Seksuaalinen häirintä on niin tavallista, ettei sitä osaa tunnistaa aina edes nainen itse

Muistan kun olin,

7-vuotias.

On ekaluokan tavallinen kouluaamu pienessä kyläkoulussa ja käytävillä käy aikamoinen hulina. Pojat juoksenteleva pitkin koulun käytävää edes takaisin. Muut tytöt hyppivät twistiä ulkona. Olen sisällä käytävällä ja etsin repustani omaa twistiäni. Se on uusi, siinä on monta väriä limittäin, violettia, pinkkiä ja vihreää.

Yhtäkkiä tunnen valtavan läimäyksen takapuolessa. Kaadun repun päälle ja takapuoleen sattuu. Kaikki pojat räjähtävät nauramaan. Hävettää ja nolottaa. Nauran ja huudan, että miksi piti! No, enpäs ollut itse tarpeeksi varovainen takapuoleni kanssa, oma vika. Tunnen katseiden poltteet perässäni, kun nousen ja kävelen pois.

10-vuotias.

Olen 10- vuotias. Partioleiriä oli odotettu koko vuosi. Viikko Lapissa kavereiden kanssa, tästä tulisi niin maailman parasta! Partioleirin isot pojat vahtivat meidän ikäisiämme usein kun partioleirien johtajat pitivät iltakokouksia. Pojat ovat 17-25 vuotiaita. Meillä on tosi kivaa nuotiolla ja teltassa, pojat on mukavia. Toisena päivänä isot pojat alkavat kysellä voitaisiinko me kohta alkaa tyttöystäviksi.

Aluksi huomio on ihan kivaa, meitä naurattaa. Kolmantena päivänä isot pojat haluavat nähdä kun menemme uimaan. Kuulemme kun pojat naureskelevat tissejämme, sillä eihän niitä vielä oikein ole. Arvioivat peppujamme ja kuulen, että minulla on kahdeksikon arvoinen perse. Myöhemmin isot pojat houkuttelevat illalla nuotiolle kun kaikista pienimmät nukkuu.

Ketään meistä tytöistä ei enää naurata. Emme osaa nimetä sitä mitä tapahtuu. Ahdistaa vaan kovasti.

Leiri kestää vielä monta päivää ja pelkäämme liikkua yksin leirissä. On ahdistavaa kävellä isojen poikien silmien alla. Kun aikuiset jättävät meidät isojen vastuulle, olemme jo visusti teltoissa nukkumassa.

13-vuotias.

Olen 13-vuotias. Kaikki lapset ajetaan ulos koulun pihalle välitunneiksi, joka on silkkaa piinaa. Minulla ei ole ystäviä ja joudun seisoskelemaan katoksen alla yksin. Yritän piilottautua tiiliseinään ja olla mahdollisimman liikkumaton. Tulee kuitenkin vessahätä ja on pakko lähteä sisälle vessaan.

Kaksi vanhempaa tyttöä juoksevat perääni ja sulkevat oven niin etten pääse enää vessasta ulos. Tytöt nauravat ja huutelevat että housuni ovat liian tiukat, esittelen persettäni pojille. Seuraavana päivänä vessakoppeihin ilmestyy kirjoituksia. Terhi on huora. Terhillä on ruma perse. Kuole jo v***n Koivisto!

Tuijotan mustalla tussilla kirjoitettuja tekstejä ja tuntuu siltä, kuin haluaisinkin kuolla.

20-vuotias.

Olen reilu 20 vuotias. Pitelen isoa kameraa ensimmäistä kertaa. En tiedä miten sitä pitelisi, mistä napista painaa tai muutakaan. Mutta tuo upea vekotin kiehtoo minua, se on hieno ja uusi ja olen innoissani. Opettaja on kuitenkin nainen, joka pitää jostain syystä enemmän pojista kuin tytöistä. Hän osaa taitavasti jatkuvasti sysätä sivuun ja antaa kaikki vastuulliset työtehtävät pojille. En pääse ikinä kuvaamaan ja harjoittelemaan uusia taitoja.

En kehity samaan tahtiin kuin muut.

Kun lopulta pääsen vuoden päästä kuvaamaan erilaisia koulutehtäviä, en ole yhtä hyvä kuin muut. Enhän ole päässyt kuvaamaan aikaisemmin, joten miten voisin olla yhtä taitava? Tiedän miltä visuaaliset ideat päässäni näyttävät, mutta en osaa piirtää kuvaa kamerallani. Poikaopiskelijat ottavat tehtäväni haltuun, esittelevät taitojaan opettajalle kuin alfaurokset.

Naisopettaja kuitenkin tykkää nuorista pojista hieman liikaa. Koulun juhlissa käytös menee liian pitkälle ja näen opiskelijatoverin silmissä aitoa ahdistusta ja hätää. Tiedän miltä hänestä tuntuu, mutta en tiedä mitä tekisin. Olen syrjitty luokassamme ja tunnen olevani täysin voimaton.

Lopetan opiskelun vuotta myöhemmin.

Tuntuu epätodelliselta seistä siinä häirittynä tai syrjittynä, ilman että kukaan tuntuu tunnistavan tapahtuvaa vääryyttä. Vaikka se kaikki tapahtuu kovassa päivänvalossa, siinä keskellä ihmisjoukkoa.

Pepulle läpsyttelyt, paidan repimistä tissien paljastamiseksi, jatkuvat sukuelimistä huutelu ja pilkkaaminen voivat alkaa jo ala-asteikäisenä. Enkä ole takuulla ainoa, joka on lähes koko ikänsä joutunut kestämään erilaisia seksuaalisen häirinnän muotoja.

Kukaan aikuinen ei koskaan nimennyt meille poikien käytöstä tai avannut seksuaalisen häirinnän muotoja. Opettanut rajoja tai oman kehon koskemattomuudesta.

Ehkä huutelijoita ja läpsijöitä ei ollut todellisuudessa niin paljon kuin kuvitteli, mutta kaikki kuitenkin tuntuivat hiljaisesti hyväksyivät häirinnän. En muista kenenkään ikinä puolustaneen tai puuttuneen kiusaajien villiin käytökseen. Tyttöjen yritykset puolustaa toisiaan kuitattiin vaan yleisenä kitinänä. On kuitenkin ihan yhtä haitallinen teko olla tekemättä mitään silloin kun jotain väärää tapahtuu, kuin että olisi itse aktiivinen tekijä.

Hiljainen salliminen tuntuu nimittäin tosi pahalta. Tuntuu epätodelliselta seistä siinä häirittynä tai syrjittynä, ilman että kukaan tuntuu tunnistavan tapahtuvaa vääryyttä. Vaikka se kaikki tapahtuu kovassa päivänvalossa, siinä keskellä ihmisjoukkoa.

Lisäksi seksuaalinen häirintä on usein tiedostamatonta. Se on niin syvällä rakenteissa ja arvomaailmassa, ettei syrjivää käytöstä osaa tunnistaa aina edes nainen itse.

Se tuntuu musertavalta siitä jota häiritään ja kohdellaan väärin. Kun syrjintä alkaa kohdistua tiettyyn henkilöön, kierrettä on muutenkin vaikea katkaista. Ja jos joku kerran keksii juoruja, on niiltä vaikea katkaista siivet. Pelkkä syytös voi leimata ihmisen pitkäksi aikaa.

Lisäksi seksuaalinen häirintä on usein tiedostamatonta. Se on niin syvällä rakenteissa ja arvomaailmassa, ettei syrjivää käytöstä osaa aina tunnistaa edes nainen itse.

Olen nyt kasvanut aikuiseksi ja oppinut puolustamaan itseäni, mutta näin ei ole kaikilla. Eikä varsinkaan lapsilla ja nuorilla.

Ajattelen omia lapsiani. Ajattelen heidän ystäviään, ystävieni lapsia ja kaikkien muidenkin lapsia. En toivo, että yksikään nuori joutuisi kokemaan sellaisia kouluvuosia, partioleirejä tai opiskelupaikkoja kuin minä olen kokenut. Lasten kuuluu saada pitää viattomuudestaan kiinni niin pitkään kuin mahdollista ja häiritsevä käytös voi pilata jotain todella herkkää ja kaunista, hyvin nopeasti.

Ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi, toisen kehon kommentointi ja koskettelu ei ole edelleenkään hyväksyttyä. Koskemattomuuden tulisi olla perusoikeus, joka kulkee mukana läpi koko elämän.

 

Kommentit

3 kommenttia

Kyllä, tai yksi mies. Myös nainen voi olla sovinisti.

Terhi

Seksuaalinen häirintä kohdistuu myös poikiin ja miehiin. Ymmärrän toki, että näin naistenpäivänä tämä naisnäkökulma. Mutta yhteiskunnassa tulisi puhua myös enemmän tästä asiasta. Miehiin kohdistuva häirintä naamioidaan usein huumoriin ja peitellään räkänaurulla. Luulen, että miehet tunnistavat häirinnän vielä huonommin kuin naiset – juuri siksi, että diskurssi käydään lähes aina naisten näkökulmasta käsin. Olen työpaikalla todistanut muutamankin tilanteen, jossa häirinnän kohteena on ollut mies. Tilanteet on taputeltu huumorilla. Se on hämmentävää. Sanoin kerran ääneen seuratessani tällaista tilannetta, että eikö tuo nyt ole jo häirintää eikä mikään vitsi. Häirintä ei aina myöskään ole sukupuolirajoja ylittävää, vaan sitä esiintyy myös saman sukupuolen sisällä.

Kyllähän opiskeluesimerkissä häiriköinnin kohteena olivat nimenomaan miehet.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä