Lukijan tarina: ”Olen päässyt suhteesta nyt irti, mutta se jätti ikuiset jäljet”

Tämä on lukijan tarina.

Olen päässyt suhteesta nyt irti, mutta se jätti ikuiset jäljet

”Kun olin juuri täyttänyt 16 ja lopettanut yläasteen, aloin puhua internetissä miehen kanssa, joka sanoi olevansa 25-vuotias ja kuuluisa musiikkituottaja. Mies lähetteli mulle koko ajan imartelevia viestejä ja halusi tavata. Hän lähetteli omia laulujaan. En uskaltanut kuitenkaan tavata miestä.

En muista yöstä mitään. Aamulla muistan nauraneeni, kun heräsin.

Hän kertoi pyöräilleensä usein ohi, kun olin myymässä mansikoita koko kesän. Jatkoin epäilyistäni huolimatta kuitenkin puhumista miehen kanssa. Olin nuori ja epävarma ja imarreltu siitä, että joku vanhempi mies ajatteli olevani niin kypsä, kaunis, mielenkiintoinen, upea – ja halusi tehdä musiikkia kanssani.

Hieman myöhemmin olin juuri aloittanut lukion ja juhlinut uusien koulukaverieni kanssa. Ajoin humalassani vahingossa kotiasemani ohi. Junia ei enää mennyt ja päädyin juovuksissa soittamaan tälle internetistä tutulle miehelle, joka ottikin minut luokseen yöksi. En muista tästä yöstä mitään. Aamulla muistan nauraneeni, kun heräsin.

Siitä alkoi aikakausi, jossa me lähennyimme.

Miehen suhtautuminen alkoi pikkuhiljaa muuttua.

Seuraavat kuukaudet tämä mies tarjosi kaiken ravintolassa, kokkasi hienoja aterioita ja imarteli. Hän osti mielin määrin tupakkaa ja alkoholia –  ja juotti. Oli vaikea kieltäytyä, sillä tunsin oloni hemmotelluksi.

Mies alkoi jossain vaiheessa myös lähennellä. Tunkea käsiään joka paikkaan. Sanoin selkeästi ”ei”. Kun olin ollut noin kuukauden miehen seurassa, hän sai suostuteltua minut lopulta seksiin, kun olin juonut alkoholia.

Äitini huolestui minusta. Ja lopulta parin kuukauden jälkeen kerroin äidilleni, että olen tutustunut kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Äitini alkoi vaatia miehen näkemistä. Mies ei kuitenkaan tullut tapaamaan äitiäni ja saattoi mököttää minulle siitä viikon. Kai se oli jonkinlaista rankaisua siitä, että sekoitin äitini suhteeseemme.

Miehen suhtautuminen alkoi pikkuhiljaa muuttua.

Miehen mielestä vain luovilla ihmisillä oli sielu, parisuhde oli heikoille ja pelkkää ajanhukkaa, samoin kuin ystävät.

Välillä mies imarteli maasta taivaisiin ja sanoi, että ”mennään naimisiin ja tehdään lapsia” ja sitten heti perään haukkui,  halvensi mielipiteitäni, taitojani ja älyäni.

En uskaltanut lähettää miehelle mitään musiikkinauhoituksiani, vaikka hän niitä aina pyyteli. En uskaltanut, sillä hän oli niin ristiriitainen. Välillä kehui, välillä haukkui.

Olin tuntenut miehen lähes vuoden, ennen kuin soitin hänelle musiikkiani tai lauloin. Ensin hän kehui maasta taivaisiin ja sitten aina lopulta kuitenkin haukkui pohjamutiin sanoen  rytmitajuttomaksi ja korosti aina sitä, miten tuhlaa aikaansa seurassani. Miehen mielestä vain luovilla ihmisillä oli sielu.  Parisuhde oli heikoille ja pelkkää ajanhukkaa, samoin kuin ystävät. Ainoastaan, jos ystävät tekivät musiikkia tai töitä yhdessä, he olivat ystävyyden arvoisia.

Mies haukkui pukeutumistani, meikkaamistani ja vartaloani. Sanoi, että häntä hävettää kävellä kanssani kadulla, koska pukeudun niin kuin pissis, eikä minulla ole tyylitajua. Minun piti olla hiljaa julkisilla paikoilla, jotta en nolaa häntä.

Nämä mantrat alkoivat soida päässä jatkuvasti. Aloin hävetä itseäni, eristäytyä ja olla täynnä vihaa. Mielialani menivät vuoristorataa. Kerran, kun näin miehen tuttuja, piti valehdella, että olin 22-vuotias ja opiskelin TAIK:issa. Mies oli kertonut minulle etukäteen, mitä minun tulisi sanoa.

Kerran, kun näin miehen tuttuja, piti valehdella, että olin 22-vuotias ja opiskelin TAIK:issa. Mies oli kertonut minulle etukäteen, mitä minun tuli sanoa.

Olin ollut tähän asti koko elämäni luokan paras tyttö, joka ajatteli ponnistavansa pitkälle ja minulla oli paljon ystäviä.

Lopulta masennuin, aloin lintsata lukiosta ja eristäytyä ystävistäni.

Rupesin käyttäytymään itsetuhoisesti ja lopulta päädyin psykiatrisen poliklinikan asiakkaaksi.

Rupesin käyttäytymään itsetuhoisesti ja lopulta päädyin psykiatrisen poliklinikan asiakkaaksi. Olin sairaalahoidossa juuri ennen 17-vuotispäivääni. Kerroin siellä, että seurustelen yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut.

Ajauduin poliklinikan jälkeen jälleen olemaan miehen kanssa. En osannut vastustaa jatkuvia yhteydenottoja, lahjomisia ja anomista.

Suljin tunteeni pois päältä.

Kielsin miehen huonot puolet järjestelmällisesti. Syytin itseäni omista reaktioistani ja yritin pitää miehen aina hyvällä tuulella. Miehen mielestä syy oli aina minussa. Olin liian nuori, tyhmä, heikko ja riippuvainen.

Mies jatkoi lahjomistani. Joululahjaksi mies oli ostanut järjestelmäkameran. Hän tunki rahaa laukkuuni ja osteli vaatelahjakortteja. Sanoin aina, että en halua mitään lahjoja enkä tarvitse häneltä mitään.

Tilani paheni. Ruokahalu katosi ja laihduin lukion toisen vuoden alussa kaksikymmentä kiloa.

Miehellä oli ollut suhteita moniin eri naisiin ja tyttöihin- jopa samaan aikaan.

Olen päässyt suhteesta nyt irti, mutta se jätti ikuiset jäljet. Olen nyt reilu kaksikymmentävuotias.

Luin kerran blogitekstin, josta tunnistin miehen, vaikka hänen nimeään ei mainittukaan. Otin yhteyttä tekstin kirjoittaneeseen bloggaajaan –  ja kyse oli kuin olikin samasta henkilöstä.  Myöhemmin olen keskustellut erään toisenkin naisten kanssa, joilla on ollut samankaltaisia suhteita saman miehen kanssa. Miehellä oli ollut suhteita moniin eri naisiin ja tyttöihin- jopa samaan aikaan.

Olen päässyt suhteesta nyt irti, mutta se jätti ikuiset jäljet.

Miehestä on tehty rikosilmoitus, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. On todella surullista ajatella, että ehkä hänen kanssaan on tälläkin hetkellä joku nuori, hukassa oleva tyttö. Hän on nyt yli kolmekymppinen mies, joka ehkä edelleenkin saalistaa alaikäisiä lapsia. ”

Lukija löysi blogitekstini, jonka jälkeen olemme keskustelleet kokemuksistamme samaan henkilöön. Voit lukea tekstini alla:

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä