen sut, Äiti.Laskupinosi…

Posted by Mommy Be Good on Monday, June 3, 2019

 

 

 

 

 

Kommentit

22 kommenttia
Terhi-Anneli

Moi ja kiitti paljon viestistäsi!

No minulla on ollut aivan samat ajatukset kuin sinulla. Mietin sellaista asuttavaa pakua kylläkin, ne voi tehdä lämpöeristetyiksi ja rakentaa mieleisekseen. Vanlife-ryhmä on loistava, löytyy Facebookista. Monet valitsee elää vapaina, pakettiautossa, josta löytyy kaikkki. Haaveilen yhä edelleen, että joku päivä toteutan haaveeni kun lapset on isompia. Kun voin päättää jälleen enemmän itsenäisesti, mitä haluan tehdä. Silloin päätoiminen yrittäjyyskin voi taas toimia, kun kuluja ei ole niin valtavasti.

Luulen että sun päätös on oikein hyvä. Erilainen, mutta ei sitä tarvitse pelätä. Lapset nauttisi varmasti!

Tsemppiä ja kerro myöhemmin miten kävi 🙂

Terhi

Avatar

Koskaan ei olla lasten kanssa käyty missään kaikki huvipuistot olisivat elämys.oon ollu koko ikäni työtön tai sairaslomalla. Hävettää lasten puolesta,kun kaverit kertovat lomistaan ja siitä missä ovat käyneet. Meillä vietetään lomat kotona. Takapihalla hiekkakasalla. Lapset ovat jo 15v. 14v. JA 9v. Lasten isovanhemmat kuolleet.

Avatar

Hei! Erosin lasten isästä 3 vuotta sitten. Olen kaikki kesät ollut kesätöissä ja opiskellut ohessa. Ei olla ehditty lomailemaan. No keväällä vielä oli suuret suunnitelmat tälle kesälle. Särkänniemi oli lasten kanssa puheissa monesti. No sitten tuli korona. Koronan myötä jäin työttömäksi. Elokuussa pääsen takaisin kouluun ja saan tuen lisäksi myös päivärahan, eli hiukan helpottaa syyskuussa. Mutta nyt ei voi miettiä lomareissuja särkkikseen, hyvä kun saa vuokran ja laskujen päälle ostettua ruuat ja muu tarpeellinen. Harmittaa lasten puolesta, hankalaa selittää tilannetta 6v ja 4v lapsille. Eli olisi ihan mieletöntä päästä sinne särkkikseen, lapset olisi superonnellisia. Retkeilty on kyllä luonnossa paljon ja siitäkin on kyllä onnellisia muistoja ❤ ihana idea sulla ❤❤

Avatar

Olen ekaa kesää kahden 5v tyttöni kanssa avioeron myötä… Tytöllä kovasti tunne elämän ongelmia ja niitä ollaan tässä yritetty oikoa. Rahat on vähissä, koska olen opiskelija ja tytön isä ei ole allekirjoittanut elatussopimustakaan eikä ole muutenkaan tytön kanssa missään tekemisissä. Olisi ihanaa tehdä jotain tässä kuukauden aikana kun ollaan lomalla.

Avatar

Tiedäthän että isällä on velvollisuus maksaa, ei siihen tarvita hänen allekirjoitustaan elatussopimukseen. Voit haastaa hänet oikeuteen lapsen nimissä eikä maksa sinulle mitään kun elatusasioista on kyse. Jos mies ei sillounkaan maksa, voit periä ne kelan kautta. Kela perii rahat lapsen isältä.

Avatar

Ihana blogi sinulla! Olen 3 lapsen yh. 2 /3 voivat onneksi olla isänsä luona välillä, toisin kuin esikoiseni jonka isä kuoli 2012. Onneksi hän on jo niin teini, 11v että voi olla kavereiden kanssa, kun itse olen töissä lähes joka päivä. Minulla kuulemma on kokonaiset 2 päivää lomapäiviä ja haluaisin ne lasteni kanssa viettää jossain. Työskentelen kokkina sairaalassa

Avatar

Olen 5 lapsen äiti. Mieheni painaa koko kesän töitä ja itse siis kotona lasten kanssa. Rahaa ei juurikaan ole ylimääräistä. Lisäksi minulla ei ole lainkaan ajokorttia eikä meillä ole autoa. Lähin ranta on 8km päässä joten sinne mennään pyörillä parikertaa kesässä. Pieni uima-allas lapsilla on mutta sitä ei täytetä kovin usein koska emme halua vesimaksujen nousevan. 😬 Asumme pienessä kylässä jossa ei ole juuri mitään tekemistä. Olisi kiva lasten kanssa päästä vaikka edes lähikaupunkiin bussilla käymään puistossa, karkkikaupassa, syömässä ja jätskillä. Se olisi jo meidän lapsille tarpeeksi iso kesälomareissu. ❤️

Avatar

Hei. Olen Yh-äiti 15v tyttärelleni. Tyttärellä ollut vaikea kevät. Ahdistusta, masennusta. Viiltelyä. Osastojaksolla oli, mutta joutui aiemmin sieltä pois kun ei tilaa ollut. Syksyllä uusi jakso. Olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean masennuksen vuoksi. Kelan tuet ei riitä kuin pakollisiin menoihin. Ei puhettakaan, että kesällä jonnekin pääsisi vähävaraisuuden takia. Olisi mukava piristää jotenkin tytärtäni ennen kuin koulut alkavat. Autoa ei ole.

Avatar

Vaikka olisikin varaa, niin teemme ihan tavallisia juttuja kesällä.
Uimme, paistetaan makkaraa, eväsretki omalle takapihalle, leffailta kotona…
Ei olla kertaakaan käyty ulkomailla tms. kalliilla reissuilla.
Lapset haluaa näitä tekemisiä. Yhdessä olo ja kiireettömyys, niin omakin sielu lepää.

Miksi aina oletetaan, että vain varakkaat tekevät ja reissaavat? Me ei olla lapsille syötetty ajatuksia huvipuistoista yms. Vaan sanottu, että hyvä loma voi olla myös tällainen.
Oma asennekin vaikuttaa miten lapsi suhtautuu asioihin.

Terhi-Anneli

Hei ja kiitos kommentistasi!

Oma asenne vaikuttaa, mutta on tutkittu asia että taloudellinen tilanne perheessä vaikuttaa lasten eriarvoisuuteen. On eri asia olla varaa, ja siten varaa valita, kuin olla köyhä ilman valinnanvaraa. Se on erilainen tunne, kun tietää, ettei voi valita, miten lomansa ja aikansa käyttää.

Jos ei ole koskaan elänyt köyhyysrajan alapuolella, ei voi ymmärtää, miltä se tuntuu. Keskituloisille lapsiperheköyhyys on usein näkymätön asia.

Toivon, että asia tulisi näkyvämmäksi ja että muut perheet osoittasivat suurempaa ymmärrystä heitä kohtaan, joilla ei ole valinnanvaraa.

Terhi

Avatar

Minä tiedän miltä se tuntuu. Elätän yksinäni 3tytärtä, joista 2006 syntyneet kaksoset, 2007 vuonna syntynyt erityissairaanhoidon piirissä oleva sekä 2010 vuonna syntynyt prinsessa, joka sisarensa tavoin Erikoissairaanhoidossa syntymästään saakka. Isä lähti välittömästi 2010 kun ainoa tukiverkostoni jäsen, oma isäni kuoli. Kaksosten syntymään saakka olin 2 työssä ja valmistuin korkeakoulusta huipuin arvosanoin. Kun 2007 syntynyt tytär ei ollutkaa terve, en voinut lähteä työelämään sillä kunnassamme ei ollut tarjolla päiväkotia joka hänenlaiselleen olisi ollut välttämätön. Eikä minua olisi kukaan pitänytkään työsuhteessa, sillä olin noin 3-5 kertaa viikossa lääkärissä tytön kanssa koska hän oli yhtäjaksoisesti vammaistuen piirissä ensimmäiset 6 vuottaan. Lasteni isä opiskeli ja oli töissä ja näin ollen poissa kotoa. Kyllä meillä silti rakkautta riitti, kun raskauduin 2010 ja saimme jälleen tyttären iloksemme. Mutta verisairaus hänelläkin. Hoidin kaikki yksin siihen saakka kun nuorin tyttö täytti 4 ja lähdin päivittämään koulutustani. Nyt nuorin on 9 vuotias ja olen opiskellut lisää ja tehnyt todella lyhyitä työpätkiä mitä saatavilla on. Kituutan päivöstä toiseen, mutta nautin myös siitä, että meillä on toisemme. Toinen 2006 vuonna syntyneistä tyttäristämme menehtyi vuonna 2013. Se, että meillä on kasassa tämä tiimi, on arvokkainta mitä koskaan tulen saamaan.
Emme ole matkustaneet yhdessä koskaan kotipaikkakunnan ulkopuolelle sillä minulla ei ole autoa ja 5 hlöä kun lastaa tavarat junaan (ja asemalle on 10 km) on sekin jo eräs saavutus. En ole ylpeä kaikesta mitä olen unettomien öiden vuoksi tehnyt , ihan saadakseni harrastukset maksettua tytöille, mutta kaikkeni heille olen koettanut antaa.

Kyllä se eriarvoisuus kaveriporukoissa paistaa, valitettavasti. Mutta aitoja ystävyyssuhteita näin vaaliikin .

Jos jotakin toivoisin, niin lapsilleni jonkun ihanan luonnonläheisen kohteen ja hotellin jotta kerrankin pääsisimme nauttimaan muiden tekemistä ruoista ilman että lasketaan ne kerätyt pullotkin. Ja ennenkuin joku antaa neuvoja, niin kaikki kivet on käännetty ja polut käyty lävitse. Lapsilla on kaikki tarvittava. Kyse oli lienee kuitenkin siitä, että kesäloma kuten kaikki muurkin lomat vietetään kotona.

Avatar

Pieni lapsi tai lapset onnellisena omalla pihalla nauttimassa vesileikeistä ja omalta vanhemmalta/vanhemmilta aikaa sekä läsnäoloa. Yhteisiä retkiä rannalle, puistoihin, ilmaisiin tapahtumiin, jne.
= onnellinen kesä ja hyviä muistoja.
Ei niitä rakenneta pelkästään joka päiväisiin jäätelöihin tai matkusteluun.

Avatar

Tuskin sitä tässä tarkoitettiinkaan. Pitää osata lukea tekstin sisältö ja sen sanoma. Vaikka nuo edellä kuvatut hetket omalla pihalla ovatkin arvokkaita ja tärkeitä…yhtä lailla retki huvipuistoon tai muuhun maksulliseen aktiviteettiin olisi muistoja antavaa. Sen mahdollisuuden mahdottomuus oli omalla kohdallani aikoinaan totta. Oma lapseni toivoi että mentäisiin risteilylle tai käytäisiin edes jossain..mutta jopa ravintolassa syöminen oli mahdotonta. Tai jäätelön osto kioskilta. Lapsen ilme kävellessä kioskin ohi kuumana kesäpäivänä ja katsellessa siinä ympärillä olevia toisia lapsia tötteröt käsissä ja hänen kysyessä saisinko minäkin…tuntuu vieläkin sydämessä kun piti vastata ettei nyt ole mahdollisuutta. Päivittäinen jäätelö olisi ollut jo ihan liikaa. Toivon sinulle Tiina ymmärrystä käsittää tämän blogin koko kuva. Ehket itse ole joutunut elämään tai kokemaan tämän tyyppistä tilannetta mutta käytä mielikuvitusta ja mieti että joillekin se on joka päiväinen todellisuus. Miettiä miten maksaa laskut, ostaa ruoka sekä välttämättämät ja niiden jälkeen ei jää käteen mitään. Lasten mennessä kouluun kertovat kuka kävi missäkin tai teki mitäkin…oman lapsen miettiessä ettei me oltu missään muualla kuin yleisellä uimarannalla.. Nyt jo aikuisena ymmärtää…silloin ei. Lapset kaipaa yhtä lailla arkeen vaihtelua kuin me aikuisetkin. Siksi on olemassa sanonta ei aina voi olla juhlaa koska arki….ja eikö silloin juhla olisi arjen vastakohta? Tässä tapauksessa juurikin nuo maksulliset paikat ja tapahtumat. Ei niitä tarvitse olla viikottain. Mutta olisi ollut edes yksi/kesä. Siitä tässä on kysymys.

Avatar

Meillä on tiukan budjetin kesät ihan arkea ja vaikka lomamatkoista haaveilenkin niin en ole nyt jo kouluikäisiltä lapsilta kuullut valitusta: lähiseudun uimarannat, leikkipuistot, liikennepuisto, frisbiegolfkenttä, parkourpuisto, kirjasto, laavut ja luontopolut tarjoaa jo mukavasti ohjelmaa. Normikesänä bongaillaan kaikki ilmaiskonsertit, joissa on myös nimekkäitä esiintyjiä: vuosien varrella on nähty niin Robin kuin Hevisauruskin. Huvipuistoista Tuurin tivoli on ilmainen. Joka paikkaan otetaan piknik-eväät mukaan ja jäätelöllä käynti tarkoittaa pyöräretkeä lähikaupan pakastealtaalle.
Toki tiedän, että kaikilla ei ole autoa, jolloin Tuurin tivolikin on saavuttamattomissa, mutta monesti myös tuntuu, että suurimmat esteet löytyy sieltä aikuisten korvien välistä, jos ei lomalla keksi muuta tekemistä kuin olla kotona. Tai siellä kotonakin voi vaikka pitää leffaillan (TV:stä tulee leffoja tai kirjastosta voi lainata) tai vaikka paperilennokkien lennätyskisan ja luoda niitä kivoja kesämuistoja ja omia perinteitä.

Avatar

Itse haaveilen lapsen kanssa siitä, että voisimme mennä ravintolaan syömään ja saisimme haettua kirjakaupasta uuden kirjan. Onneksi on vielä viisivuotias, niin hänelle vaihtoehtoisena elämyksenä olemme syöneet retkellä eväät ja kipaisseet kirjastoon. Ihana olisi päästä huvipuistoon, mutta matkat ja pääsyliput sekä päivä huvipuistossa ovat sellainen haave, etten sitä ole yrittänyt lapselle edes markkinoida. Vähävaraisuus ja murehtiminen raha-asioista on kuitenkin kurja taakka. Olen iloinen, että saat mahdollistettua jollekin erilaisen elämyksen täksi kesäksi.

Avatar

Me ollaan varmasti lapsimäärän ja tulojen mukaan köyhyysrajan alapuolella, mutta silti en koe että oltaisiin kovin köyhiä. Nykyaikana on ihmisillä vain suuret vaatimukset. Lapset ei kyllä vaadi paljoa jos niitä ei siihen opeta. Reissataan ympäri ämpäri ja kaikki huvipuistot läpi ja kun lapsilta kysyy mikä oli kivointa, se on tyyliin kun käytiin lähimetsässä tms. Ja otettiin omat eväät. Tai kun sain oman limsapullon. Usein nämä on enemmänkin niitä mitä vanhemmat haluaa ja ajattelee että loma on vasta loma kun päästään sinne tai tehdään tai ostetaan sitä.

Avatar

Me olemme nelihenkinen perhe. Isä on työssä matalapalkka alalla, äiti on valmistunut ammattiin ja on tällä hetkellä työttömänä. Koska olen tosiaan opiskellut pelkän opintotuen turvin kaksi vuotta, ei meillä ole säästöjä ollenkaan. Työttömyysturvakaan ei ole vielä alkanut rullaamaan.
Haaveilemme särkänniemen reissusta ja sitä lapsille jo luvattiin, vahingossa, kun luulimme että mies saisi lomapalkan etukäteen mutta eipä saanutkaan. Ei meillä ole siis varaa. Toivoisin kovasti edes yhden rannekeen särkänniemeen toiselle lapsista, toinen on vielä niin pieni että pääsee osittain ilmaiseksi.

Avatar

Toinen taas täällä saa möykyn mahaan, kun molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä. Töissä vähän aina. Rahaa voisi olla pieneen viikonloppureissuun täällä Suomessa, mutta lapset on kotona yksin tai mummolassa, niin paljon, kun vain jaksavat ottaa. Toisten töissäkäyvät vanhemmat ovat kuukauden lomalla, tai toiset kotona työttömänä. Ovat kuitenkin ehkä enemmän läsnä. Yritän iltaisin töiden lomassa olla läsnä, yö pihalla lasten kanssa lahjaksi saadussa teltassa, pyöräillään yhdessä uimaan edes, se ilme isomman lapsen kasvoilla, kun ei ehditä enää yhdessä edes tokmannille ostamaan askartelujuttuja seuraavalle päivälle. Että olisi tekemistä edes jotain. Kuinka isompi huolehtii pienemmästä sillä aikaa, kun yritetään. Talvet on helpompia, mutta kesällä kaikki muut tekee jotain muuta. Lapsen iloa täynnä oleva whatsapp-viesti, kun kysyin, mennäänkö illalla yöksi yhdessä sukulaisen mökille. Vaikka tietää, että aamulla ajetaan mummolan kautta ja mä meen töihin. Koko kesänä ei edes ilmaisia tapahtumia ole päästy kokemaan. Lapset on niin tyytyväisiä vähään, kunhan vanhemmat on siinä. Lähellä.

Avatar

Mulla vähän sama tilanne freelancer yrittäjänä. Ei meinaa pystyä edes kämppää pitämään saati maksaa autolainaa. Onkin suunnitelmissa aloittaa aivan uusi elämä, myyn kaiken rahanarvoisen ja hommaan asuntoauton ja asun siinä. Tilanteeni on siinä mielessä hyvä että olen eronnut ja lapset jäivät äidilleen(en kuitenkaan omasta tahdostani). Matkailuautoverot on pienet eikä tarvii vuokraa maksella, ja jos talvella liian kylmä niin ajan etelään ja palaan muuttolintujen kanssa keväällä. Olen tottunut asumaan pienessä tilassa, 30 neliötäkin tuntuu itselle liian suurelta. Ja mitään tavaraa en täältä vie kun pois lähden, alastomana tulin ja alastomana lähden. Ja lapsillekin voin tarjota elämyksiä kun käyvät luonani. Kiertäisimme Suomessa kaikkia hienoja paikkoja ja siitä jää hyvät muistot! Nyt kun asun köyhänä kiinteässä asunnossa niin ei täältä pääse tekemään oikein mitään ja lapsetkin ahdistuvat usein. Se on rohkea askel tehdä näin mutta ei ole oikein vaihtoehtoja. Olisi hienoa herätä omasta asunnosta jossain välimeren rannalla tai sveitsin vuorilla!

Avatar

On helppo huudella sivusta, kuinka pienet asiat ratkaisevat. Todellisuudessa se, että on varaa valita, ratkaisee.

Meillä on perhe, jossa on yksi aikuinen ja kolme 11-17 -vuotiasta lasta. Meille takapihan hiekkalaatikko tai metsäretki eväillä ei enää ole ihan iskevä vaihtoehto.

Olen pitkäaikaissairas, enkä voi tehdä töitä. Avioero loi lisää taloudellista painetta, kun kaikista kuluista on selvittävä itse.
Lapset tietävät taloudellisen tilanteeni, tietysti. Meillä on kaikkea, mitä välttämättömästi tarvitsemme: pieni kerrostalokoti, ruokaa pöydässä ja puhtaita vaatteita kaapissa. Ylimääräiseen ei ole varaa. Jäätelöt, elokuvat, hampurilaiset, huvipuistot, merkkivaatteet (tai no, ylipäätään uudet vaatteet), kahvilakäynnit, elektroniikka, polkupyörät, potkulaudat, risteilyt, teemapuistot… jo pelkkä käynti kaupungin maauimalassa maksaa pari kymppiä, vaikkei siihen sisällyttäisi muita kuluja, kuin pelkät pääsyliput.

Litra mansikoita maksaa 7 euroa. Sellaiseen ei meinaa rahat riittää. (Ja ei, meillä ei tupakoida eikä käytetä lainkaan alkoholia. Rahamme ei siis menee sellaisiin ”turhuuksiin”. Ja ei, meillä ei aikuinenkaan osta itselleen, eikä saa, mitä haluaa. Kukaan ei käy kampaajalla tai parturissa. Ei ole äidilläkään rakennekynsiä tai irtoripsiä, ei edes ehjää talvitakkia.)

Pahinta on se, että lapset eivät edes pyydä.
Välillä oikein toivoisin, että he muiden teinien tavoin tahtoisivat ja haluaisivat. Osaisivat toivoa ja unelmoida myös itselleen.
Lapsi valitsee rivin halvimman polkupyörän. Sanoo, ettei tarvitse uutta paitaa. Käy kesätöissä maksaakseen syksyllä lukiokirjansa. Se tuntuu äidistä tosi pahalta.
Minun piti pystyä tarjoamaan heille kaikki tämä. Sellainen paita tai polkupyörä, jollaisen he oikeasti haluaisivat. Jäätelö kioskilta tai sen rasiallinen mansikoita.

Avatar

Todellisuudessa ongelma ei kesälomilla ole tekemisen puute rahattomuuden takia, vaan ne vähäiset voimavarat. Rahattomuus on jatkuvaa pennin venyyttämistä ja rahojen laskemista, mikä on todella kuluttavaa.
Hauska kesäloma ei vaadi oikeasti rahaa, vaan nimenomaan niitä voimavaroja, jotka on lopussa. Voimavaroja tarvitsee luovuuteen, että keksii tekemistä mikä ei maksa, ruokaa, joka on halpaa ja niin edes päin.

Yleensä me, joilla on rahaa huolehtimaan elämään vaan huudellaan ”keksi ilmaista tekemistä”, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.

Avatar

Luulenpa, että lapset ovat hyvinkin vähäön tyytyväisiä. Ei tarvitse aina olla uusinta uutta, kierrätys on hyvä asia. Köyhyys opettaa arvoja, joista on monesti hyötyä aikuiselämässä. Materia ei tee ihmistä onnellisemmaksi loppupeleissä. Huvipuistot ja ulkomaanmatkat…hyvin tulee toimeen ilman niitäkin. Ehkä reissaaminen ei ole mahdollista juuri nyt, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Kuka on sanonut, että kesällä täytyy syödä jäätelöä joka päivä tai edes joka viikko? Mansikat ovat ihan liian kalliita. Se on tärkeintä, että on rakastavat vanhemmat ja lapset kokevat olevansa turvassa. Jos työnnetään nenän eteen koko ajan jotain kivaa ja uutta, niin osaavatko lapset loppupeleissä enää arvostaa sitä. Ei se tee meistä parempia vanhempia jos viedään lapset lomalle ulkomaille. Lapset voivat yllättyä iloisesti ja olla onnellisia pienistäkin asioista. Monesti me aikuiset teemme asioista isomman numeron, kuin mitä ne ovatkaan. Tiedän, että elämä on työlästä, kun eivät rahat tahdo riittää ruokaan ja laskuihin. Stressi syö kaiken energian. Elin koko lapsuuteni yksinhuoltaja äitini kanssa. Rahaa ei juurikaan ollut, joten purkkihernekeittoa syötiinnusein. Onneksi oli mummolat sekä pari muuta sukulaista, jotka ottivat joskus kesäreissuille mukaansa. Lomalla ”asuin” meressä tai järvessä ja leikin kavereideni kanssa. En kaivannut sen enempää huvituksia. Ostin ensimmäiset haluamani farkut kesätyörahoillani 16-vuotiaana. Olen muuttanut perheineeni kanssa ulkomaille muutama vuosi sitten. Mieheni työnantaja maksoi muuttokulut. Yllättäen omat tulot olivatkin nollalla. Mieheni tulot eivät olleet suuret. Ei mitään tukia, vain miehen palkka. Luottokortti vinkui. Kaikki oli kallista. Kielitaito ei ollut kummoinen varsinkaan kun yritti ymmärtää paikallista murretta. Olin valmis ottamaan vastaan mitä tahansa työtä ja kävin kielikurssilla. Sain töitä muutamassa kuukaudessa ja talouskin parani hieman. Emme käyneet 4 vuoteen lomalla Suomessa emmekä missään muuallakaan. Asuimme meren äärellä upeissa maisemissa. Olin iloinen, että pystyin tarjoamaan sellaisen kokemuksen myös lapsilleni sekä että saivat oppia uuden kielen. Olen monen monta kertaa valvonut öisin ja miettinyt miten saamme rahamme riittämään, kun laskujen jälkeen jäi muutama roponen tilille. Tällä hetkellä tilanne parempi. Lapset voivat hyvin. Vakituinen työ ja velat maksettu. Asutaan vuokralla, emme halua hankkia omaa asuntoa saatikka taloa. Autoni on 20 vuotta vanha, mutta toimii hyvin. Kierrätän paljon ja ostan alennuksesta. Osta pakkaseen ruokia, jotka saa halvemmalla,koska parasta ennen päiväys menee umpeen. En polta enkä juo alkoholia ja yritän säästää turhista menoista. Paistaa se päivä joskus risukasaankin, vaikka ei välillä näkynyt valoa tunnelin päässä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä