Tanskassa ei syödä edes kaurapuuroa

Enpä olisi koskaan uskonut, että kaurapuurosta tulee itselleni sydäntäsärkevän tärkeä asia.

Jokaisella ulkomaille lähtijällä on kuvitelmia, odotuksia ja unelmia elämästä ulkomailla.

Vuosien aikana aluksi niin viehättävät tanskalaiset tavat onkin alkaaneet ärsyttää: ne ei syö edes kaurapuuroa hemmetti!

Yksi muuttaa töiden, toinen rakkauden perässä; kolmas elämänkokemusten tai opiskeluiden takia.

Odotukset uudesta voivat olla korkealla. Jos odotukset eivät vastaakaan todellisuutta, voi seurauksena olla monenlaisia ristiriitaisia tunteita. Kaduttaa, hävettää, ahdistaa ja ikävä Suomeen tuntuu kolotuksena.

Olo on juureton. Ympäröivä arkinen elämä ei heijastele mitään siitä, mikä on entuudestaan tuttua. Kukaan ei omaa samoja kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Ei ole kosketuspintaa ja edes kevyessä rupattelussa on vaikea löytää yhtymäkohtia.

Ulkopuolisuuden tunne ja yhteyden kaipuu voi kasvaa niin suureksi, että ennen niin ärsyttävästä kaurapuurostakin voi tulla vieraalla maalla oljenkorsi.

Suomalaisissa perheissä kattilat porisee arkisesti aamuisin. Kaikkihan sen tietää, että kaurapuurolla se päivä lähtee käyntiin.

Täällä meidän kaupungissamme en ole koskaan nähnyt tai kuullut kenenkään syöttävän lapsilleen aamuisin kaurapuuroa. Tanskalainen voi laittaa ryynejä lasiin, sekoittaa sinne kylmää maitoa ja lapata koko satsin semmoisenaan. Mutta mistään puuron keittelystä en ole koskaan kuullut.

En saa omia lapsiani syömään suomalaisittain kaurapuuroa, koska eihän kukaan muukaan. Lapset tykkäävät seurata laumaa, sillä se luo turvallisuuden tunnetta.

Kaurapuuro on maadoituskanava. Juurten ympärille tiukasti kerätty ravinteikas multa. Unenpöppörö, jatkuvuus ja äidin syli. Vakuus siitä, että kaikki on hyvin.

Vieraassa kulttuurissa kaikki itsestäänselvät arkisetkin asiat voivat olla yhtäkkiä täysin arvottomia – tai ne voi kadota kokonaan.

Vuosien aikana aluksi niin viehättävät tanskalaiset tavat onkin alkaaneet ärsyttää.

Ne ei tiedä Eppu Normaalin hittejä, pelkäävät muumeja, eivät tiedä mitä hernerokka on, luulevat että Suomi ei ole edes EU-maa, kehtaavat väittää että Joulupukki asuu Grönlannissa –  ja niiden mielestä järvet on niin likaisia, ettei niissä voi uida. Eivät syö edes kaurapuuroa hemmetti! Kaikkea sitä joutuukin kestämään.

Kaurapuurostakin voi siksi tulla yhtäkkiä suuri asia, josta on pidettävä tiukasti kiinni. Jotta ei ajelehtisi päämäärättömästi. Jotta ei unohtaisi, kuka on.

Kaurapuuro on maadoituskanava. Juurten ympärille tiukasti kerätty ravinteikas multa.

Unenpöppörö, jatkuvuus ja äidin syli. Vakuus siitä, että kaikki on hyvin.

Maassa, jossa kaurapuuro ei kuulu osana elämään, siitä on tullut itselle elintärkeä rituaali.

Kattilassa poriseva kaurapuuro vie minut suoraan hämärään marraskuun aamuun, jossa talitintti istuu ikkunalaudalla.

Lintu katselee, kun upotan Mikki Hiiri lusikkani voisulaan. Äidin lempeät askeleet hellalta pöydän ääreen ja kellon hiljainen tikutus keittiön seinällä.

Vatsa täynnä kaurapuuroa päälle toppahousut, takki, tumput ja kunnon kauluri.

Ulkona kurkin, ettei vaan kylätietä ole hiekoitettu. Työnnän punaista potkukelkkaani kohti ensimmäistä alamäkeä. Hiki valuu kainaloissa. Poskea puree pakkanen.

Äiti katsoo ovelta pienen tyttönsä menoa.

Katsomattakin tietää, että äiti oli siellä.

Äiti on aina kotona odottamassa minua takaisin kotiin.

Omaa tunnesidettä ja muistoja kaurapuurosta ei voi selittää yhdellekään tanskalaiselle. Mutta tiedän, että te ymmärrätte. Ja jotta saan tuntea tuota hellyyttävää yhteyttä koti-Suomeen, teen kaurapuuroa ainakin pari kertaa viikossa. Ja kun sitä teen, sen pitää olla täydellistä.

Täydellinen kaurapuuro:

Teen pari kertaa viikossa täydellistä kaurapuuroa. Haudutan sitä pitkään matalalla lämmöllä, sekoitan hienot hiutaleet kasvismaitoon, lisään kourallisen hamppurouhetta, rouheaa suolaa ja ripaus kardemummaa. Päälle pistän syötäviä kukkasia ja mustikoita.

Kommentit

3 kommenttia

Tämä on hieman viiveellä vastattu, mutta alkoi niin naurattaa: Suomessa Prismoissa ja Cittareissa on myytävänä gluteenitonta hamppu-kaurapuuroa ja ihan meidän tuhannen asukkaan kylän löhi-Salessakin myydään hamppu-snacksejä… että tuskin täällä linnaan joutuu? 😀 Ihana…

Vai ihan hamppurouhetta sekaan lasten kaurapuuroon, No, tanskalaiset onkin avarakatseisempia kuin suomalaiset. Täälla Suomessahan siitä joutuu linnaan. Täällä takajunttilassa se on vielä toistaiseksi luokiteltu huumausaineeksi. Terveellistähän se tietty on. Saako sitä Tanskassa jo marketista vai pitääkö käydä hakemassa Christianiasta?

Vastaa käyttäjälle Emilia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä