Se kel onni on, sen näyttäköön

Se kel onni on, sen näyttäköön. No, eihän se nyt ihan niin tainnut mennä. Suomessa ehkä ei, Tanskassa kylläkin. Suomalainen traditionaalisesti kätkee onnistumisen, ilon ja juhlan. Noloahan se olisi turhaa tässä antaa ilon aihetta ja sehän muita sitten ärsyttäisi. Ymmärrettäväähän se on, kun ei niillä sitten ole tasan sitä mitä minulla on. Tulisi muille paha mieli, kun minä olen onnellinen. Hiemanhan sitä voi kahvitella ja leipäkakkukin on tehty. Mutta mitä turhaan hötkyillä saavutuksista tai muista merkkipäivistä. Eihän tämä nyt mitään jotain pientä vain.

Suomalainen tietää, että toisen onni on itseltä pois. Jos onni osuu omalle kohdalle, on parempi vähätellä tai olla kokonaan mainitsematta. Mikään ei ole nimittäin ärsyttävämpää, kuin hyväntuulinen ja pirtsakka toveri. Oli kyseessä kollega, puoliso tai opettaja. Jotenkin teennäistähän sen on pakko olla, sillä ei kukaan voi olla itseensä, saavutuksiinsa ja elämäänsä tyytyväinen. Aina pitää olla valittamisen aihetta, omassa ja toisen ilossa.

Samaan aikaan tanskalainen koristaa kodin, huoneet ja kadutkin tanskanlipuin, jotta jokainen joka ne näkisi, että täällä on aihetta iloon. Ei tanskalainen jaa iloa, jotta voisi pokkuroida, vertailla ja ylpeillä –  vaan onnea on jakaa hyvää oloa ihan kaikkien kanssa. Onni tarttuu ja moninkertaistuu, sen tietää jokainen tanskalainen. Tutut ja tuntemattomat, elämä on ilon asia! Onnistuin, hän onnistui tai me onnistuimme. Me iloitsemme siitä avoimesti!

Ilo tarttuu. Toisen vilpitön ilo saa hymyn kasvoille ja positiivisuus laitetaan kiertämään.

Meidän uuden kodin tupareissa syyskuussa 2020. Porukalla.

Muiden ilo ei ole itseltä pois, vaan se kasvaa perhosefektin lailla rannikolta toiselle.

Käsikkäin kulkevat tanskalaiset pariskunnat ja perheet ohittavat lipuin koristellun pihamaan ja huutavat täysin tuntemattomille pihalla juhlijoille: ”Tillykke, velbekommen!” Onnea ja hyvää ruokahalua! Ei tekisi edes mieli ärsyyntyä juhlista, joihin ei ole kutsuttu. Aidankin takaa voi iloita ja tulla hyvälle tuulelle muiden ilonpidosta. Olipa niillä hauskaa Berit, näitkö miten ne lauloi siellä? 

Muiden ilo ei ole itseltä pois, vaan se kasvaa perhosefektin lailla rannikolta toiselle.

Kun suomalaisten juhlien laulu soi melankolisin sävelin, tanskalaisten kekkerit raikaavat riemukkaasti duurissa.

Syömme ravintolan terasilla kesäpäivänä ja ihmiset kulkevat ohitse, nyökkäävät meille  hymyillen velbekommen, velbekommen. Hyvää ruokahalua! Puolitutut pysähtyvät vaihtamaan pari sanaa ja toivottavat meille kaikille todella hyggeä iltaa yhdessä. Se ei ole mitään turhanpäiväistä sanahelinää, vaan tanskalainen toivoo vilpittömästi kaikille kivaa yhdessäoloa. Olisi todella kummallista, jos joku haistattelisi tai sanoisi jotain sarkastisen synkkää.

Yhdessä juhlitaan, oli ilon aihe lasten syntymä, konfirmaatio, uusi työ, tuparit, pikkujoulut, pääsiäispäivälliset tai kihlajaiset. Tai vaikka vaan se tosiasia, että on ihana kesä! Kärpäsestä tehdään härkänen, runoilee suomalainen kyynikko.

Kun suomalaisten juhlien laulu soi melankolisin sävelin, tanskalaisten kekkerit raikaavat riemukkaasti duurissa.

Saippuakuplien iloa.

Kun olin asunut Tanskassa vasta vähän aikaa, tirskahtelin huvittuneena seuratessani tanskalaisten lapselliselta vaikuttavaa hurmiollista iloa. Kun tanskalainen pitää puutarhakutsut kesällä, mikään tai kukaan ei pysty pistämään kapuloita rattaisiin. Ei edes suomalaisen nyrpeän kriittinen katse, joka ei voinut millään uskoa kenenkään aidosti iloitsevan täysin rinnoin näin ylettömästi toistensa seurasta. Vielä ilman perskännejä toisiaan halailevat, syventyvät keskusteluihin ja toisiaan suukottelevat aikuiset ihmiset.

Tanskalaiset kun tykkäävät tehdä kaiken yhdessä. Oli se oma porukka tai sitten tuntemattomat, jotka lipuvat juhlakenttien ohitse. Ympäriinsä juoksevia ja kirkuvia lapsia katsotaan lempein, ymmärtävin silmin, vauvoja pysähdytään ihailemaan, kippistä huudetaan kesäiselle piknikporukalle avoimesta ikkunasta ja koirat juoksevat vapaana.

Kun nykyään katselen porukoissa iloitsevia tanskalaisia, iloitsen heidän kanssaan. Olin aidan toisella puolella tai yksi juhlijoista. Tanskalainen tietää, että me olemme täällä kaikki yhdessä. Ja että onni tarttuu.

– Terhi-Anneli

 

 

 

Kommentit

5 kommenttia

Hei, mahtava kuulla! Sitä ei aina tiedä miten yleistä tällainen on ulkosuomalaisten keskuudessa? Olen todellakin alkanut huomaamaan kontrastin viime vuosina aina kun käy Suomessa. On kova hinku takaisin Tanskaan, kun suomalainen mentaliteetti alkaa olla vähän liikaa… 😀

Terhi

Ihana postaus! Tiedän mistä puhut. Omaa (kuoreen vetäytyvää ja ilon helposti kätkevää) kulttuuriaan oppii parhaiten ymmärtämään asumalla ulkomailla. Se onkin ehkä yks ulkomailla olemisen suurimpia etuja: saa nähdä oma kulttuurinsa kerrankin uusin silmin ja siten pystyy vaikuttamaan siihen itse. Amerikassa ollessani olen poiminut positiivisuutta ja luontevuutta, eli oppinut suomalaisesta hiljaisuudesta ja jäykkyydestä eroon. Ei ole yhtäkään hyvää syytä, miksemme mekin saisi ilotella, nauraa ja rakastaa, ilman häpeää tai pelkoa muitten reaktiosta. Ihminen voi onneksi muuttua ja kuten sanot, toisten ilo tarttuu itsellekin!

Ihanan inspiroiva postaus! Koskahan Suomessa alkaisi edes joskus välitön ilo pirskahdella? Ei tästä ankeudesta voi syyttää edes talven pimeyttä, pimeää on talvella Tanskanmaallakin!

Siis niin ihana kirjoitus ja sopii niin mielikuvaan, joka Tanskasta ja tanskalaisista on!❤️ Perhosefektinä kiitos tuo onnen aalto Suomeenkin pian!😃

No sanopas muuta! Sinne meren yli hyvää fiilistä 🙂

Terhi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä