”Mun läski kroppa” – Lapset laihduttaa Tiktokissa

”Mun läski kroppa”, kirjoittaa jonkun lapsi Tiktokissa. Toiselle kehonsa koosta huolestuneelle joku vastaa kommenteissa, ”Alipainone paska.” 

”Oikeesti ihmiset oonks mä läski kun oon 10 v ja noin xx cm pitkä ja painan xx et onks se paljon? En loukkaannu!”

”Tavoite on 30 kiloa voin näyttää vatsan että näätte kuinka lihava oon.”

Lapset laihduttaa Tiktokissa vanhemmilta salaa, neuvoo ja kysyy toisiltaan laihdutusvinkkejä. Hesarin artikkelissa lasten neuvot ja kommentit Tiktokissa ovat kuitenkin myös kannustavia ja positiivisia: ”Oot just täydellinen.” 

Menen Tiktokiin katsomaan, millaisia laihdutustilejä lapsilla on ja millaista keskustelua niissä käydään. Olen vanhempi, joten minä haluan tietää.

Kuva on Tiktokista.

Aikuisten maailma kiehtoo lapsia ja se näkyy nyt Tiktokissa.

Eihän siitä ole kauaa, kun kuusivuotiaan poikani terveystarkastuksessa terveydenhoitaja pamautti, että poikanne on ylipainoinen. Siinä lapsen edessä yhtäkkiä näytti käyriä ja alkoi kysellä syökö lapseni kenties liikaa hedelmiä. Miten pitäisi liikkua enemmän ja alkaa tarkkailla syömisiä.

Ask katsoo Arnoldin treenivideoita ja haluaa olla vahva!

Kukaan meistä ei ole laihdutus-ja dieettikulttuurin yläpuolella.

Sanoin tietenkin terveydenhoitajalle tilanteessa suoraan, ettei lapsen painossa ole mitään vikaa ja tällaisista asioista ei sitten puhuta lapsen kuullen.

Tilanne oli mallliesimerkkitapaus siitä, miten asioita ei tulisi hoitaa. Lapsi tarvitsee kasvurauhan ja pienen pojan ei todellakaan tarvitse alkaa miettiä olevansa liian lihava, tai että olisi tarvetta laihduttaa. Tällaisesta painopuheesta alkaa kehoon liittyvät vääristyneet mielikuvat, häpeän tunteet ja mahdolliset syömishäiriöt.

Esikoistani on taas aina tarkkailtu koulun osalta, koska hän on siro. Ilmeisesti vain normaalipainoinen-ja pituinen on riittävä.

On ymmärrettävää, että neuvolassa ja koulussa painoa tarkkaillaan terveyssyistä. Mutta jos kasvava lapsi välillä kerääkin enemmän painoa, seuraavaksi hujahdetaan todennäköisesti pituutta. On normaalia, että lapsi kerää välillä enemmän massaa ja välillä pituutta. Tuntuu uskomattomalta, ettei tälläista yksinkertaista asiaa huomioida.

Vaikka terveydenhuollon näkökulmasta kasvun tarkkaileminen on olennaista, niin haitallista taas voi olla antaa lapsen ymmärtää jo pienenä, että kehon muutoksia ja painoa kuuluu jatkuvasti seurata. Kun paino nousee yli tietyn yleisesti hyväksytyn rajan, alkaa syömisen ja liikkumisen kontrollointi. Se miten painoasioista lapsille puhutaan, on merkityksellistä.

Toinen tärkeä seikka mielestäni on se, miten me vanhemmat kohtelemme omaa kehoamme. Tai vastaavasti, miten puhumme muiden ulkomuodosta. Lapsi tarkkailee ja huomaa kyllä, jos me vanhemmat sanomme näin, mutta teemme noin. Pinnalle liimattu kehopositiivisuuden mantra ei paljoa auta, jos lapsi näkee miten aikuinen ei koe oikeasti olevansa tarpeeksi hyvä tai kehon  riittävä.

Isoäitini 82-vuotiaana.

On kuitenkin haitallista ripustaa minuus kehoon, sillä keho muuttuu.

Millaista viestiä se lähettää lapselle, että lapsen keho on ok, mutta aikuisen oma ei olekaan?

Eihän siinä mitään yllättävää ole miten lapset nyt laihduttaa Tiktokissa, sillä lasten käytös on heijastusta meidän aikuisten maailmasta.

Laihduttaminen ja syömisen kontrollointi on mediassa jatkuvasti – ja näkyy myös meidän vanhempien arjessa, vaikka sitä ei aina edes tiedosta. Ruoat jaetaan hyviin ja huonoihin, miltei jokainen tietää painonsa, laihduttamisesta puhutaan jatkuvasti ja se on esillä kaikkialla. Uudenvuoden lupaukset liittyy kontrolllin ottamiseen ja kilojen karistamiseen. Meillä kaikilla on ainakin jossakin vaiheessa elämää jonkinlaista syömisen kontrolloimista, painon vahtaamista, painonpudotukseen keskittyvää treenaamista ja laihdutuskuureja.

Kukaan meistä ei ole laihdutus-ja dieettikulttuurin yläpuolella. Laihdutus-ja painopuheelta ei voi välttyä, sillä kauneus ja ulkonäkö ovat nousseet ennennäkemättömään rooliin.

Kun kehoni keräsi yli kolmekymmentä kiloa ensimmäisen raskauden aikana, oli se aikamoinen järkytys. Ei pelkästään itselle, mutta myös muille. Se tyrmistys ja itseinho, joka valtasi synnytyksen jälkeen katsellessani muhkuraista ja muuttunutta kehoani. Ja millainen häpeä, kun syömisten tarkka kontrolloiminenkaan ei auttanut raskaudenaikaisessa painonnousussa.

Raskaus ja vauvavuosi voi olla naisen keholle raskasta ja stressaavaa, joten on täysin luonnollista, että monilla keho muuttuu sen myötä. Sosiaalisessa mediassa kuitenkin ihaillaan raskauden jälkeen  nopeasti palautuvia naisten vartaloita ja kaikki muu nähdään laiskuutena tai epäonnistumisena.

Kesti vuosia irrottautua dieettikulttuurista, alkaa elää kehopositiivisesti ja syödä intuitiivisesti. Perässä seurasi muidenkin kauneusihanteiden orjallisen seuraamisen loppuminen, kuten karvojen ajelu ja meikkaaminen. Mutta ei se silti edelleenkään aina ole helppoa. Arvostelevat katseet, vertailu ja ulkonäköpaineet seuraa kaikkialle.

Some-maailma on täynnä kritiikkiä, vertailua, haukkumista ja arvostelua. Me aikuisethan se hyvin tiedetään, eivätkä lapsetkaan siltä säästy. Painosta ja laihduttamisesta on aivan liikaa aikuisten maailmassakin – mutta lasten elämään tällaiset pohdinnat eivät kuuluisi.

Vaarallista on terveys-ja kauneusihanteiden sekoittuminen iloisesti keskenään ja sen vaikutukset ihmisarvoon. Logiikka menee yksinkertaistetusti jotenkin niin, että hoikka keho on terveyden perikuva ja kaikki muu on arvotonta. Tällainen kapea ajattelu on normi, jonka ulkopuolelle jää kuitenkin valtava määrä ihmisiä.

On todella huolestuttavaa, että lasten ja nuorten identiteetti ohjautuu perustumaan ulkoisiin asioihin.

On todella huolestuttavaa, että lasten ja nuorten identiteetti ohjautuu perustumaan ulkoisiin asioihin. Pitää saavuttaa tietyt mitat, jotta voi olla hyväksytty. Joidenkin pitää meikata tai pukeutua tietyllä tavalla, ennen kuin tuntee olonsa omaksi itsekseen. On oltava tietyn painoinen, muuten on vähemmän arvokas. Lasten ajatukset ei ole tuulesta temmattuja, vaan tulevat meiltä aikuisilta.

Kehon kokoa ja muotoa tärkeämpää tulisi olla se, millaisia me olemme kehosta huolimatta.

On kuitenkin haitallista ripustaa minuus kehoon, sillä keho muuttuu. Ylipäänsä terveyteen ja hyvinvointiin liitetyt määreet on kyseenalaisia. Terveys on tärkeää, mutta se ei ole koko identiteetti.  Tarkoittaako terveysintoilu sitä, että sairas ja liikuntakyvytön on vähemmän arvokas? Mitäs sitten, kun ikääntyy? Onko kehon toiminnallisuus riittävä mittari puhuttaessa kehon merkityksestä, sillä onhan ihmisiä, joiden kehon toimitakyky on rajallinen?

On surullista seurata tällaista julman vertailevaa ja ihmisarvoa polkevaa arvomaailmaa. Aikuisten maailma kiehtoo lapsia ja se näkyy nyt Tiktokissa.

Kehon kokoa ja muotoa tärkeämpää tulisi olla se, millaisia me olemme kehosta huolimatta. Sisäinen palo, taidot, osaaminen, tieto, myötätunto, ilo ja rakkaus, joita me voimme toistemme kanssa jakaa.

 

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä