Seinäjoki ei tarjoa kouluissa nuorille vegaaniruokaa: ”Vegaanius on ideologinen sairaus” ja ”Pitäisikö nuorille antaa kannabistakin jälkiruoaksi?”

Kasvissyönti ja vegevaihtoehtojen kysyntä kasvaa tasaisesti, mikä on täällä meillä pohjolassa, mutta myös globaalilla tasolla, todella tärkeää liikehdintää. Elämme ilmastokriisin aikaa ja kaikki eläinperäinen ruoka, varsinkin naudanliha ja maito, ovat ilmaston lämpenemiselle erityisen haitallisia. Vuonna 2050 maailmassa arvioidaan olevan jo n. 10 miljardia ihmistä, jolloin kasvispohjainen ravinto voi olla tällä hetkellä ainoa keino, jolla voidaan ruokkia koko maapallon väestö.

Kollektiivinen tietoisuutemme, joilla viittaan arvoihin, normeihin, kulttuuriin ja traditioihin, on muutoksessa.

Kun käydään keskustelua vegaaniudesta ja kasvisruoasta, ei useimmiten puhuta kuitenkaan vain ravinnosta. Tarkastelun kohteena on myös ilmasto, luonto, eläinkunta ja kaikki näihin normeihin liittyvät eettiset ongelmat. Keskusteluissa tähän vyyhtiin sekoittuu myös ihmisten tunteet, traditiot ja muistot, jotka liittyvät ruokaan –  ja koko maaseudun tulevaisuuteen. Ajan ja sukupolvien ketjujen kultaamat muistot eläinperäisten tuotteiden aikakaudesta on myös eräänlaista irtipäästämisen aikaa.

Surua ja nostalgiaa.

Tunnistan nämä asiat itse, sillä olen kotoisin Pohjanmaalta maitotilojen keskeltä. On vaikea kyseenalaistaa koko se maailma, jonka keskellä eli onnellista lapsuuttaan. Liha ja maito liittyvät vahvasti identiteettiin sekä maailmankatsomukseen, jota kasvisruoka uhkaa. Mutta muutos on välttämätön ja vastustus vain hidastaa tapahtumaketjua, jota ei voi enää pysäyttää.

Kollektiivinen tietoisuutemme, jolla viittaan arvoihin, normeihin, kulttuuriin ja traditioihin, on jo muutoksessa. Egosentrinen ihmiskeskeinen maailmankuva jylläsi aikansa, mutta nyt on tullut radikaali muutoksen aika. Meillä ei ole oikein muita vaihtoehtoja.

Mutta vaikka vegeily yleistyykin, rinnalla kulkee myös vegaaniuden ja kasvisvaihtoehtojen raivokas vastustus.

Mutta jos puhutaan kasvisruoan yleistymisen tärkeydestä jo pelkästään ilmastokriisin kulmasta tarkasteltuna, on meillä ihmiskuntana edessä suuri muutoksen ja kehityksen aika.  Nykyinen tehotuotanto ja tuhoamisen tahti ei ole kestävää. Me olemme hajoamispisteessä. There is no planet B, kuten itselleni tärkeä ja todella osuva perspektiiviä viitoittava aikamme slogan kuuluu.

Mutta muutos on välttämätön ja vastustus vain hidastaa tapahtumaketjua, jota ei voi enää pysäyttää.

Mutta vaikka vegeily yleistyykin, rinnalla kulkee myös vegaaniuden ja kasvisvaihtoehtojen raivokas vastustus. Kasvistuotteiden kutsumista maidoksi, juustoksi, lihaksi tai makkaraksi on yritetty lakiteitse kieltää. Vaikka Valio ja Arla ovat kamppanjoineet kouluissa ja instituutioissa vuosikymmeniä maitopropagandatoimistoineen, kaurajuoma Oatlyn maitohegemoniaa kyseenalaistava Maitomyytit-kampanja tuomittiin Mainonnan eettisen neuvoston mukaan syyllistyneen hyvän tavan vastaiseen markkinointiin.

Tällä hetkellä on käynnissä myös Apetitin ja HKScanin kouluihin, oppilaitoksiin ja päiväkoteihin suunnattu Vilkas-viikko -kampanja. Myös Atria tunnetusti markkinoi materiaalejaan suoraan kouluille.

Ilmeisesti tällainen lapsiin ja nuoriin kohdistuva markkinointi ei ole hyvien tapojen vastaista. Se kai nyt vaan sattuu olemaan normatiivista ja siten hyväksytympää, kuin vallalla olevan kulttuurin kyseenalaistaminen.

Kun muu maailma taistelee pandemiaa vastaan, joillekin tuntuu olevan tärkeintä taistella vegaaniruokaa vastaan.

Kasvistuotteiden yleistymistä vastustetaan suurten yritysten ja instituutioiden taholta ihan jo bisnesmielessä, sillä lopulta aina on kyse kilpailusta, voitoista ja rahasta. Mutta argumentointi ja kasvisruoan torppaaminen yhteiskunnallisessakin keskustelussa ajautuu usein suoranaisen satiirin puolelle. Tämä tapahtunee siksi, että aihe menee niin syvälle ihon alle ja tunteisiin.

Veganismi on vakaumus, joka on Suomessa yhdenvertaisuuslain suojaama

Seinäjoella nuorilta ja lapsilta evättiin vegaaniruoan saaminen kouluissa. Aloitteen vegaaniruoan tarjoamisesta kouluissa teki nuorisvaltuusto – eli seinäjokelaiset nuoret olivat hienosti itse aktiivisesti asialla.

”Seinäjoella on selvitetty vegaaniruuan kysyntää ja kyselyn perusteella kävi ilmi, että tarvetta olisi etenkin lukiossa. Seinäjoen lukiossa 29 oppilasta ilmoittautui vegaanisen ruokavalion syöjäksi. Muissa kouluissa tarve olisi kyselyn mukaan ollut 1-2 oppilaalla.” (Lähde:YLE)

Vegaanilapset joutuvat siis jatkossakin tuomaan omat eväänsä kouluun, jos haluavat syödä vakaumuksensa mukaisesti. Kouluissa tarjotaan kyllä kasvisruokaa, mutta se ei ole vegaanista. Yksi varsin järkevä vaihtoehtohan olisi ollut tehdä jo olemassaolevasta kasvisvaihtoehdosta vegaanista, jota voisivat syödä vegaanit, kasvissyöjät, osa allergikoista ja myös jotkut uskonnollisen vakaumuksen omaavat. Siten ei olisi tarvinnut valmistaa erikseen lakto-ovo-aterioita tai vegaanisia vaihtoehtoja.

Valitettavasti tällaisilla ala-arvoisesti käyttäytyvillä toimijoilla on paljon valtaa. He voivat evätä tulevien sukupolvien yritykset muuttaa asioita- nuorten palavan tarpeen parantaa meidän tuhoamaamme maailmaa.

Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsenten mielipiteet mediassa ja sosiaalisessa mediassa kielii tunteisiin ja pelkoon perustuvaa päätöksentekoa. Pääasiallinen syy päätökselle näyttää olleen mutuilu ja kasvisruoan uhka. Kun muu maailma taistelee pandemiaa vastaan, joillekin tuntuu olevan tärkeintä taistella vegaaniruokaa vastaan.

”Ruuan tulisi olla ravitsevaa ja laadukasta. Mielestäni tässä oli muutamia epäkohtia. Vegaaniruokavalion aiheuttamat vitamiinipuutokset, ja yhdenvertaisuusperiaate. Meillä on se etu, että kouluateria kuuluu ja se on maksuton, mutta ei se voi olla mikään ravintola. Mielestäni on kysymys nirsoilusta, sanoo Kattelus-Kilpeläinen.” 

Vitamiininpuutoksissa viitataan köykäiseen artikkeliin esitutkimuksesta, jonka otsikko kuului harhaanjohtavasti ”Vegaaninen ruoka­valio altistaa päiväkoti-ikäisen vitamiinien puutoksille, kertoo tutkimus” . Otin aikoinaan kantaa kyseiseen artikkeliin Instagramissa ja lopulta kirjoitin aiheesta myös vastineeni blogiin.

Hesarin artikkelin mukaan uudessa tutkimuksessa oli yhteensä mukana 40 lasta, joista kuitenkin vain kuusi (6) päiväkoti-ikäistä oli vegaanilasta. Muita olivat kymmenen lakto-ovo vegetaristia ja kaksikymmentäneljä sekasyöjälasta. ”Vegaaninen ruoka­valio altistaa vitamiinien puutoksille” väittää siis tutkimus, jossa oli mukana vain kuusi vegaanilasta. 

Vegaaniravitsemukseen perehtynyt ravitsemusasiantuntija, elintarviketieteiden maisteri (ETM) ja laillistettu ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen kirjoittaa tutkimuksesta:

Vegaanilasten D-vitamiinipitoisuudet vaihtelivat 53 – 67 nmol/l välillä. Toki ne olisivat voineet olla enemmänkin, sillä tieteessä ei ole yksimielisyyttä, onko riittävä taso 50 vai 75 nmol/l. Yhdelläkään vegaanilapsella pitoisuus ei kuitenkaan ollut alle 50 nmol/l eli heillä ei ollut D-vitamiinin puutosta – toisin kuin julkisuudessa on jo ehditty uutisoida. Tutkimustulos, jossa D-vitamiinipuutteisten osuus on nolla, on harvinainen, sillä D-vitamiinin puutos on varsin yleistä pohjoisella pallonpuoliskolla.”

Lisäksi esiin tuotiin vegaaniruoan kova hinta, mikä on hyvin tavallinen, toistuva ja kyllästyttävä ennakkoluulo. Mitä tahansa ruokaa voi tehdä kovalla hinnalla – vähän halvemmalla, tai todella halvalla. Myös ravitsevaa ja herkullista vegaanista ruokaa voi valmistaa todella edullisesti. Olen ollut vegaani kohta seitsemän vuotta, ja meidän ruokakustannuksemme ovat laskeneet perehtyneisyyden ja tottumuksen rinnalla.Vegaaniäitinä ja kokemusasiantuntijana pöyristyttää se, miten huteralla pohjalla päättäjien mielikuvat edelleen voikaan olla.

Kyse on siis tottakai myös vegaanisen keittiön tuntemuksesta ja kokemuksesta. Tällaisissa arviossa konsultointia ja apua voi saada lukuisilta alan ammattiaisilta, jotka kykenevät koostamaan lapsille sopivia monipuolisia ateriakokonaisuuksia ja auttaa kiristämään kukkaron nyörejä. Tai sitten, joku voisi kysyä vaikka minulta asiasta. Olen vegaanihaasteen virallinen tuutori, kirjoittanut veganismista vuosikausia ja kasvattanut muutamia vegaanilapsia – ilman puutostiloja.

Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsenien argumentatiivisten hutien lisäksi vegaanisen vaihtoehdon tarjomista verrataan kannabikseen:

Jos nuori on valveutunut ja toivoo valtion instituutioiden tarjoavan vegaanisen vaihtoehdon, onko asiallista, että valtuuston reaktio on nuorten pilkkaaminen typeriksi? Suomessa kuitenkin kunnioitetaan myös nuorten uskonnollisia ruokavalioita, ja johdonmukaisesti niin pitäisi olla myös veganismin suhteen. Ei vegaanista ruokaa ehdottavat nuoret nirsoile tai toivo saavansa kalliimpaa ruokaa kuin muut. Veganismi on vakaumus, joka on Suomessa yhdenvertaisuuslain suojaama asia.

Halventaminen, nolaaminen ja pilkkaaminen on hyvin klassinen argumentointivirhe, jossa huomio pyritään viemään sivuun itse aiheesta. ”Vegaanius on ideologinen sairaus”, on kummallinen töksäytys, joka ei perustu tosiasiolle. Vegaaneita ja sekasyöjiä ei tarvitse asettaa vastakkain, vaan me voimme muuttaa asioita olemalla liittolaisia.

Normi syntyy siitä, kun valtaosa uskoo ja toimii tietyn tavan mukaisesti. Normeja voi ja kuuluu kuitenkin kyseenalaistaa – ja muuttaa silloin, kun ne todetaan kestämättömiksi, riistäviksi ja jopa tuhoaviksi. Vallalla olevien normien huojuminen ja murtuminen voi olla pelottavaa, mutta se on erittäin tarpeellista.

Valitettavasti tällaisilla muutosta vastustavilla ja ala-arvoisesti käyttäytyvillä toimijoilla on paljon valtaa. He voivat evätä tulevien sukupolvien yritykset muuttaa asioita – nuorten palavan tarpeen parantaa meidän tuhoamaamme maailmaa.

Seinäjoen tapaus ja poliitikkojen mielipiteet on oiva opetus siitä, miten tärkeää on äänestää sellaisia päättäjiä, jotka ovat yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin puolella. Nuorten ja lasten puolella. Eläinten ja luonnon puolella. Kehityksen ja tutkimuksen puolella. Meidän puolellamme.

Luonnolla ja eläimillä ei ole äänimahdollisuutta, mutta ne ovat mittaamattoman arvokkaita. Luonnon ja eläinten hyvinvoinnista on lopulta kiinni myös ihmisen elämä.

Terhi-Anneli

Lukuvinkki!

9 hauskinta ja absurdeinta asiaa jotka minulle sanotaan, koska olen vegaani

Lisää juttua Instagramissani:

 

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Lihanismi on minun vakaumus ja vaadin että minulle tarjotaan sen mukaista ruokaa jokaisena viikon päivänä.

Avatar

Hyvä kirjoitus. Uskon suurimman osan tavallisten ihmisisten, itsenikin, mielipiteiden ja mielikuvien muodostuvan uutisointiin ja artikkeleihin eikä niinkään itse tutkimusten tuloksiin. Sen jälkeen tulkitsemme tulkintoja sopivaksi omiin näkemyksiimme. Toivon, että päätöksentekijät ja ratkaisevissa asemissa olevat tekevät taustatyötä syvällisemmin.

Toisaalta vaikka monet tekevätkin ”tieteellisiä vartailuja” ja ”taulukkoja” niin lopulta päätös tehdään tunteella. Sen olen kuullut lukuisissa myyntikoulutuksissa.

Päätöksiä tekee kuitenkin tavalliset ihmiset. Kaverini sanoin puhuessamme jonkin asian äänestyksestä, ”ihmiset perustavat mielipiteensä monesti hyvinkin pieneen tietomäärään asiasta, jopa vain 1%:n luokkaan. Silti he mielestään tietävät asiasta riittävästi toimiakseen asiantuntijana”.

Ihmisillä on myös tapana ohjata ja tehdä päätöksiä oman etunsa suuntaan. Tätä tapahtuu vaikka sitä ei aina itselleen tunnustakaan. Nykymaailman itsekeskeisessä ympäristössä tästä on tullut ehkä jopa menestyksen selviytymiskeino.

Saattaahan päätöksissä olla takana myös teollisuuden lobbausta ja jopa painostusta.
”Päätöksiä pitää kuitenkin tehdä, jotta asiat etenevät. Joskus ne ovat hyviä ja joskus huonoja. Sitten pitää tehdä korjaavia päätöksiä” mainitsi kerran aikaisempi esimieheni.

Kaikkia perusteluja tai argumenttejä ei kannata aina julkaista. Viittaan nyt tuohon Kattelus-Kilpeläisen kannabiskommenttiin 😀 Toisaalta sen kertominen paljastaa jotain päätöksenteon ohjaavista asioista. Ehkäpä siinä on jotain tuosta edellemainituista.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä