kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 17.05.2015

Bloggaamisella saa helposti rahaa ja ilmaisia lahjoja. Vai saako?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
76 kommenttia

Kun kirjoitin viime viikolla saman postauksen sisällä sekä äitienpäivästä, että blogiyhteistyöjogurtista, sain lähes ensimmäistä kertaa elämässäni kommentteja siitä, kuinka blogissani kaunis ajatus ”hukutetaan tällaisen mainonnan alle”. Kuulin myös, että ”viimeaikoina koko blogi on pyörinyt ilmaisten tuotteiden esittelyn ja mainonnan ympärillä” ja että ”blogin taso on mennyt huimasti alaspäin juuri sen takia, että lähes jokainen postaus on täynnä pelkkää mainontaa”. Koska asia herätti kiinnostus ja mielipiteitä jopa kolmessa eri lukijassa, ajattelin, että minun olisi varmaan fiksu kertoa bloggaamisesta työnä ja sivutyönä ihan näin kokonaisen postauksen verran, koska varmasti moni muukin kuin postaukseen kommentoijat joskus asiaa miettivät. Ensinnäkin haluan sanoa, että olen tietysti harmissani, jos blogini taso on lukijoideni mielestä laskenut. Koska. Teitähän varten tätä työtä teen. Koen kuitenkin, että minun on kerrottava, mitä tämä työ on, ja kuinka yhteistyöt ja raha eivät ole niin yksinkertainen asia, kuin aluksi voisi luulla. Itse julkaisen 7-14 postausta joka viikko. Ja sehän tekee yhdestä kahteen postausta joka päivä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Myös niinä päivinä, kun on loma, laiskuus, sairaus tai pitkä työpäivä koulussa takana. Niinäkin päivinä tekstiä kirjoitetaan, tietoa etsitään, kuvat otetaan ja muokataan. Niin ja kommentteihin vastataan, sähköpostit lähetetään ja somessa ollaan. En ole koskaan laskenut työtunteja tähän kaikkeen, mutta viikkotyötunnit liikkuvat varmaankin siinä 14-20 välillä (mm. tässä syy, miksi minua ei näy usein pressitilaisuuksissa. Tunnit eivät vain riittäisi). Olen kuitenkin niin tottunut bloggaamiseen, etten varmasti edes osaisi enää olla ilman tätä tärkeintä harrastustani ja toista työtäni. Bloggaaminen on elämäntapa ja minun keinoni olla kiinni kirjoittamisessa, ajankohtaisissa asioissa ja mediassa. Se, että nautin tästä hommasta suunnattomasti, ei poista sitä tosiseikkaa, että tämä on muuttunut väljästi suoritettavasta harrastuksesta työksi. Ja työstä. Siitä kun tunnetusti maksettu palkkaa. Bloggaajan palkka on vain asia, joka vuodesta toiseen herättää keskustelua. Ne rontit kun tuntuvat saavan koko ajan ilmaista kamaa ihan tuosta vaan. Vai meneekö se ihan niin? En voi kun puhua itseni puolesta, kun en muiden palkkauksista tiedä, mutta itselläni homma menee näin.

  1. Ilmaista tavaraa ei ole. Olen juuri jättänyt verottajalle mm. viime vuoden listaukseni kaikesta siitä ”ilmaisesta” jota olen saanut, ja voin sanoa, että jokaisesta niistä maksan se summan, mikä kuuluukin, koska niin hyvinvointivaltio verotuksellaan toimii.
  2. Joudun merkitsemään tuloikseni myös ne ”lahjat”, joita en ole koskaan halunnut enkä pyytänyt, vaan ne ovat vain ilmestyneet kotiini. Kuinka moni teistä olisi valmis maksamaan tavarasta, jota et ole halunnut?
  3. Palkkaa saavan bloggaajan palkka koostuu (usein portaalipalkan lisäksi) yhteistyökampanjoista. Ja minusta se on todella fine. Itse koen, että yhteistyöt ovat tämän työn yksi kiinnostavimmista jutuista: Niiden avulla kun voi tutustua usein johonkin ihan uuteen ja mielenkiintoiseen, tai vaihtoehtoisesti tuoda esille jonkin vanhan suosikin olemassaoloa. On ihanaa, kun saan kamppisten avulla oppia koko ajan uutta ja olla näin myös ajan hermoilla. Se on mielestäni osa life style –blogin ideaa.
  4. Joskus pohdin, miksi bloggaajat – jotka rehellisesti merkitsevät yhteistyöt – joutuvat silmätikuiksi, vaikka samaan aikaan aikakauslehtien ei tarvitse tehdä samanlaisia yhteistyömerkintöjä juttuihinsa. Vai mistä luulette, että lehtien vaate- ja kosmetiikkavalinnat ja kuvissa esiintyvät tuotteet ovat peräisin? Tuntuu sille, kuin suoruudesta ja rehellisyydestä rankaistaisiin. (Minun postauksissani alussa oleva palkki kertoo Bellablogit- yhteistyösä, postauksen alla oleva *-merkintä puolestaan omasta yhteistyöstäni. )
  5. Kaikki, mitä blogissani ”mainostan”, en todellakaan ole saanut ilmaiseksi tai millään alella. Ihan rehellisesti minusta on kiva kertoa positiivisia kokemuksia ja uutisia ihan ilmaiseksi. Näitä ovat olleet vaikka viimeaikaiset Berrypicker-murot, MicroMax-potkulauta, optikkoaurinkolasien suositteleminen ja lukihäiriötesteihin rekrytoiminen.
  6. Se, että blogissani olisi ”koko ajan” yhteistyöpostauksia ei kyllä pidä paikkaansa. Yhteistyöt tulevat toisistaan tietämättä, joten toki jollakin viikolla niitä voi olla esimerkiksi kaksi. Mutta sitten on kuukausia, ettei ole yhtään. Esimerkiksi keväällä on ollut niitäkin palkkakausia (kokonainen kuukausi), etten ole tehnyt yhtään kampanjaa.
  7. ”Jokaista (kampanjaa) ei tarttis ottaa”. Voin käsi sydämellä kertoa, että en todellakaan ota kaikkia yhteistöitä, joita minulle tarjotaan. Minusta on tärkeää, että myös yhteistyöt ovat linjassa blogini muun linjan kanssa.Tällä viikolla olisin voinut mm. ottaa vastaan yhteistyön, josta olisin saanut korvasta enemmän kuin mistään muusta tähän asti. En ottanut sitä vastaan, koska brändi soti ajatusmaailmaani vastaan.
  8. Kampanjat, yhteistyöt tai muut bloginostot eivät ole välttämättä bloggaajan ahneutta. Itse ainakin koen, että on mahtavaa tuoda esille joitain sellaisia pieniä toimijoita, joilla ei olisi esimerkiksi varaa tai mahdollisuuksia mainontaan. Tämä on siis minun tapani auttaa, kerran voin niin tehdä! Tämmöisiä postauksia ovat vaikkapa Sanni Kariniemen korut, Ateleje Iinan ompelupalvelut, Steve’n’seagulls -bändi ja vaikkapa omat blogisuosikkini. Arvatkaapa maksettiinko niistä. Tavaraa tai rahaa? Ei.
  9. Ja lopuksi vielä ajatukseni siitä, miksi ”hukutan hyvän idean kaupallisen kampanjan alle.” Itse ajattelen, että jos minulla ei olisi tuotteen teeman ympäriltä mitään muuta sanottavaa kuin että ”osta tämä tuote”, en ottaisi kampanjaa lainkaan. Silloinhan kyseessä olisi mainos, eikä blogipostaus! Tarkoitukseni ei siis ole mitenkään hämyisästi ujuttaa yhteistyötä (joka on merkitty siis jo selvästi postauksen alussa) muun aiheen sekaan, vaan nimen omaan kirjoittaa aiheesta kokonaisuutena. Aivan siis sillä samalla linjalla, miten muutenkin postaukseni teen.

  Lopuksi haluan sanoa, että harva bloggaaja voi tarjota lukijoilleen laadukasta luettavaa ja kateltavaa vähintään kerran päivässä ilman, että saa ajankäytölleen korvausta. Haluaisinkin, että bloggaajien palkat olisivat yhtä luonnollinen osa kuin printtilehdistä maksettava summa lehtitilauksen tai irtonumeromaksun muodossa. Jos halutaan toimituksellista sisältöä, joka päivä, harva voi tuottaa sitä ilman palkkaa. Näillä ajatuksilla kohti ihanaa sunnuntaita 🙂 -Karoliina-

 

Kommentit (76)

Jatka Karkki samaan malliin kuin tähänkin asti! Kirjoituksesi on raikasta ja elämänmakuista. Jonkunlainen kaupallisuus seuraa meitä kaikkialla ja blogissasi sen osuus on todella vähäinen. Minä – keski-ikäinen – luen blogisi joka päivä! (Enkä muuten seuraa kenenkään muun blogia.) Olen siis koukussa 🙂

Hyvä selvennys aiheesta.
Olet suoraselkäinen nainen ja teet /teette blogia kivalla tyylillä.
Löysin blogin Iholla-sarjan myötä ja lähes päivittäin elämäänne kurkkaan. Monta vinkkiä olen blogistanne napannut ja hyvää mieltä saanut.
Ihanaa kevättä teille, jatkakaa samaan malliin.

Hyvä ja perusteltu kirjoitus paljon puhutusta aiheesta!

Mun nähdäkseni tässä blogissa on mainosjutut tehty huomattavasti paremmin kun monessa muussa. Ite en ollenkaan jaksa lukea tavismuotiblogeja, jossa mainostetaan jotain perus-HM-vaatteita. Sulla kuitenkin yhteistyöjutut on aina tosi hyvin perusteltuja, laadukkaita ja vielä tosi usein suomalaisiakin tuotteita (yhtään ulkomaisia mollaamatta, paikallista pitäis tukea enemmän!). Kaiken lisäks oot merkinny saadut tuotteet ja yhteistyötekstit aina tosi selkeästi.
Niistä saa tosi kivasti vinkkejä ja ns. tavallisen ihmisen käyttökokemuksia. 🙂

Luulisin, että tosi moni muukin lukija seuraa blogeja nimenomaan käyttäjävinkkien takia. Siks on mun mielestä älytöntä ajatella, että bloggaajat maksais kaikki kosmetiikat, vaatteet jne. vaan omilla rahoillaan JA sen lisäks vielä käyttäis sivutoimisen työn verran aikaa blogin varsinaiseen pyörittämiseen. On eriasia, jos bloggaaja kehuu tuotteita pelkästään siksi, että on saanu sen lahjana tai suostuu mihin vaan yhteistyöhön, kunhan hyötyy siitä itse. Sitä en itekään hyväksy. Esim. Etin just tällä viikolla tietoa hyvistä laattamallisista mopeista. Löysinkin yhen bloggauksen, mutta siihen ei millään voinu luottaa, koska oli yhteistyökirjoitus ja lisäksi niin superylistävää sävyyn kirjotettu, että kaikki oikee arviointi oli unohdettu.

Kiitos monipuolisesta ja sopivan maanläheisestä blogista! 🙂 Tykkään myös siitä, että kirjotatte Eskon kanssa tätä molemmat, koska tuo kivasti erilaista näkökulmaa. 🙂 Aitous on todellakin uusi musta!

Hieno kirjoitus! Tämä on kyllä ikuinen keskusteluaihe tuntuu, hienoa kun avasit asiaa tässä kirjoituksessa. Jatka hyvää työtä!

xxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/

Voi kiitos kauniista sanoista 🙂

Kiitos kivasta kommentistasi, Vante!!

Kiitos <3

Kiitos, Hans!! I will!

Kiitos Sarinna 🙂 Ja tervetuloa mukaan lukemaan!

Niin: Itsekin koen, että on kiva myös tiedottaa asioista! Esim. Arla Luonto + on juuri sellainen jogurtti, jota jo etsin sokeripostauksen (http://kolmistaan.bellablogit.fi/sokeroitu-lapsuus-ja-muumimamman-moraal…) aikoihin viime syksynä. Nyt kun sellaisen tuotteen löysin, en todellakaan pistänyt vastaan kampanjan suhteen. Kiva, jos lukeminen maistuu 🙂

OSK. Voi kiitos 🙂 Ja oikeinkirjoitus: Juuri mietin, mitä tässä suollan, kun toista tuntia olen kommentteja sauhuten naputellut. Hyvä, jos pikakirjoitusvirheet eivät ainakaan usein paista silmään!

Kiva niin 🙂

Kiitos 🙂 !!

Kiva, jos ajattelet näin 🙂 Sehän koko tuote-esittelyjen (yhteistyö tai ei) idea on. Antaa vinkkejä!

Kiitos, Viola <3 Ihanaa, että olet meikäläisiä!

Päivi. Juuri näin. Sun teksti sai kaksi ajatusta vielä mieleeni.

1. ”Mutta mun mielestä yhteistyöt ei sulje kuitenkaan sitä ns. oikeaa sisältöä pois blogista, tai toisinpäin. ” –> Tätä asiaa mä juuri ajattelin! On kummaa, että muutaman kaupalliset postaukset muka veisivät monet blogin muut aiheet jotenkin mennessään suohon. Itse ainakin haluan, että blogissa on monia tasoja. Pinnallista hömppää ja sitten jotain syvää.

2. ”Harvoin kuitenkaan esim. musiikkia harrastavia dissataan, jos bändi saa keikkaa, josta saavat keikkapalkkiota.” –> Mietin juuri tänään, että bloggaajan nousu harrastelijasta luetummaksi on kuin under ground -bändin nousu listanimeksi. Silloin artistia usein syytetään feikiksi ja epäaidoksi, vaikka ainoa joka on muuttunut, on se, että tämä saa soitostaan palkkaa.

Hyvä, Päivi 🙂

Juur näin!

Hah 🙂 En tietenkään lopeta! Ei ole koskaan tullut edes mieleeni!

Kiitos, Outi 🙂 !

Blogisi on yksi niistä muutamista blogeista, joita seuraan. En ainakaan itse koe, että tavaraa ”tyrkytetään” tai mainostetaan mainostamisen ilosta. Jatka vaan samaan malliin. Tietynlainen ”tuotesijoittelu” kuuluu asiaan! Jos joku sanoo, että blogin taso on tämän takia laskenut, on hän todella hakoteillä.

Hei kiva kuulla miten systeemi toimii! Olenkin miettinyt, että paljonko sulla tähän aikaa uppoaa. Mielestäni tuotat ihan älyttömän hyvää juttua noin vähään aikaan, sehän kertoo ammattitaidosta. Nostan hattua ja jatkan lukemista 🙂

Mä taas koen, että tässä blogissa nimenomaan on raikas meininki mitä mielellään seuraan! Ja mitä näiden ihmisten kommentteihin tulee (toki kaikilla saa olla oma mielipiteensä!) mä kuulen kateuden sieltä läpi. Ihmiset näkevät yhteistyökampanja-postaukset tahallaan ”epäaitoina” koska eivät itse saa tuotteita jne. Kateus on katalaa…ja kauniille, hoikalle ja onnelliselle naiselle on helppo olla kade ? Pidä lippu korkealla ja jatka samaan malliin!

Hyvä kirjoitus! Kiitos siitä. Löysin blogiisi muutama viikko sitten ja minusta tuli heti vakkarikukija. Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi.

Tuntuu taas olleen vähän kateellisten panettelua nuo kirjoittelut. Kyllä sitä itsekin toivoisi jotain korvausta saavan tästä kirjoittelusta, on blogin pitämisessä nimittäin sitä työtä todella paljon. Moni tällainen pienempi blogi onkin jo lopettanut kun tuntuu välillä, että näet kaiken vaivan vain itsesi tähden. Mun mielestä on oikeutettua saada korvaus tehdystä työstä. Tämä blogi on hyvä juuri tällaisena kuin se on.

Ei oo taso yhtään laskenu kyllä. Loistavaa luettavaa joka teksti! Ja ilman sun niitä yhteistyökirjotuksia olis mulla jääny moni asia pimentoon täysin, esim. se jogurtti!

Juuri näin! En kirjoita blogia, koska minulla ei olisi aikaa ja innokkuutta siihen kovaan työhön, mitä bloginpitämisen koen olevan. Nostan siis hattua sinulle, joka niin ahkerasti kirjoitat mielenkiintoisista asioista asiallisesti ja aikuismaisesti. Pidän myös erityisesti siitä, että panostat oikeinkirjoitukseen!

Jotkut ihmiset ovat niin älyttömän kateellisia, että aivan oksettaa. Älä piittaa sellaisten kommenteista.

Aurinkoista kevättä teille!

Kiitos tästä selvennyksestä! En ole ainakaan muistaakseni aiemmin sinulle kommentoinut tänne, mutta oon juuri viime kuukausina ajatellut itse asiassa samaa mitä nämä sinulle kommentoineet… Että blogisi on tylsä mainoskanava, jonka seuraamisen haluan lopettaa. Jostain syystä roikun täällä silti vaikken tällä hetkellä saa blogistasi mitään irti. Tämä postaus oli raikas tuulahdus ja sai uskoni palaamaan, että ehkä tänne kannattaa kurkistaa vielä jatkossakin.. 🙂

En ole aikaisemmin seurannut yhtään blogia. Iholla- sarjan myötä sattumalta eksyin tänne. Nyt olen lukenut tätä blogia joka päivä noin ½ vuotta ja aion jatkaakin.
Nostan hattua teille jotka jaksatte päivittäin pitää blogia ja antaa luvan kurkistaa perheenne ja kotinne elämään.

Tottakai se on ymmärrettävää, että blogi on työ ja että työstä maksetaan palkka. Kuitenkin omasta mielestäni meillä kuluttajilla on myös silloin oikeus antaa palautetta. 🙂 Mukavaa että perustelit kantasi mainoksiin, sillä moni yllä olevista asioista oli itsellenikin täysin vieraita. Moni bloggaaja todellakin tuntuu häpeävän ja jopa välttelevät rahaan ja yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä ja kommentteja. Hatun nosto siis siitä että aihe nousi pinnalle!

Tosi hyvä, että kirjoitit aiheesta! Tämä oli myös hyvä muistutus itse kullekin. Kieltämättä omaankin päähän on välillä hiipinyt ajatuksia, että kelpaisi kyllä itsellenikin tuollainen tai että onpa F:llä aina ihania vaatteita – varmaan paljon yhteistyöllä ilmaiseksi saatuja. Kateus. Mutta kyllä sitä aina sitten muistaa ja tajuaa, että kuinka paljon hommia sen eteen teette. Ei itselläni rahkeet riittäisi mitenkään moiseen, joten täysin turha kadehtia toisten tekemisiä. Varmasti aika olematon palkka tehdystä työstä.
Minusta on ainakin todella kiva, että ”mainostatte” asioita -oli ne sitten yhteistyön kautta tai ei. Sitä kauttahan sitä saa itsekin tietoja ja vinkkejä uusiin juttuihin.

Mahtava teksti ja todella skarppeja pointteja! Bloggareihin tosiaankin usein kohdistetaan ihmeellisellä tavalla syytöksiä mainontaan yms yhteistyökuvioihin liittyen – mutta aivan kuten sanoit, lehtimaailmaa ei syynäillä lainkaan tähän malliin. Anyways – keep it going, tää on ihana blogi! Ja kuka vaan selväjärkinenhän nyt näkee ettei todellakaan mikään mainostoiminta täällä keskiössä – vaan elämä kaikkine kivoine juttuineen 🙂

Mä sain samankaltaisen kommentin juuri viime viikolla, kun tein ensimmäisen kamppikseni Belloissa. Ja edellinen oli kuitenkin jo melkeinpä kuukauden takaa…
Mä ymmärrän, että se edelleen joitakin lukijoita ärsyttää, että yhteistöistä ja mainonnasta on tullut yhä pysyvämpi osa blogeja. Mutta mun mielestä yhteistyöt ei sulje kuitenkaan sitä ns. oikeaa sisältöä pois blogista, tai toisinpäin. Ihan hyvin mahtuu kaikenlaiset sisällöt samaan blogiin.
Mun mielestä on myös just tosi hyvä, että yhteistyöpostaukset on selkeästi näkyvissä, jolloin epäilyttävää mielikuvaa ei synny, vaan lukijat tietää heti, että kyseessä on kaupallinen yhteistyö. Moni bloggaaja varmaan tykkää vinkata omista suosikkijutuistaan ihan ilman mitään yhteistyötä, liekö tästä sitten syntynyt se ristiriita, että lukijat kokee, että heille tyrkytetään koko ajan jotain ja me kirjoittajat ei oikein ymmärretä, kun ei niitä kaupallisia yhteistöitä nyt NIIN paljon ole.
Ja onhan blogit muuttunu vuosien saatossa tosi paljon. Yhteistöitä ja kamppiksia on enemmän tai vähemmän joka blogissa. Musta on jännää, miten juuri bloggaajat on otettu vähän silmätikuiksi tässä. Koetaan se jotenkin tosi epäreiluksi ja jollain lailla sielunsa myymiseksi, kun niistähän saa sitten rahaa. Kun harrastuksesta ei saisi saada rahaa. Harvoin kuitenkaan esim. musiikkia harrastavia dissataan, jos bändi saa keikkaa, josta saavat keikkapalkkiota. Päinvastoin, se on hienoa, kun harrastus on saatu sellaiselle tasolle, että siitä voi vähän tienatakin. Bloggareiden kohdalla vastaava tulkitaan sielun myymiseksi.

Noh, paljon on blogeja, bloggaajia ja eri tyylejä ja kaikki mahtunevat mukaan. Kaupallisuus on varmasti tullut jäädäkseen, uusia yhteistyön muotoja tulee varmasti tulevaisuudessa lisääkin. Pitää vaan blogata just niin, kun itsestä parhaalta tuntuu.

Tsemppiä, Karkki! 🙂

Ja piti vielä lisätä, että vaikka mullekin blogista on tullut jo sivutyö, en mä silti tätä tekisi, jos se tuntuisi yhtään vastenmieliseltä. Toisaalta tuskin uhraisin tälle ihan niin paljon aikaa ja vaivaa, jos tämä ei olisi sivutyö, vaan entiseen malliin harrastus. Mä toivoisin, että se olis lukijoidenkin mielestä win-win: lukijat saa enemmän sisältöjä, jotka on usein laadukkaampia ja bloggaaja saa duunistaan pienen korvauksen.

Hyvä, että tartuit tähän! Totta kai on selvä, että työstä pitää saada korvausta. Luultavasti mielikuva runsaasta yhteistyöpostauksista on syntynyt siitä ainakin osittain, että postauksia tosiaan tulee todella paljon, nopeammin mitä ehtii itse lukea. Silloin keskimäärin joka toinen kerta kun blogin avaa, on joukossa juuri niitä, joissa on kyse joko suoraan yhteistyöstä tai muuten vain mainoksesta. Ja rehellisyyden nimissä olen muutaman ”tavis-postauksen” missannut juurikin siksi, ettei ole ihan joka päivä ollut lukemassa, jolloin ne tuotesijoittelupostaukset ovatkin jääneet mieleen. On oikeasti tosi kiva kuulla uusista jutuista, etenkin jos ne voisivat olla itselle sopivia. Ehkä sitä alkaa toisaalta myös turtua siihen informaatiotulvaan ja on itse liian heikko pitääkseen taukoa blogin lukemisesta, johon on niin pahasti koukussa.

Joskus tosiaan kaipaisi takaisin aikaan, jolloin blogitkin olivat vain harrastus ja kirjoittajansa päiväkirja. Ei nyt siis liity spesifisti tähän blogiin vaan ylipäätään blogikulttuuriin. Mutta niin se maailma kehittyy ja on vain pysyttävä mukana tai tiputtava kyydistä.

Ja hyvinhän sinä Karoliina kirjoitat, älä lopeta. Vaikka vapaapäiviä ihan mielelläni sulle soisin, että itsekin pysyisi mukana 😉

Tulin sattumoisin piipahtamaan blogissasi – facebookin mainoksen myötä. Tykkäsin tästä kirjoituksesta. Kiva lukea, että ilmoitat tulosi verottajalle. Ainoastaan tätä lausetta jäin hämmentyneenä miettimään: ”Lopuksi haluan sanoa, että harva bloggaaja voi tarjota lukijoilleen laadukasta luettavaa ja kateltavaa vähintään kerran päivässä ilman, että saa ajankäytölleen korvausta.” Minä kirjoitan lähes tulkoon joka päivä, mutta en saa ikinä mitään palkkaa. Kukaan ei lähetä yhtään mitään, ei edes postikorttia. Onko minun siis ajateltava, että en tarjoa laadukasta luettavaa? No kuvat ei kylläkään ole laadukkaita. Nyt jatkan blogisi muitten juttujen lukemisella.

Olipa mielenkiintoista lukea aiheesta. Minusta on ihan hyvä, että jotain korvausta on mahdollista saada. Kummallinen tuo kateus joillakin ihmisillä. Ikinä ole itselle tullut mieleen kadehtia, kun jollain on ”jotain kivaa”.
Itse pidän bloggareita hyvinä markkoijina etenkin just pienien firmojen osalta!
Tsemppiä vaan jatkoon 🙂

Jes! Tosi kiva, että teit tästä aiheesta postauksen. Niin tämä bloggaamiseen ja siellä tapahtuvaan mainontaan liittyvä etiikka on tosi mielenkiintoinen aihe ja näkökulmat siihen riippuu tietysti siitä mistä vinkkelistä sitä katsoo. Ja onkin hyvä, että toit omat näkemyksesi esille.
Mainitsit tuossa postauksessa miten lehdissä tapahtuvaan tuotesijoitteluun eivät lukijat niin herkästi tartu tai kiinnitä huomiota. Se on kyllä aivan totta, mutta lukijan näkökulmasta pidänkin blogeja paljon rehellisempinä, koska ne tehdään monesti persoonana omilla kasvoilla ja vuorovaikutuskin kirjoittajan ja lukijan välillä on aivan toista luokkaa kun aikakausilehtien maailmassa. Ehkä lukijat tästä syystä vaativatkin niiltä enemmän. Näin myös mainontakin blogeissa, ainakin omaan makuun tuntuu herkästi jotenkin teennäiseltä. Ja ihan rehellisesti sanottuna monet ”mainonta” postaukset on aika kökköjä. Välillä itse postauksissa ei ole mitään vikaa sinänsä vaan pelkkä mainonta ärsyttää, vaikka sisältö olisi muuten tosi jees. Eniten ärsyttää se jos ei ole mainittu sitä että on saatu joku tuote testiin tai että kyseessä on sisältöyhteistyö. Monesti tälläiset postaukset rokottaa blogin aitoutta. Nyt siis puhun blogeista yleensä, teidän blogissa näihin asioihin selkeästi kiinnitetään huomiota. Ja vaikka tietenkin ymmärrän miksi bloggaajat mainospostauksia tekevät ja onhan niitäkin ajoittain, tosin harvemmin mukava lueskella. Harvemmin sitä lehdistä tai telkkaristakaan jaksaa mainoksia jäädä pällistelemään. Kai niihin on sitten niin tottunut, ettei kyseenalaista asiaa mitenkään, sillä tiedostaahan sen että sieltä se raha tulee. Ja onhan se epäreilua lukijalta vaatia bloggaajia tekemään hommia ilmaiseksi vain, jotta minun ei niitä mainoksia tarvitse katsella.
Lopuksi vielä pitää mainita, että kunnioitan suuresti bloggaajia, jotka näkevät vaivaa näiden asioiden puimiseen, ja siihen että blogi olisi läpinäkyvä ja rehellinen. Ja minun mielestä teidän bloginne on ehdottomasti sellainen ja täydellisyyden tavoittelu ja kaikkien lukijoijen miellyttäminen on ihan absurdi tavoite. On myös hyvä muistaa että te teette tätä muun työn ohessa, eli sen on meikäläiseltä hatunnoston paikka kun jaksatte selkeästi innostuneesti näitä hommia tehdä ja nähdä vaivaa. 🙂

Hyvä kirjoitus ja kiitos selvennyksestä miten koko homma toimii. Mun mielestä on ihan oikeutettua saada yhteistyöstä korvausta ja pitäähän tuotteita käyttää ja testata, jotta niistä pystyy rehellisesti mielipiteensä kirjoittamaan. Jatka samaan malliin!

[…] blogijutun kirjoittaminen vie aikaa. Karoliina sattui juuri sopivasti kirjoittamaan tuosta rahapuolesta ja koska kommenttiboksissa ihan kaikki eivät ymmärtäneet sitä työ-sanaa bloggaamisen […]

[…] blogijutun kirjoittaminen vie aikaa. Karoliina sattui juuri sopivasti kirjoittamaan tuosta rahapuolesta ja koska kommenttiboksissa ihan kaikki eivät ymmärtäneet sitä työ-sanaa bloggaamisen […]

Tässäpä Annukalle pieni kiteytys siitä kuinka paljon aikaa ko. harrastus saattaa ihan parin postauksen kohdalla viedä http://oimutsimutsi.bellablogit.fi/2015/05/19/eraan-blogikampanjan-tarina/

Jokainen varmaan määrittelee itse onko joku asia harrastus tai työ, yleensä työn merkki on että käyttämäänsä aikaansa vastaan saa palkkaa, joka on verotettavaa tuloa. 🙂

Kiitos, Anku, tsempistä!

Voi että 🙁 Kurjaa! Mulle mainos tulee aina vain alkuun, ja kun klikkaan sen pois (tai siitä, jos on mielenkiintoinen), näkyy postaus normaalisti.

Kiitos Linda ihanista sanoista <3

Annukka, bloggaaja, Heidi ja Elsa! Kiitos, kun pistitte keskustelun pystyyn ennen kuin ehdin itse edes huudeille. Juuri näin 🙂

Itse ajattelen, että bloggaaminen on kuin mikä tahansa harrastus, josta joillekin voi ajan saatossa tulla myös työ.

Onhan meillä harrastajaurheilijoita,–kitaristeja, -tanssijoita ja -kirjailijoita aivan samalla tavalla kun on myös ammattilaisia samoissa lajeissa.

Itse en ainakaan ajattele, että sanan ”työ” mainitseminen nostaisi bloggaajan tasoa tai statusta mitenkään. Se ei myöskään taida olla mielipidekysymys. Kun työsopimus työnantajan kanssa on kirjoitettu, ja omasta työpanoksesta maksetaan palkkaa tai palkkiota, on se faktojen perusteella työtä. Työn laadusta voidaan olla sitten montaa mieltä 😀

Pikkis ja Annukka. Monta postausta viikossa on eri asia kuin monta päivässä.

Mutta: Kuten jo yllä sanoin, työ tai sivutyö ovat faktoja, eivätkä ne arvota blogia tai nosta sitä toisten blogien yläpuolella. Kurja, jos sellaisen kuvan olette kirjoituksistani saanut 🙁 Se ei ole ollut tarkoitus!

No ei tietenkään: UPEAA, jos pystyt tekemään noin!

Kiitos ja ihanaa, jos nyt lukeminen täällä Kolmistaan-maailmassa nappaa. Hauskaa kesää!

Säädös tästä tuli vasta vähän aikaa sitten, enkä tiedä, kuinka sitä noudatetaan. Uskoisin, että aika hyvin. Mutta siis tämä on sääntö.

”Joudun merkitsemään tuloikseni myös ne ”lahjat”, joita en ole koskaan halunnut enkä pyytänyt, vaan ne ovat vain ilmestyneet kotiini. Kuinka moni teistä olisi valmis maksamaan tavarasta, jota et ole halunnut?” – Ei kai nyt sentään? Jos joku nyt ehdoin tahdoin lähettelee tavaraa, niin tuskin sinun tarvii ottaa minkäänlaista verovastuuta asiasta? Hullunkuristahan se olisi!

Niin samaa mieltä kanssasi joka ikisestä kohdasta! En voi tähän muuta todeta kuin sen, että teet ihan oikein ja sen, mitä Elsan blogiinkin jo kommentoin – toki on hyvä että bloggaajat tekevät vielä maksuvapaata sisältöä, joka on aiemmin ollut niiden idea, mutta kohtuullisen korvauksen saannissa etenkin tietyin väliajoin ei ole mitään pahaa niin kauan kuin yhteistyö menee linjassa blogin sisällön kanssa.

En ymmärrä miksi tästä pitää nostaa iso älämölö, blogimaailmassa saa valita haluaako lähteä yhteistyökamppiksiin mukaan vai ei ihan samalla tavalla kuin freelancer saa päättää ottaako jonkin työn vastaan vai ei. Osa työstä tehdään hyväntekeväisyytenä, osa ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja osa vaan sattuu sopimaan oman blogin aihealueeseen ja kiinnostamaan kirjoittajaa (ja toivottavasti lukijoitakin), jolloin siitä on iha OK kirjoittaa.

Ja olen niin samaa mieltä tuosta etenkin pienten toimijoiden promoamisesta aivan korvauksetta – se on todella mahtavaa kun itse löytää jonkin ihanan brändin, joka tekee esim. upeita printteja tai mahtavia laukkuja, ja kirjoittaa siitä! Harvemmin pienyrittäjillä on varaa markkinoida tuotteitaan oikein kunnolla ja sen ymmärtää erittäin hyvin, siksi tykkään itsekin kirjoitella toisinaan überlöydöistäni blogiini, jotta muutkin saavat niistä tietää. Ihan ilman korvausta.

Ja jokainen itseään kunnioittava bloggaaja merkkaa yhteistyöpostaukset niihin kuuluviin paikkoihin ja pistää verottajalle tiedon tehdyistä töistä. Itse teen hommat verokortilla ja pistän ne menemään laskutuspalvelun kautta niin ei tarvitse pelehtiä veroilmoituksen kanssa vuosittain, olen sen todennut freelancer-hommien/blogjuttujen yhteydessä paljon helpommaksi tavaksi.

Jatka samaan malliin ja nosta tulevaisuudessakin kissa pöydälle mikäli on tarvis! 😀

hanna
http://www.hannamariav.com

Kiitos ja kivoja bloggaamishetkiä ja kesää sullekin 🙂 Tyylikäs blogis sulla!

Minä en voi sille oikein mitään, kuinka kommenttiboksi elää. Ja minusta minun lukijani kommentit ovat 99,99% fiksuja ja asiallisia.

Oma mielipiteeni onkin se, että on vain rikkaus, kun asioista keskustellaa. Ja silloinhan eriävät mielipiteet ovat vain hyväksi: Muuten keskustelu tyrehtyisi heti alkuunsa!

Rohkeasti siis kommentoimaan myös silloinkin, kun asioissa on huomautettavaa 🙂 Se, että perustelen kantani ei tarkoita, etten arvostaisi myös muita mielipiteitä. Koen kuitenkin, että kun asiasta olen avoimesti kertonut, haluan jatkaa samalla linjalla kommenttiboksissakin.

Hei! En suinkaan tarkoittanut, että löydän postauksistasi ainoastaan jotain moitittavaa. Ei tietenkään! Et tosin tainnut näin edes ajatella. =) Monet jutut ovat olleet hyviä ja mielenkiintoisia. Kiitos niistä. Itsekin pidän keskustelua rikkautena. Keskustelemalla löytää ajatuksia herättäviä pointteja omiin mielipiteisiinsä ja joissakin asioissa ei olekaan enää niin ehdoton mitä aiemmin. En kuitenkaan pidä hyvänä keskusteluna, jos pöytään heitetään kateus-kortti. Silloin into keskusteluun lakkaa.

Heh, olen ollut aiemmin huono jättämään kommentteja muiden blogeihin. Näinköhän tämä muuttuu, kun on tullut tänne kirjoitettua jo huimat (:D) kolme viestiä.

Mukavaa kevään jatkoa!

Bloggaamisen tuotot tuntuu jostain ihmeen syystä olevan joillekin ihan kadehdittava aihe. Summat eivät ole päätähuimaavia ja jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus niitä tienata. Se on myös hassua kuinka toisia mainokset ärsyttävät eikä siksi ”voi lukea” blogia enää. Kaikki pitäisi tehdä ilmaiseksi ja sitten pahastutaan jos koittaa saada vähän tuottoa.

Tsemppiä!

Haluaisin tuoda tähän erään näkökulman. Lukeekohan kukaan enään näin vanhoja kommentteja?

Itse olen töissä elintarvike alan yrityksessä, johon tulee ihan viikottain ”yhteistyöpyyntöjä” blogaajilta, että saanko näkyvyyttä vastaan teidän tuotteitanne juhliimme.

Ei tässä sinänsä mitään, mutta ainakin juuri tälläisten takia, mun on ainakin aina vaikea uskoa mainonnan(vai onko hienompi sana yhteistyön) vilpittömyyttä.

Villi veikkaus, että bellablogien synttäri juhlapaikka valikoitu juuri niin että kuka lupasi ilmaiseksi matkan tai juhlapaikan niin sinne mentiin. Ja tietysti luvattiin kehua vastineeksi, vaikka oikeesti ei välttämättä itse botskista oltais tykättykkään…

Kiitos Riina tästä tekstistä 🙂

Kiitos ajatustesi jakamisesta 🙂 Hyvä pointteja!

Kiitos <3 Näin teemme ja kivaa kevättä!

Kiitos kauniista sanoista 🙂

Kiitos 🙂 !!

Hmm.. Selvästi tunteita herättävä aihe. Mua jäi jotenkin mietityttämään, kun aiemmista postauksien kommenteista luin juurikin tuota moitetta. Jo silloin meinasin kommentoida, mutta jätin väliin. Nyt on jo pakko kommentoida? eli: Juuri tuo kateus minunkin mielestä sieltä läpi paistoi ja myös tietämättömyys. Esim. juurikin tuo verottajan osuus. Ja tokihan sitä saa jokainen lähteä bloggaajaksi, eri asia vain, kenellä riittää motivaatio ja pitkäjänteisyys saada blogista suosittu ja seurattu! A:sta sinäkin Karoliina varmasti olet alkanut ja ison työn blogisi suhteen tehnyt!
Tsemppiä jatkossakin ja jatka ihmeessä aidolla otteella (se minut ainakin on koukuttanut?)!

Tää sun blogi on just kiva ja tiheä postaustahti koukuttaa lukemaan ja seuraamaan. ? Ainut miinus ovat mobiilisivulla ruudunpäälle hyökkäävät kissanruoka yms. mainokset. Juuri kun olen saanut sivun ladattua ja alan lukea, niin eteen hyökkää koko näytön peittävä mainos.. Ärsyttävä mainos ja mobiilissa vaikea sulkea, kun pitää osua siihen pikkuruiseen rastiin..

Moi! Tämä sinun/teidän blogi on ehdottomasti lempparini. Löysin tämän myös Iholla-sarjan kautta. Sarjassa jo huokui teidän perheen mainio meininki 🙂 ja sama tulee esille tässä blogissa. Mielestäni on ihan huikeaa kuinka kirjoitat niin mielenkiintoisia juttuja päivittäin. Ja mua ei ainakaan ole nämä tuotepostaukset yhtään häirinneet. Päinvastoin! Niistä on saanut hurjasti vinkkejä. Ihailen myös tyyliäsi ja Eskon tyyliä myös. Olette kyllä juuri sopivat toisillenne! Ja pikku F on kyllä todella suloinen 🙂 Hyvin samantyylinen kuin oma tyttöni. On myös erityisen mielenkiintoista lukea ihan tavallisista arjen asioista, kuten viikon mykkäkoulusta puolison kanssa tai siitä, että äitiys on pyllystä 🙂 Se, jos mikä on aitoutta ja siitä mä tykkään! Monesti blogeissa on niin siloteltuja kuvia ja mietteitä kaikesta, mutta täällä saa lukea myös sitä arjen välillä kurjaakin puolta. Eli pidä tämä blogi juuri sellaisena kuin Se on. Parhaana! Aurinkoisia päiviä koko teidän perheelle 🙂

Minusta tässä blogissa ei ole ollut liikaa mainontaa! Lisäksi ne kampanjat, joita sinulla on ollut, ovat olleet mielestäni pelkästään mielenkiintoisia. Jatka samaan malliin vaan! Meitä tyytyväisiä lukijoita on varmasti paljon. 🙂 Eikä ketään pakoteta tätäkään blogia lukemaan, jos ei kirjoittamasi asiat kiinnosta.

Moikka ! Tartuit tosi tärkeään aiheeseen Karoliina, monesti tästä aiheesta ei hirveesti puhuta 🙂 Sun vastaus oli aito ja asiallinen, luin koko ajan nyökytellen ”aivan, just noinhan tän pitääkin mennä”. Hyvä meininki ! Kiitos mainiosta blogista, kantaaottavista ja välillä tosi rohkeistakin mielipiteistä ja ihan arjen kertomisesta. Big ups ja ihanaa kevättä ja alkukesää <3

Kiitos, kun avasit bloggaajan työnsisältöä ja arkea. Verottajalle toivottasti kaikki muutkin bloggaajat ilmoittavat tulonsa ja lahjansa sekä maksavat itselleen myös yrittäjänä eläkettä, jos bloggaaminen on pääasiallinen tulonlähde. Muuten voi olla eläkekertymä joskus tulevaisuudessa hävyttömän pieni. Onneksi Karkki sulla on opettajantyöstä nämä maksut hoidettu ? Sen takia otan tämän esille, kun moni nainen yllättyy, jos on kotona pitkään lasten kanssa, että harmaatulevaisuus ei olekaan kovin leveä. Mainonta ja sidonnaisuus on ok., kunhan lukijat tietävät (ja sinun blogeissa tämä käy hyvin selväksi), että tässä kokeillaan ja kerrotaan kampanjatuotteesta ja käyttökokemuksista. Silloin se on reilua. Journalismin arvostuksen takia en pysty kyllä montaa blogia seuraamaan, mutta sinua voi oikein ilolla. Ja Karkki. Provosoi ja provosoidu myös itsekin. Se ei ole vaarallista, vaan herättää ajatuksia ja saa aikaan uusia näkökulmia. Rakentava palaute on uudistumisen alku. ❤

Bloggaaminen on työtä ja siitä saa palkkaa. Blogeja on monenlaisia ja niiden funktiot ovat erilaisia. Voi hyvänen aika tätä ajattelun kapeutta….

Tiedän monen monta bloggaajaa, jotka kirjoittavat useita laadukkaita postauksia viikottain ilman korvausta. Hieman siis särähti korvaan toteamuksesi siitä, että milloin laadukasta luettavaa pystyy kukin tarjoamaan.

Luen monia blogeja. Joukossa on monella eri tyylillä kirjoittavaa tyyppiä ja luenkin blogeja monesta eri syystä. Jos lukemisesta pitäisi maksaa lehden veroista maksua, jäisi moni blogi omalla kohdallani unholaan.

Ei siinä mitään, jos kirjoittamisesta saa korvausta, muttei sitä pidä pitää itsestäänselvyytenä tai ajatella oman bloginsa olevan ”harrastelijoita” parempi.

Niin, eikä kaikki kritiikki tai moite ole kateutta. Miksi olisi?

Kommentoin vähän jälkijunassa kun vasta nyt bongasin tän bloggauksen. Mua on aina kiehtonut miten suomalainen blogiskene kasvaa ja aikuistuu ja, noh, samalla kaupallistuu toden teolla. Siis missää näissä asioissa ei ole mitään väärää, vaan tää kaikki on ihan törkeen mielenkiintosta. Mä kommentoin tätä aihetta aina vaan lukijana, ehkä intohimoisena ja monipuolisen lukijana; luen suomalaisia portaaliblogeja, todella isoja jenkkiblogeja, tosi pikkuruisia blogeja ja kaikkea siltä väliltä.

Musta esim. Bella-blogien mainonta on parantunut huomattavasti verrattuna vaikkapa viime kevääseen, sillon mua otti ihan suunnattomasti päähän se, miten belloilla oli kokoajan joku iso kamppis mikä oli kaikilla bloggareilla samaan aikaan, ja sit kaikki koitti vääntää K-menu makkaroista jotain järkevää ja se… ei toiminut. Sama ongelma oli silloin parilla muullakin portaalilla (muistan esim. eräänkin joogahousu-kamppiksen, jonka viides kamppanja bloggari aloitti postauksensa sanomalla ”no näistähän on jo kaikki sanottu, mutta minäkin ajattelin vielä hehkuttaa” vai oisko ollut niin, mamma xxx, että sun oli vaan pakko hehkuttaa niitä pökiä, joita samalla viikolla kuus muuta mammaa oli jo hehkuttanut. argh, vieläkin nousee savu päästä). Musta näistä ajoista on rauhottunu portaali jos toinenkin. Toki isompia kamppiksia tulee, ja saa tullakin, mutta jotenkin tuntuu, että myynti on ottnut järjen käteen ja ruvennut oikeasti pohtimaan, mikä kamppis sopis mihinkin blogiin, eikä niitä vaan heitellä miten sattuu. (joo joo 99% kieltäydytään mutta kyllähän nää välillä näyttää vähän siltä, että tehdään nyt tää pillimehumaistelu kun ei muuta keksitä…). Musta teidän blogissa on tosi mielenkiintosia ja aikaavieviä, todellista journalistista sisältöä olevia juttuja usein. En ehkä ihan tajua, miksi koet(te) tarpeelliseksi näin valtavan sisältömäärän, ei joka päivä tarvitse tulla edes yhtä postausta saadakseen blogi eläväksi ja isoksi. Hyvä esimerkki blogin ”ylipostaamisesta” on yks mun lemppari jättiblogeista A Beautiful Mess, siskokset pallaks tyyliin kymmenen henkilöä bloginsa työntekijöiksi, ostettiin kokonainen talo pelkkää blogia varten ja postauksia tuli vähintään kolme päivässä. Mitä seuras- no lukijakato tietysti. Nykyään osa staffista on heitetty pihalle ja talostakin ollaan luopumassa toisen siskoista muuttaessa kaupungista ja lukijat rupeaa taas palaamaan langoille. Jos blogia kirjoittaa sen takia, että on pakko, koska se on työ (oli se kuinka intohimo tahansa, mutta jos kokee postausten määrän olevan yksi mittari ja pakollinen paha, ollaan heikoilla jäljillä), lukijat vieraantuu.

Huh, tulipas maratooni ja vähän lähti sivuraiteillekin taas, mutta jotenkin aina kun tästä tulee puhetta, haluan heittää lusikkani soppaan jota en ole itse keittämässä, maistelemassa vaan 😀

TL;DR: Teidän blogi on menossa perjaatteessa oikeeseen suuntaan markkinoinnin kannalta, mutta muistakaa kuitenkin miettiä omia motiiveja bloggaamista kohtaan koska ne näkyy heti lukijoille.

Hei! Eksyin blogiisi kauan sitten ensimmäistä kertaa, enkä syttynyt yhtään. En muista, mikä silloin oli syy, mutta nyt kun ajauduin mutkien kautta tänne uudelleen, olen aivan myyty! 🙂 Itse seuraan monia blogeja ja ajan vähyyden vuoksi skippaan ihan reippaalla kädellä postaukset, jotka eivät minua kiinnosta. Koskee myös mainospostauksia, jotkut luen, jotkut jätän väliin. Itse en kuitenkaan jaksa ärsyyntyä blogeissa olevista yhteistyöpostauksista tai mahdollisista ilmaisista tavaroista (jotka eivät edes ole ilmaisia, kuten kirjoitit tuosta verottaja-kuviosta). Minusta ilmaiseksi saadut putelit ja jugurtit on pieni hinta siitä, että tuo omat ja perheensä kasvot, mahdollisesti ystävänsä ja kaverinsa blogiin. Jakaa arkea ja juhlaa kaiken kansan pällisteltäväksi. Rehellisyyden nimissä itse en siihen pystyisi, vaikka saisin kaikki maailman ilmaistuotteet vastineeksi. Älä ymmärrä väärin, en näe siinä mitään pahaa, että bloggaajat tekevät näin (enhän muuten edes lukisi blogeja) eikä minulla ole asiasta sen kummempaa aatetta takana. Tiedän vain, että minusta ei olisi siihen. Ehkä sitten tästä syystä minulle on oikeastaan ihan sama, mitä etuja bloggaajat kirjoittelustaan saavat. Kivaa kesän odotusta sinulle ja perheellesi! 🙂

Täysin samaa mieltä!

Eli blogaajat eivät oikestaan saa mitään ilmaista tavaraa, koska kaikki pitää ilmoittaa verottajalle?

Annukka sanoi: ”Musta on siis lähtökohtaisesti ärsyttävää, että bloggaaja puhuu palkkakausista. Sori vaan!”

Minusta taas on lähtökohtaisesti omituista, että ihminen ei saisi työstä palkkaa. Outo ja vähän kitkerän katkera tilitys Annukalta. Toisen ihmisen työn arvottaminen on muutenkin aika erikoista. Miksi joku työ olisi vähemmän arvokasta kuin joku toinen? Ihmettelen.

Annukka sanoi myös,ettei odota blogeilta ammattilaisuutta eli en pidä bloggausta työnä. Musta se on harrastus. Tai jos se olisi työtä, homman pitäisi oll paljon laadukkaampaa. T Annukka

Kirjoitan tämän kaikella rakkaudella, toivottavasti osaan muotoilla viestini niin, ettet sitä loukkaannu! Luin tekstisi ja perustelusi ja ensireaktioni oli, että voi taivas! Ihan naurettavaa. En tiedä olenko tällaisena 30plus-perheenäitinä kalkkissarjaa, mutta mun mielestä blogien ei tarvitse eikä kuulu olla ”toimituksellisia”, enkä sitä kyllä niiltä odota. Ei minua myöskään häiritse se, että siellä jokin tuote esitellään, päin vastoin kokemuksista saa myös vinkkiä siihen, mitä ei kannata ainakaan ostaa tai kokeilla, ei ne aina ole sille testatulle tuotteelle plussaa.

Mä olen aina karsastanut sitä, että bloggaajat (siis kirjoitan sen kahdella g:llä, jotkut näyttävät puhuvan blogaamisesta) pitävät hommaansa työnä ja puhuvat siitä sävyyn, jossa heille tulisi olla kiitollisia siitä, että saa katsoa heidän joskus tosi myötähäpeän täyteisiä itse otettuja muotiselfieitä tai lukea kirjoitusvirheisiä, naiiveja tekstejä, joissa perustellaan äitimaailmaan tuttuja asioita. Toinen tapa on puhua marttyyrimäisesti siitä, miten kirjoituksiin suhtaudutaan ja miten niistä saadaan ”kuraa niskaan”. Näillä en Karoliina viittaa sinun blogiisi, mutta moniin muihin.

Jotenkin itse ajattelen, että blogi on päiväkirja, sen ei tule olla verrattavissa sanomalehtiin tai muihin medioihin, koska sen kirjoittaja on amatööri, ei toimittaja. Tiedän ja huomioin toki, että sä olet äidinkielen ammattilainen, mutta suurin osa suomalaisista bloggaajista ei sitä ole eikä tarvitsekaan olla, mutta luulevat sitä olevansa. Äh, taidan kadottaa pointin näin alkuyöstä! Tarkoitan siis, etten odota blogeilta ammattilaisuutta, siksi en tajua myöskään sitä, että siitä puhutaan työnä! Musta olisi outoa, että joku saa elantonsa siitä, että postaa välillä tosi koomisiakin kuvia itsestään ja perheestään nettiin ja sitten kuvien alla on linkitettynä mistä mikäkin pipo ja sukka ovat ja millä shampoolla miehen parta on pesty. Musta on siis lähtökohtaisesti ärsyttävää, että bloggaaja puhuu palkkakausista. Sori vaan!

Mä pidän sun tyylistä, siksi täällä notkun, sä olet raikas piristys ja ehkä blogien lukemiseen liittyy monesti myös vähän stalkkaamisenkin iloa, pääsee kurkkimaan toisen elämään ja peilaamaan sitä kautta omaansa.

Iloa alkavaan kesään!

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X