Vaikka alkuviikosta kerroinkin, ettei Eskon ja mun kasvatuslinjat ole aina kohdanneet, on tästä asiasta oltu yhteisymmärryksessä niin vuonna 2010, tämän TBT-tekstin kirjoitusvuonna 2013 kuin nytkin. Tyttöys ei ole toiseutta! —————————————————————————————————————-
Olen kasvanut lapsuuteni kodissa, jonka seinien sisällä hääri yksi mies – isäni – ja viisi naista: Minä, kaksi pikkusiskoani, äiti ja vieläpä äitini äiti, eli Wanhamummo (nyt 96 vuotta). Kuten olen jo jossain kolumnissanikin kirjoittanut, on arvostukseni vanhempieni kasvatustyötä kohtaan noussut vain vuosi vuodelta sitä mukaan, mitä enemmän itse olen alkanut pohtia ja toteuttaa kasvatustyötä (kotona ja töissä). Meidän perheessämme tyttöys ei ollut nimittäin toiseutta, vaan meillä vallitsi ajatus siitä, että kyllä tytötkin pystyvät ihan kaikkeen mihin pojatkin. Elämä oli meille avoinna mahdollisuuksia: judoa ja tanssitunteja, meikkausta ja metsässä rämpimistä naama ruvella. Tyttöenergia rullasi talossamme niin, ettei koskaan tullut edes mieleen, että sukupuoli voisi olla meille mikään rajoite.
Nyt katsoessani lapsuuttani taaksepäin, huomaan, että vanhempani olivat, jos ei nyt aivan radikaaleja, niin ainakin kahdeksankymmentäluvun yleistä kasvatuslinjaa katsoen, aika valistuneita. Uskonkin, että he oikein tietoisesti olivat tehneet sen valinnan ja ne käytännön ratkaisut, jolla he halusivat tukea tyttäriensä kasvua terveiksi ja terveitsetuntoisiksi naisiksi. Naisiksi, jotka näkivät itsensä arvokkaina. Samanarvoisina, kuin miehetkin.
Kun sain tietää olevani raskaana, olin heti 100% varma siitä, että mahani sisällä kasvoi tyttö. En oikeasti olisi voinut edes kuvitella, että minulle syntyisi poika. Olen nyt monta kertaa sanonutkin, että onneksi näin kävi. Ei siksi, että minulle sukupuolella oikeasti olisi ollut väliä, vaan siksi, että en olisi kertakaikkiaan tiennyt, miten poikia pitää kasvattaa. Tyttöjen kasvatukseen minulla kun oli niin hyvä omakohtainen malli lapsuudenkodistani, että en voinut kun toivoa, että voisin apinoida edes puolet siitä vanhemmuuden taidosta.
Kasvatuksesta ja vanhempana olosta oppii tietysti joka päivä jotain uutta. Ja monet asiat kääntyvät vielä päälaelleenkin, kun asiaa on saanut pohtia vuoden tai pari. On kuitenkin olemassa joitain asioita, joita en koskaan F:n kasvatuksessa halua unohtaa. Vaikka aihe onkin näin abstrakti, pistän tähän muistilistan itselleni, joita ainakin itse yritän ja yritämme muistaa F:n kasvatuksessa:
- Erityisesti faijat: Kehukaa tytärtänne! Hänen taitojaan, kauneuttaan, olemassaoloaan. Kun tytär arvostaa itseään, hän selviää vastoinkäymisistä, eikä joudu kenenkään roskakoriksi. Isä antaa mallin siitä, millainen mieskunta on.
- Auta lasta luomaan realistinen kuva itsestään. Hyvä itsetunto kumpuaa usein hyvästä itsetuntemuksesta, myös heikkouksien tiedostamisesta.
- Kiinnittäkää huomiota siihen, kuinka kodissanne puhutaan miehistä ja naisista, miehille ja naisille. Sanoilla on merkitystä, ne heijastavat perheen arvoja.
- Älä koskaan kerro tyttärellesi, ettei hän voi tehdä jotain asiaa vain siitä syystä, että hän on tyttö.
- Älä aseta tyttärellesi tavoitteita periaatteella ”tytöt tekevät/eivät tee näin”.
- Unohda stereotypiat.
- Arvosta, mutsi, itseäsi! Sinulta tytär oppii, kuinka nainen suhtautuu itseensä.
- Mieti tarkkaan, puhutko tyttäresi kuullen laihdutuksesta, tai muista ulkonäköön liittyvistä aroista aiheista.
- Auta tytärtäsi löytämään oma identiteettinsä ilman, että annat hänelle valmista, jäykkää, mallia olla nainen.
Mahtavaa tyttömäistä perjantaita PMMP:n Tytöt–biisin siivittämänä! Mahtibiisi, mahtibändi!
-Karkki-
F:n asu: Pipo ja paita, Makia // Leopardileggarit, Lindex // Tennarit, Palladium // Villasukat, mummon kutomat // Yksisarvinen, yötutinkorvike-Inkeri =Toimii!
—————————————————————————————————————– Mukavaa torstaita! -Karoliina
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (13)
Moi! Kaunis kirjoitus! Tytöt ja POJAT ovat eri tärkeitä, juuri sellaisinaan kuin he ovat
Tuli mieleen, että miten mielestäsi tytöt ja pojat eroavat toisistaan, muuten kuin alapäästään? Mikä tarkoitus sillä on, että meitä on täällä tyttöjä ja poikia?:)
Meitäkin kannustettiin kotona laajasti kaikkeen. Kävin kyllä tanssitunneilla ja kuviksessa, mutta myös judossa ja yleisurheilussa. Ja lukiossa, sama täällä: Olin ns. matikkaluokalla, eli siellä, missä tyttöjä taisi olla 1/3.
Hyvä meidän isit (ja äidit)!
Suutun välillä tosiaan, jos Esko ei osaa tehdä esimerkiksi jotain perinteistä miesten työtä. Se on todella tyhmää, mutta kun on kasvanut kodissa, jossa isä nämä hommat on osannut hoitaa, on vaikea tottua, ettei se ole normi.
Mä inhoan kuitenkin, jos naiset uliset, etteivät voi tehdä jotain siksi, että ovat naisia. Samoin olen täysin samaa mieltä siitä, että esim ruuan valmistaminen on viitsimiskysymys.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos minä teen meillä pääasiassa kaikki perinteiset kotityöt, on Eskon velvollisuus opetella (jos ei osaa) ne muut hommat. Ja hyvin on kyllä oppinutkin vuosien saatossa!!
Hienosti kirjoitettu! Kiitos 🙂
🙂
Totta varmasti myös tuo!
Hmm. Ei kai mitenkään, mutta yhteiskunta kohtelee silti tyttöjä ja poikia / miehiä ja naisia eri tavalla! Ja lisääntymisenhän takia meitä on molempia.
Oi, niin ihana postaus! 🙂 Voin samaistua kyllä täysin! Minunkin lapsuuden perheessä, isä oli ainut mies! Iskä kannusti ja kannustaa edelleen toteuttamaan unelmia eikä vähättele tai aliarvioi, ettei me siskoni kanssa pystytä johonkin, koska ollaan naisia.
Teini-ikäisenä muistan, kuinka otti päähän se, että tuputettiin ”poikien juttuja” mm. lukion ainevalinnoissa sekä ammatinvalinnassa. Muistan kuinka kaverit luki lyhyttä matikkaa, psykaa ja kävivät useilla kuviksen kursseilla, jotka oli ainakin meidän koulussa erityisesti tyttöjen suosiossa silloin. Itsehän istuin pitkän matikan ja fysiikan tunneilla, muita tyttöjä näillä kursseilla ei kauheasti näkynyt.. 😀 Ammatinvalinnassa ei painostus enää tehonnut, jos iskä olis päättänyt me oltais nyt insinöörejä.. 😀
Ainakin blogin perusteella Eskolla ja F:llä on hyvä meno ja se on hauskaa huomata! Hyvä isä-tytär -suhde on todella tärkeää, se vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen! 🙂 Tämän hauskan postauksen aiheena oli nyt tyttöjen kasvatus, ja kirjoituksesta huomaa, että Karoliina kirjoittaa omista kokemuksistaan! Ei se tarkoita sitä, että poikien tärkeyttä vähätellään tai että heidän hyvä kasvatus olisi vähemmän tärkeää.. Tytöt & pojat on POP ja niin oli myös tämä postauskin! 🙂 Hauskaa viikonloppua Kolmistaan -poppoolle!
Myös minulle tuli heti mieleen, että samat asiat pätee myös poikiin. Jokaiselle, sukupuolesta riippumatta, on tärkeä saada rohkaisua kasvussaan. Arka ja herkkä lapsi tarvitsee sitä kenties enemmän, sukupuoleen katsomatta. On tärkeää osoittaa, että poikakin saa olla herkkä, tyttömäinen, tai jotain aivan muuta, mutta juuri sellainen kuin on. Kaikki tämä vaatii rohkaisua, jotta pojat eivät jäisi ”on oltava kova jätkä” -tyyppisten stereotypioiden loukkoon, yhtälailla kuin tytötkään toisenlaisiin jumittuneisiin stereotypioihin.
Muistelen sinun kuitenkin jossain tilanteessa odottaneen mieheltäsi ns. miesten töiden hoitamista. Itse ajattelen, että samalla tavalla myös aikuisen naisen tulisi uskoa, että hän on kykenevä tekemään erilaisia asioita siinä missä miehetkin. Olenkin sitä mieltä, että mikäli mies (tai nainen) väittää, ettei osaa laittaa ruokaa, on kyse vain siitä, ettei viitsi ottaa keittokirjaa käteen. Samoin on hyllyn seinään poraamisen tai vaikkapa lattialistojen kiinnittämisen kanssa. Härkää sarvista, ohjekirja esiin, niin kyllä me osataan!
Hmm, kahden pojan äitinä taas olen itse pohtinut valtavasti sitä, miten kasvatan pojistani hyvällä itsetunnolla varustettuja yksilöitä. Joskus nimittäin tuntuu, että tällä hetkellä joka puolella virtaa aikamoinen ”tyttöenergia”. Kuten Tytti jo laittoikin niin joka kohta sopii myös poikiin. Myös pojille pitäisi vanhempien tarjota avara maailma kaikkine mahdollisuuksineen ilman ”poika sitä, poika tätä” rajoituksia. Itse olen enemmän huolissaan ehkä poikien kasvatuksen unohtamisesta tai tyttöjen ”jalustalle nostamisesta”. Myös pojat on pop, lapset on pop! ja minäkin tosiaan kasvoin siskojen keskellä ja perheen ainut mies oli isä. Siltikin näen että hyvin pitkälle samoja ajatuksia noudatan myös poikieni kasvatuksessa! Haluan heidän olevan itsestään ylpeitä niin poikina, miehinä kuin ihmisinä. Ennen kaikkea haluan heidän löytävän oman juttunsa ja tulevan onnellisiksi ja yritän tukea heitä sillä matkalla niin hyvin kuin osaan.
Niin, kerta! Hyvä kirjoitus.
Kiva kirjoitus 🙂 mutta mielestäni kaikki kohdat sopivat myös pojille 🙂
Moi! Kaunis kirjoitus, tytöt ja pojat ovat ihania juuri sellaisinaan kuin ovat!
Tuli mieleeni, että olisi kiva kuulla mielipiteesi siitä, että onko mielestäsi tytöillä ja pojilla muuta eroa, kuin sukupuoli? 🙂