”Miksi ihmeessä ajaudut aina vahingoittaviin suhteisiin?”

Miksi aina joku renttu, jolta edes perus käytöstavat ei tunnu onnistuvan? Miksi olla mahdottomassa suhteessa, kipuilla ja silti aina palata siihen takaisin uudestaan?

Rakkaudenhan ei kuulu sattua. Sehän on itsestäänselvää. Miksi sitten jotkut ihmiset tuntuvat ajautuvan aina vahingoittaviin suhteisiin?

Olen kysynyt tätä kysymystä itseltäni pitkään. Oma käytökseni ja huonot parisuhdevalintani eivät ole olleet kuitenkaan mitään tiedostettua masokismia, vaan jostain kehomuistista kumpuavaa ja tiedostamatonta. Vasta viimeisten vuosien aikana olen alkanyt ymmärtää, mistä oikein on kyse.

Olen saanut kulkea monen kauniin ja lempeän ihmisen rinnalla, mutta olen jollakin tavalla saanut ne aina tuhottua ihan itse. Turvallisten ihmissuhteiden sijaan olen lopulta aina hakeutunut vahingollisten ja rikkinäisten ihmisten pariin, sillä ne ovat aina vetäneet minua puoleensa. Mutta miksi?

Samaa varmasti ihmettelevät ne, joiden parisuhteet ja ihmissuhteet ovat terveellä pohjalla. Miten jotkut ihmiset saavat aina sotkettua ihmissuhteensa? Miksi he kestävät huonoa kohtelua, ja palaavat aina uudestaan tuhoavaan suhteeseen takaisin? Miten he eivät näe, kun joku kohtelee heitä törkeästi?

Jokaiseen suhteeseen kuuluu tietenkin riitelyä ja huonompia aikoja, se on ainoastaan inhimillistä. Molemmat osapuolet voi käyttäytyä joskus huonosti. Mutta toisen ihmisen polkeminen, vähättely, mitätöiminen ja henkinen väkivalta eivät ole rakkauden tekoja. Ne liittyvätkin usein traumasidokseen, joka on enemmänkin riippuvuussuhde, kuin aitoa rakkautta. Rakkaudeksi luultu vetovoima onkin jotain aivan muuta.

Ihmisten lähtökohdat elämään ovat todella erilaisia. Ne eivät ole tasaveroisia, vaan monella on repussaan traumaattisia kokemuksia, joiden kanssa pitää yrittää selvitä läpi aikuisuuden. Ne meistä, jotka ovat kohdanneet traumaattisia kokemuksia lapsuudessa, kasvun aikana tai varhaisissa ihmissuhteissa, voimme hakeutua myöhemmin elämässä samaan tuttuun ja turvalliseen vahingoittavaan tapaan olla ihmissuhteessa.

On sanottu ”minä rakastan sinua”tai ”minä haluan sinulle vain hyvää” sellaisissa tilanteissa, joissa tuntuu pahalta ja ahdistavalta. On oppinut tulkitsemaan, että näiden ristiriitaisten tunteiden kokeminen tarkoittaa rakkautta. Että rakkaus myös satuttaa ja saa olon tuntumaan huonolta.

Paradoksaalisesti traumaattinen suhde vetää puoleensa enemmän kuin oikeasti turvallinen. Toisin kuin aiemmin koettu traumaattinen suhde, tällä kertaa lopputuloksen kuitenkin odotetaan  olevan tällä kertaa eri kuin menneisyydessä. Lopputuloksen odottaa olevan parantava ja hoivaava, sillä se on juuri se kokemus, josta on jäänyt paitsi.

Jos tämä nyt kuitenkin päättyisi hyvin.

Traumaattisia ihmissuhteita kokenut voi luulla, että vahingolliset suhteet ovat normaali tapa olla suhteessa, eikä osaa edes odottaa muuta.On sanottu minä rakastan sinua tai minä haluan sinulle vain hyvää sellaisissa tilanteissa, joissa tuntuu pahalta ja ahdistavalta. On voitu huutaa, käyttää väkivaltaa tai muita hyväksikäytön keinoja, ja  hokea samaan aikaan rakkauden sanoja. On oppinut tulkitsemaan, että näiden ristiriitaisten tunteiden kokeminen tarkoittaa rakkautta. Että rakkauden kuuluu satuttaa ja saada olo tuntumaan huonolta.

Aina kun sitten herää se sama epämukava tunne, jota on satuttavassa ihmissuhteessa sanoitettu rakkaudeksi, tulkitsee jatkossakin varsin automaattisesti kokevansa rakkautta ja olevansa rakastettu. Käytännössä tämä voi johtaa myös siihen, että kun vaisto varoittaisi epämääräisestä ihmisestä, reagoikin tähän viestiin hullaantumalla.

Vuoristorata tai myrskyisä suhde on usein ihailtu, sillä siitä ei rakkautta puutu. Pohjat on syviä ja huiput humalluttaa. Vuoristoratasuhteissa käy välillä ahdistuksessa, jonka jälkeen hyvät hetket tuntuvat jälleen uusilta ja mahtavilta. Omien vaikeiden ja tuhoavien parisuhteideni kokemuksella osaan kuitenkin sanoa, että kyse on aina ollut  kaikesta muusta paitsi rakkaudesta. Kun rajojani ei ole otettu vakavasti, kun on jatkuvasti satutettu ja vähätelty.

Siitä ei kuitenkaan ole kyse, että tällaiseen ihmissuhteeseen haluaisi jotenkin masokistisesti tulla hyväksikäytetyksi, vaan oikeasti virheellisesti tulkitsee rakkaudeksi sellaisia asioita, jotka eivät oikeasti ole rakkautta. Tällaista traumatisoitunutta ihmistä on helppo käyttää hyväksi ja kohdella huonosti.

Me kestämme kaltoinkohtelua loputtomiin, sillä niinhän  meille on aina tehty. Jotta kierre loppuisi, pitää opetella täysin alusta, miltä oikea rakkaus tuntuu.

Koska rakkaus ei satuta.

Se ei ole kitumista ja kuihtumista kaipuun tuskallisessa aallokossa. Se ei ole polkemista tai huomiotta jättämistä silloin, kun tarvitsisi kuulluksi tulemista. Se ei ole jatkuvaa epävarmuutta. Toisen reaktioiden pelkäämistä. Rajojen huomiotta jättämistä. Vähättelemistä.

Näin on silti voinut oppia tulkitsemaan ja kokemaan rakkautta. Lapsuudessa, nuoruudessa tai missä tahansa elämänsä varrella. Sellainen ihminen, joka joutuu aina vaikeisiin ihmissuhteisiin ei ole välttämättä koskaan edes kokenut, miltä rakkaus oikeasti tuntuu.

Sen sijaan rakkaus on se, joka saa kivun vähenemään. Se on turvaa, kunnioitusta ja avoimuutta. Se on nähdyksi tulemista ja lempeyttä. Rakkaus on rajoja ja niiden molemminpuolista kunnioittamista.

 

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä