Vapaudu dieettikulttuurin otteesta ja opettele syömään intuitiivisesti – 3 ensimmäistä askelta

En ole ravitsemusalan asiantuntija. Kerron tekstissä omista kokemuksistani laihdutuskierteestä irrottautumisesta ja nykyisestä elämäntilanteestani, joka on painoneutraalia ja kehopositiivista.

Lapsi syö silloin kun on nälkä ja lopettaa kun massu on täysi. Joskus tekee vaan mieli syödä, vaikka ei ole edes kova nälkä, koska tekee vaan mieli. Toisinaan voi tulla vaikka herkkuöverit, mutta siitäpäs oppii, ettei samaa tee mieli toistaa heti ensi kerralla. Syömiseen ei liity syyllisyyttä, rankaisua tai häpeää.

Siinä intuitiivinen syöminen pähkinänkuoressa.

Lapsen suhde ruokaan ja omaan kehoon opitaan kotoa. Mutta myös yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyys, painopuhe ja dieettikulttuuri vaikuttavat lapseen.

Painopuhe, kehollisuus, vertailu ja dieettikulttuuri saa aikaan sen, että me emme ole tyytyväisiä kehoomme.

Intuitiivinen syöminen on pohjimmiltaan sitä, että syö mitä haluaa ja milloin haluaa. Syömistä ei määrittele tai mittaa ulkoiset asia, kuten paino, ulkonäkö, kalorit tai muut rajoitteet. Ihminen luottaa kehonsa nälkäviestintään ja on vapaa päättämään mitä syö ja milloin. Mikään ruoka ei ole kiellettyä tai huonoa. Kaikki ruoka on vain ruokaa.

Mutta eikö tällainen johda ylettömään ja holtittomaan mässäilyyn?  Homma lähtee niin sanotusti käsistä. Dieettikulttuurin vaikutus on niin valtava, että me tosiaankin kuvittelemme, ettemme osaa syödä ja liikkua kehoamme kuunnellen.

Intuitiivinen syöminen on todella yksinkertaista, mutta dieettikulttuurin riepotteleman paluu intuitiiviseen syömiseen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Muutos voi olla askel askeleelta etenemistä ja hidasta, jos suhde ruokaan ja omaan kehokuvaan on ongelmallinen.

Painopuhe, kehollisuus, vertailu ja dieettikulttuuri saa aikaan sen, että me emme ole tyytyväisiä kehoomme. Tyytymättömyys on vielä usein tiedostamatonta. On ehkä hetkiä, kun on tyytyväinen, mutta aina voisi olla parempi, kauniimpi ja upeampi.

Kauneusbisnes hyödyntää ihmisten vikoja. Tutkijat ovat puhuneet länsimaisesta uuvuttavasta ulkonäköpaineesta, joka tuottaa anoreksian kaltaisia ilmiöitä. Meillä on ideaali, että aina pitäisi tulla paremmaksi ja kauniimmaksi.

Lasten kanssa metsäretkellä. Laihdutuskierteessä olin aina tietoinen kaloreista ja mitä minäkin päivänä olin syönyt. Nykyään eläessäni intuitiivisesti, entinen tapa vaikutti varsin sairaalloiselta tavalta suhtautua omaan kehoon.

Painoneutraali ja itsemyötätuntoinen elämä

Olen itse aikoinani kokeillut erilaisia ruokavalioita, pikadieettejä, lisäravinteita, liikuntakuureja, etsinyt tasapainoa ulkopuolelta ja myös saavuttanut timmin unelmakropan. Se ei kuitenkaan tehnytkään yllättäen onnelliseksi, sillä syömiseni oli liian kurinalaista ja tiukkaa, treeniaikataulut ei antaneet sijaa kehon kuuntelemiselle ja levolle, kun sitä olisi tarvinnut.

Kauneusbisnes hyödyntää ihmisten vikoja.

Minulla oli tuohon aikaan vauva jota imetin. Keho oli vauvavuoden ja kovan treenin takia jatkuvassa stressitilassa ja nukuin huonosti. Olo oli kamala ja oivalsin pian, etten voisi jatkaa samaan tahtiin lopunelämää. Aloin kyseenalaistaa omia ajatuksiani, jos tiukat dieetit ovat avain onnelliseen ja tasapainoiseen elämään – miksi olen taas dieetillä?

Silloin oli aika kääntää katse sisäänpäin ja pohtia, miksi kehonkuvani oli niin huono ja riittämätön? Olinko helppo kohde jolle saatiin myytyä idea siitä, miten hoikempana ja timmimpänä saisi enemmän hyväksyntää?

Kuvailemastani on nyt miltei kymmenen vuotta aikaa ja nykyään tuntuu, kuin eläisi aivan toisenlaisessa maailmassa. Mikä on muuttunut?

Voi mennä vuosikin  ja havahdun, etten ole ajatellut painoasiota tai kenenkään muunkaan kehon kokoa. En kommentoi tai ajattele omaa, enkä muiden painoa. En kritisoi tai arvostele omaa kehoani, vaan pidän siitä hyvää huolta.

Mutta kevään lähestyessä laihduttaminen yleistyy ja painopuheeseen törmää kaikkialla.

Olen todella huolissani siitä, miten valtavasti painopuhe vaikuttaa nuorten ja lasten elämään. Jopa se, miten minä vanhempana kohtelen itseäni, vaikuttaa ratkaisevasti lasten mielikuvaan omasta riittävyydestä.  Se vaikuttaa minäkuvaan, itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Haluan osoittaa lapsilleni, että he ovat riittäviä ja ruoka on ilon asia.

Painontarkkailusta voi tulla elämää hallitseva asia, prioriteetti, joka hukuttaa alleen kaiken muun.

En edelleenkään tiedä painoani tai lasten painoa. En tiedosta tai käytä enää aikaani painon miettimiseen, kehoni koon pohtimiseen, treeniaikatauluihin tai syömisen rajoittamiseen. On suurta vapautta saada elää näistä asioista vapaana. Liikkuminen on ilon asia, joka ei liity mitenkään painoon. Syöminen on ilon asia, eikä liity mitenkään painoon. Lepo ja oleminen on yhtä tärkeää, kuin liike. Lepoa ja ruokaa ei tarvitse ansaita.

On normaalia, ettei ajattele koko asiaa. Elää vaan ja nauttii.

Kehon koko ei liity kenenkään ihmisarvoon. Jokainen meistä on arvokas, painosta viis.

Vegaaninen brunssilautaseni. Otinpas vielä lisääkin.

1. Aloita hitaasti – anna itsellesi aikaa

Jos takana on laihdutuskierteitä tai syömishäiriöitä voi kehon nälkä- ja kylläisyysmekanismit olla sekaisin. Aika usein ne ovat sotkussa esimerkiksi tunnesyömisen, ahmimisen tai rajoittavan ruokavalion jäljiltä. Ja sitten pitäisi oppia kuuntelemaan oman kehon viestejä siitä, mitä tarvitsee ja haluaa, ja milloin? Alkuun voi siis olla mahdotonta edes ymmärtää oman kehon viestejä.

Jos on vuosikausia turruttanut kehon nälkäviestejä, voi viedä vuosia oppia kuuntelemaan niitä uudestaan. Intuitiivinen syöminen on harjoittelua ja se ei ole monimutkainen ruokavalio. Intuitiivista syömistä kannattaa ajatella elämäntapamuutoksena, jonka opettelussa ei ole kiire.

Jos repsahtaa vanhoihin tapoihin tai haluaakin aluksi noudattaa jotain ohjelmaa opetellessaan intuitiivista tapaa, se on ihan hyvä idea. Tunteemme syömistä kohtaa voivat olla todella monimutkaisia, sillä ne sekoittuvat itsetuntoon, ulkoisiin paineisiin, kehonkuvaan ja kontrolliin. Kehon muokkaamisen taustalla voi olla tarpeita tulla nähdyksi ja kuulluksi, mielen epätasapainotiloja.

Elämäntaparemontit ja terveellinen elämäntapa on aina hyviä  juttuja. Se on kuitenkin harhaa, että pelkkä laihduttaminen toisi onnen tai lisää terveyttä, eivätkä mitkään muutokset ole pysyviä, jos ne on saneltu kokonaan ulkoapäin. Tämän ajatusmallin muuttaminen on prosessi, joka vaatii tottuttelua ja aikaa. Olemme niin ehdollistettuja ajattelumalliin jossa on pahoja hyviä ruokia. Pitää rajoittaa ja pyrkiä jatkuvasti parempaan.

2.  Käy läpi tunteitasi suhteessa ruokaan

Intuitiivisessa syömisessä kaikki ruoka on sallittua – ruoka on ruokaa.

Syöminen voi olla olla nälkään syömistä tai vaan tosi kivaa puuhaa. Syöminen nälkään on yksi tapa syödä, mutta syöminen on myös sosiaalista, hyggeä ja nautinto.  Ulkona kesäillassa herkuttelu yhdessä ystävien kanssa tuo monentasoista hyvää oloa. Jos jäätelö tai suklaakakku on ihanaa, salli ne itsellesi. Ruoka on vain yksi osa elämää – ei elämän pääasia.

Mutta pelottaako kenties se, että alkaako sitä vaan ahmia kaikkea epäterveellistä, lihoo ja koko homma lähtee käsistä?

Jos sinulla on tapana syödä tylsyyteen tai tukahduttaaksesi epämiellyttäviä tunteita, mieti miksi olet syömässä. Tunteeko kehosi nälkää vai onko se jokin muu tunne, jonka pyrkii tukahduttamaa syömisen hetkellisellä nautinnolla? Viivy tunteessa ja mieti mistä se kumpuaa ennen kuin alat syödä.

Kun lopetin kalorien laskemisen ja laihdutuskierteeni, söin alkuun aika paljon. Se oli kuitenkin seurausta kovista syömisrajoituksista ja siitä, että minulla oli NÄLKÄ. Keholla oli nälkä. Siksi alkuun söin ja paljon. Mutta vaihe meni ohi ja aloin täysin luonnollisesti lopulta ajautua valitsemaan ruokia, joista tuli hyvä pitkällä tähtäimellä hyvä olo. Jos söin liikaa herkkkuja niin voi pahoin. Opin kuuntelemaan omaa oloa ja syöminen on nykyään rentoa.

Ahmimiset loppuivat ja aloin löytää normaalin läsnäolon tunteen myös ruoan äärellä. Armollisuutta rankaisemisen sijaan.

Kun ihminen oppii kuuntelemaan kehoaan ja kunnioittamaan itseään ja tuntemuksiaan, hän alkaa yleensä syödä tavalla joka kunnioittaa omaa hyvinvointia. Sen sijaan että antaisi dieettiohjelmien määritellä syömisiään, tietoinen syöminen kunnioittaa omia tarpeita.

Ellei ole jotain aineenvaihduntaan liittyvää sairautta tai vakavaa allergiaa, mikään tietty ruoka ei pilaa mitään. Jos söit tänään pizzaa, jädeä ja suklaakakkua, varmasti tykkäät niistä. Huomenna keho ehkä kaipaakin sitten jotain muuta, kuten herkullisia salaatteja ja kotona tehtyä lasagnea. Miettiessä millainen syöminen on terveellistä tulee ottaa huomioon koko ruokavalio, eikä pelkkiä yksittäisiä valintoja.

Ei ole hyviä tai pahoja ruokia. Ruoan lajittelu hyviksi ja pahoiksi ruoiksi muuten kuin omien mieltymysten perusteella –  ei perustu oikein mihinkään.

3. Opettele itsemyötätuntoa

Olet tärkeä ja arvokas. Kannusta, rohkaise ja lohduta itseäsi.

Olet olemassa ja sinun tulee syödä elääksesi. Sinun ei tarvitse olla laiha tai edes normaalipainoinen saadaksesi syödä niin kuin kehosi sanoo. Kenelläkään ei ole mitään asiaa kommentoida sitä, kuinka paljon syöt. Se on yksin sinun asiasi, mutta suhtaudu muihinkin myötätuntoisesti: he ovat kehopositiivisuuden tuolla puolen ja dieettikulttuurin vietävissä.

Sen sijaan että kontrolloi, rankaisee ja ruoskii itseään, kannattaa alkaa olla rehellisesti läsnä itselleen –  ja opetella olemaan armollinen. Sinua ja syömistäsi ei määrittele ulkoinen taho tai ihanteet, vaan sinä itse. Onni ja terveys eivät tule siten, että rajoittaa itseään mahdollisimman paljon ja pyrkii kaventamaan itsensä toisten asettamaan muottiin.

Sen sijaan että tuntee huonommuutta epäonnistumisista, tai vaikka että söi omasta mielestään liikaa, ajattele että opin tästä jotakin arvokasta. Kehoni ja mieleni kertoo minulle jotakin tärkeää. Ei ahdistu siitä mitä söi aiemmin ja kun taas söi, se ei ole tärkeää.

Syöty mikä syöty – ensi kerralla muista mikä olo siitä tulee ja tee toisin. Jos haluat ja olet valmis siihen. Askel kerrallaan – olet riittävä jo nyt.

 

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä