Näitä asioita kaipaan Suomesta

Oletkos koskaan ajatellut palaavasi takaisin Suomeen? Minulta kysytään tosi usein.

En ole koskaan oikeasti ajatellut palaavani, sillä vaikka minä voisinkin muuttaa, lapsille se olisi todella iso muutos. Minulle Suomeen palaaminen olisi toki paluuta takaisin tuttuun kotimaahan, mutta koska lapseni ovat syntyneet täällä Tanskassa, heille muutto olisi ihan eri luokkaa. Lapseni joutuisivat muuttamaan ulkomaille. Vaikka Suomi on heille jotenkin tuttu paikka ja toiset juuret, he eivät ole koskaan olleet Suomessa paria viikkoa kauempaa.

Asumme kuvan keltaisessa talossa. Alue on pienvenesatama, jota kaupunki kehittää paraikaa. Rakenteilla on kanavakaupunki ja uudenlaisia fasiliteetteja veneilijöille.

Mutta olen viime aikoina alkanut ajatella, että miksi ei. Voisihan sitä harkita? Mutta toisaalta haaveilen myös diginomadius- tyylisestä elämäntavasta, jossa voisi asua ainakin joitakin kuukausia vuodessa muissa maissa. Jos sitten asuu kesät ”kotona” onko sillä niin väliä, missä se koti on?

Kymmenen vuoden aikana olemme toki käyneet Suomessa, mutta viime vuosina reissut ovat vähentyneet. Kun esikoinen syntyi, olin vasta muuttanut Tanskaan ja oli tärkeää käydä mahdollisimman usein Suomessa tankkaamassa turvallisuutta ja tuttuutta. Oli iso muutos muuttaa toiseen maahan ja tulla vielä äidiksikin samaan aikaan. Valtavia muutoksia ja uuteen kulttuuriin kotoutuminen on jo sinänsä iso pala haukattavaksi.

 

Ask kukkaisilla kujilla.

Me vietetään paljon aikaa biitsillä, jos kelit sen sallii.

Elias tädin syleilyssä.

Pyrimme pyïöräilemään paikasta toiseen aina kuin mahdollista. Kaupungissa asuminen mahdollistaa sen aika pitkälle.

Mutta sitä mukaa kun olen kotiutunut Tanskaan, tarve Suomessa ramppaamiseen on vähentynyt. Mutta sehän ei tarkoita sitä, ettenkö kaipaisi Suomea tai suomalaisia juttuja. Todellakin kaipaan! Tänäänkin olen ajatellut monta kertaa, että miksei täältä löydy sitä sun tätä. Ja huomaan usein ajattelevani, että kyllä suomalainen tajuiaisi mitä haen takaa!

Listasin täysin randomisti muutamia asioita, joita kaipaan Suomesta:

  1. Kaksi tiskiallasta keittiössä. Nyt oikeasti. Tanskalaisissa kodeissa on miltei aina vain yksi pesuallas. On todella hankalaa pistää kokkailun jälkeen kattilat likomaan, ja samaan aikaan vielä käyttääkin sitä allasta. Keittiöistä yleensä myös uupuu kuivauskaapit. Käsittämätöntä.
  2. Sujuva asioiden ymmärtäminen. Suomen kielen keskellä tajuaa vaan kaiken. Toisten nopeana räiskähtelevät keskustelut, vitsit, Tanskalaisessa ympäristössä monesti menee ohi tietyt sarkastiset painotukset, vihjeet tai elekieli. Sanonnat ja historialliset assosiaatiot ei myöskään aina avaudu. Istun rupattelemassa kavereiden kanssa ja yhä usein ajattelen, että miten ihana olisi vaan pulista suomeksi. Ei tarvitse aina pinnistellä kielen kanssa. Kun ei ole syntyjään Tanskalainen, ei vaan yksinkertaisesti tajua kaikkea. Suomessa saa olla turvassa siten, ettei aina tunne itseään ulkopuoliseksi, ulkomaalaiseksi ja hitaaksi.
  3. Neljä vuodenaikaa. Sillä lailla selkeästi neljää vuodenaikaa kaipaa aina kun kausi vaihtuu toiseen. Kun tulee kylmä, niin tulkoon sitten kunnolla. Lunta tupaan ja haalarit päälle, kiitos. Tanskalainen kesä on upea, mutta kaikki muut vuodenajat on sellaista välimaaston hissuttelua. Talvet sataa ja on harmaa ilma. Kevät ja syksy on pitkiä ja kauniita, mutta kun talvi kääntyy kevääksi, tuntuu aina kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan.
  4. Sauna. No sitä ei tarvi selitellä sen enempää. Jos Tanskassa on sauna, sitä ei yleensä osata käyttää. Uimahallien sähkösaunat lämmitetään aivan liian kuumiksi ja saunojien tuskaa lisätään sillä, ettei  kiukaalle saa heittää vettä. Kokeile rytikuivaa saunaa 90 asteessa ilman ilmankosteutta. Never again. Saunakulttuuria ja saunomista nyt vaan kaipaa joka ikinen päivä.
  5. Perheen ja vanhemmuuden kokemuksen jakaminen muiden kanssa. Jos suomalaisten sanotaan olevaan sisäänpäinlämpeäviä, niin ovat kyllä tanskalaisetkin. Tanskalainen on parempi smalltalkissa, mutta siihen se tutustuminen sitten usein jääkin. Pienessä maassa yhteisöt on tiiviitä, eikä perhe-tai ystäväpiireihin oteta helposti mukaan, varsinkin jos ei puhu oikein kieltä tai muutenkaan ole yhteistä taustaa. Olen ollut äitiryhmässä ja minulla on täällä jonkun verran ystäviä, mutta jotenkin sitä äidiksi tulemisen kokemusta ja perheellisenä tekemistä ja kokemista on erityisesti kaivannut suomalaisten kanssa. Tässä varmasti vaikuttaa jälleen kerran ne omat juuret ja muistot, mutta myös kielen syvempi ymmärrys.

Suomesta taas en kaipaa yleistä kurjistelua, tietynlaista aika huonoa sietokykyä lapsia kohtaan ja liiallista kurinalaisuutta. Tanskalaiset on parempia näkemään asioiden positiiviset puolet ja osaavat viitata asioille kinttaalla. Ehkä se on se rento hyggekulttuuri, jolla selvitään jo pitkälle.

Elias ui Nuuksiossa kesäyönä.

Jyllannin suomineito/Terhi-Anneli Bech Koivisto

Jyllannin suomineito/Terhi-Anneli Bech Koivisto

 

Elias juhannuksen vietossa Suomessa.

Puusaunassa löyliminen on tanskalaiselle eksotiikkaa ja suurta luksusta.

Jyllannin suomineito/Terhi-Anneli Koivisto

Jyllannin suomineito/Terhi-Anneli Bech Koivisto

Kesätytöt Sipoossa. Minä ja ystävän tytär.

 

 

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Hauska toi sun eka kaipaus, itse asun Suomessa ja keittiössämme on kaksi allasta, ja kaipaisin nimenomaan yhtä isompaa! Muutenkin mielenkiintoista kuulla eroista Tanskan ja Suomen välillä, kun jotenkin olettaisin että niitä on suht vähän, kun kerran Pohjoismaissa ollaan.

Samaistun tuohon vuodenaikojen kaipaukseen: asuin Saksassa vuosia sitten ja talvi oli mitä oli. Byrokratia oli hidasta ja monimutkaista. Ruisleipää ja salmiakkia kaipasin myös, ja ärsytti kun kirjastoon ei saanut mennä oman takin ja repun kanssa (yliopiston kirjasto, en tiedä miten kaupunginkirjastoissa menetellään). Oli myös outoa, kun juhannusta ei juhlittu!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä