Syksy on täällä – ja lämpimiä vaatteita raivokkaasti vastustava teini

Ovi käy ja kuulen juuri ja juuri teinin bye-see you-huikkaukset ovelta.

En hemmetti ehtinyt nähdä, mitä teinillä oli päällä. Tai oliko sillä jotain päällä? En ihmettelisi, vaikka menisi kouluun kalsareissa.

Kerran satoi räntää ja jätkä lampsii iltapäivällä kotiin lyhythihaisessa paidassa ja nilkat paljaana.

Katson ikkunasta alas kadulle ja siellä se taas menee. Shortseissa ja T-paidassa, vaikka aamuisin lyö viileä tuuli.

Ei olla tosin vielä huolestuttavissa lämpötiloissa, sillä meillä mittarit kipuaa vielä päivän aikana +20 asteeseen. Mutta kohta ne viimat alkaa ja tämä joka syksyinen ongelma.

Nyt olen alkanut ajatella, että olkoot ilman vaatteita, koska ei  siihen selvästikään kuole.

Kerran satoi räntää ja jätkä lampsii iltapäivällä kotiin lyhythihaisessa paidassa ja nilkat paljaana. Mikä siinä on, kun ei ne vaatteet mene päälle? Aikani yritin ostella hanskoja, pipoja ja saarnata aamuisin, miten takki pitää laittaa. Sitten takki aina jäi jonnekin, se unohtui ottaa ja muuta selittelyä, joilla ei tietenkään ole mitään totuuspohjaa.

Teinin otsaan voisi kirjoittaa tiedotteen: mulla on kotona vaatteita, älä huoli. Tää on mun keho ja mun valinta olla puolialasti.

Aloin nimittäin tässä jo miettiä, että milloin koulussa huolestutaan, kun ei jätkällä ole koskaan säänmukaiset vaatteet päällä? Milloin narahtaa lastensuojeluilmoitus, kun ei lapselta löydy edes takkia.

Jos teini ei aamuisin katoa kuin pieru saharaan, niin vastaavasti sitten teinin kanssa nykyään vängätään. Hiusten värjääminen kahdella eri värillä oli minulle toki ihan ok, mutta miksi uusiin housuihin ei saa muka leikata reikiä?  Miks? Miks en saa? Miks en voi. Mun housut. Mun keho. Mun elämä.

Tuo pukeutumistyyli on muutenkin jo niin viileä, (konkreettisesti) että vielä oikein reikiä housuihin? Joskus kulkee kotiin koko yläkroppakin paljaana, ilmeisesti joku kannanotto. Sen keho ja sen elämä, tiedetään. Oli sitten syy toisten esimerkki tai nolous, niin teiniä on miltei mahdoton pakottaa tekemään yhtään mitään. Kun teiniaivot jo periaatteesta kapinoi, pitää oppia olemaan turhia vänkäämättä.

Nyt olen alkanut ajatella, että olkoot ilman vaatteita, koska ei  siihen selvästikään kuole.

Kyse on myös nuoren kehonlämpötilasta ja siitä, millainen kukin lapsi on.

Kun ei vaan ole kylmä.

Meidän teinillä ei ole nimittäin koskaan kylmä. Se vaan on sellainen, ettei kylmene säässä kuin säässä. Olen monta kertaa kokeillut käsiä, kun ollaan seisoskeltu porukalla viimaisessa säässä. Itse hytisen toppavaatteiden sisällä ja teini nilkat paljaana ilman takkia. Ja silti lämpimät ne kädet on aina olleet.

Kyse on myös nuoren kehonlämpötilasta ja siitä, millainen kukin lapsi on. Onhan se aika ahdistavaa, että pakotetaan päälle liikaa vaatteita, koska on tietty vuodenaika ja niin nyt vaan kuuluu tehdä.

Tiedän että kymmenenvuotiaani taas on vilukissa. Aina palelee ja varsinki ääreisverenkierto on huono. Nukkuu kunnon pyjamissa, pipoa aletaan käyttää lokakuussa ja talvella pitää olla kunnon toppavaatteet.

Sitten on kuusivuotias, joka hikoilee todella helposti  ja jolla on aina kuuma. Jo päiväkodissa oli vaikea vakuuttaa hoitajat, että tämä poika ei oikeasti tarvitse kerrastoja, hanskoja ja kaulahuiveja syksyllä. Lapselle on todella ahdistavaa kun tulee liian kuuma. Luulen että ämäkin jätkä tullee selvästikin kulkemaan teininä paljainpäin ja T-paidassa pitkin vuotta.

Että mikä auttaa teinin pukemiseen syksyllä?

No, Siperia opettaa.

Luotan että ne kyllä löytää vaatteet päälleen, kun niillä on oikeasti kylmä.

 

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä