Pakottaako vegaani lapsensa kasvissyöjäksi? Myös lihansyönti perheissä on valinta, jota ei kuitenkaan tarvitse selitellä kenellekään

Eilen luin syyllistämistä siitä, miten vegaaniperheet:

1) aivopesee lapsensa

2) ovat fanaattisia

3) vegaanius kuuluu lastensuojelun piiriin

Vastasin julkiseen postaukseen näin:

Vegaaniperheen äitinä joutuu jatkuvasti altavastaajan asemaan, perustelemaan ja kauheasti selittelemään oman elämänsä arvoja. Kasvissyönti yleistyy ja tulee monissa perheissä sekaruoan rinnalle, mikä on mahtavaa. Mutta vegaaniperheet on yhä pieni vähemmistö ja siksi joudumme jatkuvasti selittämään valintojamme.

Myös lihansyönti perheessä on kuitenkin valinta. Se tuntuu usein unohtuvan, sillä eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen on vallalla oleva tapa elää. Jokainen perhe ja lapsen huoltajat päättävät lastensa asioista parhaaksi näkemällään tavalla.

Taustalla on kuitenkin aina arvopohja, jonka perusteella päätökset tehdään. Vanhempien tehtävä on myös antaa lapsilleen arvokasvatusta ja tekojen tasalla se merkitsee johdonmukaisuutta. Lihansyöjäperheessä vanhemmat opettaa lapsilleen arvoja, joiden mukaan eri lajeja on normaalia tuottaa ihmisen tarpeisiini ja käyttää ihmisravintona. Vanhempi valitsee lapsilleen omien arvojensa mukaisen ruokavalion ja koostaa sen parhaan tietonsa mukaan.

Samalla tavalla vegaanisten arvojen mukaan elävä vanhempi kasvattaa lapsiaan johdonmukaisesti. Vegaaniäitinä opetan lapsilleni toisenlaista narratiivia, jossa muille lajeille ei tarvitse aiheuttaa kärsimystä, vaan voimme sen sijaan pitää huolta ja vaalia luonnon moninaisuutta.

Mitä kasvattaminen sitten on, ellei huolenpitoa, suojelemista ja arvojensa opettamista jälkikasvulle?

Tehtäväni äitinä on myös pitää lapseni terveinä, ja monipuolinen vegaaninen ruokavalio on mielestäni optimaalista ihmisravintoa. Kasvatan lapseni rehellisesti ja läpinäkyvästi arvojeni mukaan, se mitä he sitten aikuisena tekevät, on tietenkin heidän täysin oma valintansa.

Vegaaniudesta puhuttaessa kuitenkin usein viitataan fanatismiin tai vegaanivanhemman harjoittamaan aivopesuun. Samankaltaiseen ilmiöön törmää miltei aina, kun on keskustelua minkä tahansa vähemmistön oikeuksista. Etuoikeutetut kokevat asemansa uhatuksi ja pyrkivät hiljentämään tai häpäisemään altavastaajan asemassa olevat.  Vegaanius kyseenalaistaa vallitsevat normit, siksi se koetaan usein uhkaavana.

Jos perheen vanhempana päätän, että meillä syödään kasvisruokaa ja minua syyllistetään että pakotan lapseni vegaaneiksi –  mitä tapahtuu normatiivisissa elämäntavoissa ja lihansyöjäperheissä?  Eikö konventionaalisen lihankulutuksen valta-asema, eläinperäisten tuotteiden pääpainotus ruokasuosituksissa, televisio-ohjelmissa, kulttuurisissa traditioissa, jatkuva mainostaminen, kyseenalaistamaton valta, maitopropagandaa levittävät koulut ja instituutiot, kasvissyöjien syyllistäminen ole aivopesua ja tietynlaiseen elämänkatsomukseen pakottamista?

Vaihda syyllistäminen uteliaisuuteen

Selvästikään vegaaneita syyllistävät eivät tiedä aiheesta tarpeeksi.  Vastaväittäjät usein syyllistyvät ja syyllistävät sen sijaan, että oltaisiin uteliaita, myötätuntoisia ja käytäisiin aitoa keskustelua.

 Oman ajattelutavan kyseenalaistaminen ja perspektiivi voi muuttaa kaiken.

Sitten muistankin, että ihan samoin ajatteli varmaan itsekin vegaaneista ennen? En ole koskaan väitellyt vegaanin kanssa netissä tai IRL, mutta muistan vieroksuneeni elämäntapaa. Mutta kun siirtyi vähättelystä ja syyllistämisestä kohti aitoa uteliaisuutt, opin mitä vegaanius oikeesti on – ja no, tässä sitä sitten ollaan! Pian seitsemän vuotta vegaanina.

Sen sijaan että pelkää ja syyllistää, voisikin valita olla uusien asioiden äärellä avoimen utelias. Oman ajattelutavan kyseenalaistaminen ja perspektiivi voi muuttaa kaiken. Syyllistäminen syntyy yleensä siitä, ettei ymmärrä jotain ilmiötä, ihmistä tai tapaa elää.

Sen sijaan että pelkää ja syyllistää, voisikin olla avoimen utelias. Oman ajattelutavan kyseenalaistaminen ja perspektiivi voi muuttaa kaiken. Syyllistäminen syntyy yleensä siitä, ettei ymmärrä jotain ilmiötä, ihmistä tai tapaa elää.

Me syyllistämme toisia herkästi siitä, että he ovat erilaisia kuin me itse. Ei ymmärretä syvällisesti toiseutta, toisenlaista tarinaa.

Aloitin itse tämän muutoksen niin, että kun huomasin miten se syyllistävä mölinä päässä alkoi, havaitsin sen ja muutin sen sävyä: ”Onpa mielenkiintoista, vaikka en oikein tajua tätä. Tää on oikeasti tosi kiinnostavaa. Syvennynpä tähän asiaan lisää.”

Kun aikoinaan opin kuuntelemaan myös kovin negatiivisena ja häpeällisenä pidettyä kateuden tunnetta ja ymmärtämään sen sanomaa, muuttui se inspiraatioksi. ”Wau. Tuolla tyypillä menee kovaa. Miten pääsen itsekin tekemään sellaisia asioita, jotka tuo noin suurta iloa?”

Me syyllistämme toisia herkästi siitä, että he ovat erilaisia kuin me itse.

Kun kateuden perspektiivin muuttaa, se ei enää syö energiaa, vaan alkaa tuntua aitona ilona toisen puolesta.

Sama muutos tapahtuu syyllistäminen kanssa. Se vaihtuu asenteeseen, joka etsii yhteyttä, haluaa oppia lisää, ymmärtää syvemmin ja suvaitsee. Ja iloitsee siitä, että maailma on niin moninainen.
Tämä toimii myös suhteessa omaan itseen.

Korvaa syyllistäminen uteliaisuudella, tee se koko sydämestäsi ja katso, mitä siitä seuraa.

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Itse en paheksu itse vegaanisuutta tai kasvissyöntiä mutta toisaalta olen ajatellut sitä että jos vanhempi on valinnut lapselleen vegaaniruokavalion, on vanhempi näin ollen karsinut lapselta tulevaisuudessakin mahdollisuuden syödä esimerkiksi maitotuotteita. Jokainen vegaani varmasti ymmärtää miten elimistö reagoi jos ihminen on ollut esimerkiksi syntymästään asti 15 vuotta vegaani ja yhtäkkiä haluaisikin syödä tavallisen maidosta valmistetun jäätelön, puhumattakaan lihatuotteesta. Eli näin ollen vanhempi on ”karsinut” tämän vaihtoehdon lapseltaan luultavasti ajatellen ettei lapsi tule vastaisuudessakaan koskaan haluamaan eläinperäisiä tuotteita. Sekasyöjälapsella on kuitenkin aikuisena mahdollisuus itse valita ja päättää alkaa kasvissyöjäksi tai vegaaniksi, mutta vegaanilapsella ei välttämättä tätä vaihtoehtoa ole vaan on pakko noudattaa vegaanista ruokavaliota koska elimistö ei enää kestä liha- tai maitotuotteita.

Avatar

Hyvin kirjoitettu!
Valitettavasti on olemassa (aika suurikin) ihmisryhmä, joka ei tule koskaan näkemään omasta elämäntavastaan poikkeavia tapoja kiinnostavina tai tutustumisen arvoisina. Se on se porukka, joka perustelee mielipiteitään tyyliin ”näinhän se on aina tehty”, ”näin se vaan on”, ”liha kuuluu ihmisen ruokavalioon”, ”kyllä lapsi tarvitsee maitoa kasvaakseen” jne.
Nuorempana jaksoin yrittää puhua näiden ihmisten kanssa, mutta enää en viitsi tuhlata aikaa. Elän joka tapauksessa ”väärin”, eikä mikään, mitä sanon voi horjuttaa heidän mieltään. Ja minä olen se fanaattinen?!
Aurinkoista päivää! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä