Tänään vietetään rakkaan ihmiseni hautajaisia, ja muistopuhetta kirjoittaessa pohdin, miksei elossa olevia rakkaita tule oikeastaan koskaan pohdittua yhtä kauniisti ja tarkasti kun jo poismenneitä.
Olen ennenkin huomannut, että vasta kun ihmistä ei enää ole, tajuaa, mikä hänessä oli se pointti ja päällimmäinen teema. Sekin mietityttää, osasiko sanoa rakkaalleen hänen elossa ollessaan kertaakaan niin kauniita asioita kuin poismenon hetkellä päähän juolahtaa.
Jottei kenenkään tarvitse jälkikäteen pohtia, että olisi pitänyt kertoa kauniista ajatuksistaan paremmin, haastan teistä ihan jokaisen mukaan Hyvien sanojen viikolle. Kerro läheisillesi, niille, jotka nyt ovat vielä ympärilläsi, kuinka mahtavia he ovat. Kerro, mitä heissä arvostat ja miksi heidän lähellä on hyvä olla.
Valoa,iloa, rakkautta ja toivoa!
-Karoliina-
Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.
Kommentit (2)
Mä pidin lukion puhetaidonkurssilla hautajaispuheen luokassa istuvalle kaverille. Kynttilä ja kuva pöydällä loi tunnelmaa. Itkuhan siinä tuli,mutta tuli myös sanottua kaikki se mitä ajatteli kaverista.
Oi voi <3