kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 18.01.2015

Naisten välisestä ystävyydestä : Voimavara vai kieroilun tyyssija ?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
23 kommenttia

 

Olin eilen ystäväni häissä, ja itkin – kuten arvata jo saattoi – saman tien, kun näin morsiamesta ensimmäiset hunnun vilaukset kirkon ovien auettua häämarssia varten.

Siinä illan mittaan tuli monen monta muutakin kohtaa, jossa itku ja nauru olivat herkässä. Oli niin mahtavaa nähdä umpirakastunut pari, joista huokui satojen metrien päähän yhteenkuuluvuus ja ilo.

Pariskuntarakkauden lisäksi minut taisi moneen otteeseen herkistää ymmärrys siitä, kuinka mahtavaan jengiin olinkaan päässyt sisälle : Kaksi pitkää pöytää minulle tärkeitä naisia yksin tai puolisoineen. Lapset vatsassa, sylissä tai kotona hoitajien kanssa.

Vuonna 2007 meitä oli kaksi naista, jotka ystävystyivät keskenään töissä. Nyt 2015 meidän kahden – minun ja morsiamen – ympärille on kasvanut varsinainen suurperhe supermimmejä. Me kaikki emme olisi ehkä ilman tätä perhettä ystävystyneet keskenään, ja siksi koko porukka onkin aikamoinen rikkaus. Sen avulla olemme oppineet ymmärtämään erilaisia elämänvalintoja ja kuuntelemaan hyvinkin erilaisten ihmisten ajatuksia.

Yksi yhteinen meillä kaikilla kuitenkin on. Jokainen meistä arvostaa tätä meidän mimmiliigaa valtavasti. Niin paljon, että toiselle asetellaan huntu päähän. Pidetään kädestä kiinni itkun hetkellä. Tarjotaan oma koti väliaikaisasunnoksi eron kohdalla. Ollaan toistemme lasten kummitätejä ja häissä morsiusneitoja tai kaasoja. Jännitetään raskaustestejä tai koiran pissakouluja. Niin ja tanssitaan yhdessä vaikkapa se illan viimeinen hidas, kun miehiä ei näy lähimaastossa.

Monesti naisten välistä ystävyyttä kuvataan hankalaksi ja jopa kateuden täyteiseksi kieroilusuhteeksi. Minusta lähes kokonaisen jalkapallojoukkueen kokoinen naissakki on yksi elämän suurista voimavaroista. Onko muita, joilla on tämmöinen mimmijoukko takanaan? Vai onko teillä huonoja kokemuksia naisten välisistä ystävyyssuhteista?

Girl power!

-Karoliina-

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (23)

Ei mikään ole niin tärkeää kuin edes yksi, ihana ystävä . Ilman ystäviä ei ole elämää. Itsellä rakkaimmat ystävät on ala-asteelta asti pysyneet matkassani. Ja töissä heitä on tarttunut matkaan lisää- Mitä tekisin ilman heitä. 🙂

Ja hei… sait siis morsiuskimpun :D:D ??

Mun mielestä ystävyys ei ole kiinni sukupuolesta. Mulla on hyviä naispuolisia ystäviä mutta yksi parhaista ystävistäni (hän oli häissäni kaasona =) ) on mies. Työpaikassa naisenemmistö tarkoittaa usein kieroilua mutta työkaveruus onkin eri asia kuin ystävyys.

Parhaimmillaan naisten välinen ystävyys on elinikäinen side ja luottamus. Ja pahimmillaan se on pettyminen parhaaseen ystävään. Tielläni on onnekseni ja onnettomuudekseni ollut molempia. Ikävintä on ollut huomata tulleensa hyväksikäytetyksi ja toisaalta ihaninta huomata, että pahimman kriisin hetkellä ystävä on ollut tukena.
Mutta onneksi elämä on tuonut myös uusia, ihania ystäviä elämääni, myöskin aikuisella iällä, niin työn, harrastusten kuin muidenkin asioiden kautta. Elämäntilanteet vaihtelevat ja olen huomannut ja ehkä hyväksynytkin sen, että joitain ystäviä vaan jää matkan varrelle, ehkä syynä on välimatka, erilaiset elämäntilanteet tai ”kasvaminen erilleen”, aivan kuin avioliitossa. Aina se silti kirpaisee, oli syy mikä hyvänsä.
Sen verran kuitenkin tässä vuosien mittaan olen oppinut, karvaasti kantapään kautta, että kaikkea en kerro edes parhaimmalle ystävälleni. Sanokoon joku sitä skeptisyydeksi tai kyynisyydeksi, olkoon sitten sitä. Minä sanon sitä itsesuojeluvaistoksi. Se ei kuitenkaan estä sitä, ettei voisi olla toisen paras ystävä. Kaikkia asioita ei vain ole tarkoitettu jaettavaksi samalla tavalla kuin silloin lapsena ja nuorena, kun parhaalle ystävälle kerrottiin kaikki.
Pääasia, että ympärillä on tukiverkko, olet onnekas 🙂

Todellakin! Asutaan kaikki synnyinpaikkakuntamme ulkopuolella ja voi sitä ilon määrää, kun saadaan koko porukka kasaan. Tämä tapahtuu tällä hetkellä harmittavan harvoin, mutta tämän vuoksi niitä yhteisiä hetkiä osaa arvostaa vielä enemmän. <3

Mulla on kolme parasta. Ollaan jo viiden vuoden ajan oltu voittamaton nelikko. Kasvettu teineistä nuoriks aikuisiks. Riidelty, itketty, sovittu. Autettu, tuettu, avauduttu. Naurettu. Koettu paljon ja tullaan myöhemminkin viel kokee. Tuntuu lottovoitolta olla osa meiän nelikkoo. Jossai vaihees tullu laitettuu yhen kaa välit poikki, mut eihän siitä tullu mitään. Ei pystytty olee erossa toisistamme. Nyt ollaan hajauduttu ympäri Suomee opiskelee, mut tää on toivottavasti vaan väliaikasta. En pysty kuvittelee minkään pilaavan mein välei. Tunnetaan toisemme niin hyvin ja ollaan selvitty yhdessä vaikeista asioista <3 Jaettu ilot ja surut kirjaimellisesti

Jos minulla ei olisi näitä naisystäviä joita nyt on, olisi elämäni tyhjää ja jopa turvatonta. Niin ilot ja surut kuin myös salaisuudet jaetaan. Yhdessä tehdään reissuja lähelle ja kauas. Vuorotellen tapaamme toistemme kotona ja silloin juttu lentää. Miehet ovat poistuneet näistä illanvietoista jonnekin muualle tai muut perheenjäsenet. Pieniä lapsia ei meillä kenelläkään enää ole. Kaikki ystäväni ovat johonkin työhöni liittyviä olleet ja meistä tuli enempi kuin työtovereita.
Yksi ystävä on sellainen, että hänelle en kerro kaikkia salaisuuksiani koska hän helposti puhuu niitä eteenpäin.
Tiedän että nämä kaikki (5) auttaisivat minua niin hyvässä kuin pahassa, kuten ovat auttaneetkin. He eivät koskaan tuomitse minua, enkä minä heitä mistään ”vallattomuuksista”.

On paljon hyviä ystäviä mutta ei sellaista tyttöporukkaa mistä olen monille ystävilleni tosi kateellinen 🙁

Minullakaan ei ole mitään joukkoa tehomimmejä, mutta minulla on kaksi Miaa. Siinä on minun tehotytöt, siskon ja äidin lisäksi. Näiltä naisilta saa aina apua ja heitä myös on kiva auttaa. On ihanaa kun on edes se yksi ihminen jolle voi soittaa kun haluaa jutella henkeviä, tai vaan juoruilla jonnin joutavia.
Ihanaa, että teitä on niin monta yhdessä.

Äitini on sanonut useamman kerran, että lapsena, ihan pienestä asti, parhaat kaverini olivat poikia. En voinut kuulemma sietää tytöille tyypillistä pikkukieroilua ja juoruilua. ”Ei leikitä ton kaa, kun se leikki eilen sen kaa!”-tyyppinen käytös vaan ei mennyt mulle jakeluun.
Sittemmin sietokykyni on parantunut 🙂 ja nykyään kaksvitosena parhaat ystäväni ovat kyllä naisia, mutta vielä 10 vuotta sitten paras ystäväni oli poika. Ja suurin osa ennen sitäkin..
Nykyään tämä paras ystäväni kymmenen vuoden takaa onkin avopuolisoni ja koska häät on suunnitteilla, pakko kysyä missä nämä häät olivat? Pienet vilaukset paikasta herätti kiinnostuksen!

Minulla on kaksi hyvää ystävää. Olen aina haaveillut kuuluvani moiseen mimmiliigaan, mutta aina, kun koossa on kavereita tai kavereiden kavereita, koen olevani syrjässä. Ainakin lukioaikoina minulle tehtiin tätä tahallisesti. Lapsuudessa – siis ala-asteella, ja vielä yläasteella, tytöt harrasti sitä kieroilua ja kavereiden kierrättämistä. En sanoisi että nykyään (paitsi ne ketkä eivät osaa kasvaa aikuisiksi). Ihailen hääkuvia, joissa morsiamen ympärillä on ihana naurava yhteenkuuluva akkakööri. Olisi huippua kokea se tunne, se naisenergia, johon saisi kuulua ja tuntea kuuluvansa! Olkaa toisistanne onnellisia ja pitäkää toisenne onnellisina!

Meillä on 13 tytön porukka ollut jo lukioaijoista asti. Nyt siis reilu kymmenen vuotta. Aivan mahtava porukka ja ollaan toistemme kanssa tekemisissä päivittäin whatsapp ryhmän välityksellä. Kaikki ei tietenkään olla kaikkien kanssa yhtä läheisissä väleissä mutta kaikki ollaan tärkeitä toisillemme ja pidetään yhtä. Iloa mutta myös tuskaa tuottaakin se että aina pitää saada koko porukka kasaan jos jotain tapahtuu ja se jos mikä ei enää aikuisiällä ole niin helppoa. Mutta ensi kesänä meillä on porukan ensimmäiset häät ja mikä mahtavinta joka ikinen meistä on sinne tulossa.
Meillä on myös oma kutsumanimi porukalle mutta se on niin nolo (voi kuvitella jos se on lukioaikoina keksitty) että jätän sen kyllä suosiolla kertomatta.

Mulla on aina, lapsesta asti, ollut myös poikia kamuina, mutta kyllä nyt aikuisiällä ne ykkösystävät ovat olleet aina naisia. Ihana tuo kaasojuttu!!

Ja onneksi ystävyydessä on eri tasoja. Ei kaikkien kanssa samoja juttuja varmasti kuulukaan jakaa. Itselläni on niitä, joiden kanssa pohditaan syvällisiä asioita, toisen kanssa arkisen arkisia. Pääasia tosiaan on, että tukiverkko löytyy 🙂

Ja hyvän ystävänhän tunnistaa siitä, ettei välissä olleita kilometreja tai kuukausia edes muista, kun taas nähdään!

Kuulostaa ihanalle porukalle!!

Kuulostaa mahtavalla. Ja hassua on kyllä se, että kun naiskööri kokoontuu, miehet kummasti kaikkoavat paikalta 😉

Sitten ei kun vain rakentamaan sellaista. Kokoa kamusi yhteen vaikka herkuttelun merkeissä 🙂 Sillä tavalla olen tutustunut moniin kavereihin ja ystäviini. Tuttujen kautta!

Niin on 🙂

Häät olivat Agroksenmäen holvikellarissa. Aivan ihana hääpaikka!!!

Pidetään ja kyllä me arvostamme varmasti jokainen tätä. Se on niin kurjaa, kuinka tytöt/naiset tosiaan osaavat myös olla hirveän kurjia toisilleen 🙁

Meilläkin on oma kutsumanimi 😉

Äh, mulle tuli tästä jotenkin tosi surullinen ja haikea olo, vaikka toki siis ihanaa että sulla tuollainen porukka on. Mä olen aina haaveillut tuollaisesta isosta tyttöporukasta. Olisi ihanaa kuulu johonkin tuollaiseen. Mulla ei kuitenkaan nyt ole yhtään ystävää. Ei ystävää, ei kaveria, ei työkaveria, ei siskoa, serkkua, ei ketään. . Joka kerta kun nään tällaisia isoja iloisia tyttöporukoita niin tuntuu kuin joku löisi veitsellä vatsaan. Äh, en nyt edes tiedä miksi koin tarpeelliseksi jakaa tämän tiedon mutta krjoitettu mikä kirjoitettu. Pointti oli, että pidä kiinni kaveriporukasta ja muista arvostaa sitä mitä sulla on 🙂

No niin sain ;D

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X