Ette tiedä, kuinka vaikeaa onkaan ollut pitää tämä asia teiltä salassa. Tai siis tuo asia, eilen kerrottu.
Minun bloggaajamentaleettini on aina perustunut siihen, etten ala valehdella. En ala kertoa satuja ja kiiltokuvia, kun siinä oikeassakin on ollut ihan tarpeeksi jutun juurta. Jos en ole voinut tai halunnut jostain kirjoittaa, en ole sitten kirjoittanut ollenkaan. Vaan kun eroprosessi oli erilainen. Oli pakko pitää kulissit, edes hetki, jotta asianosaisilla, meillä kaikilla, oli rauhaa toipua.
Mutta jotain siinä samalla menetin. Nimittäin vapauteni kirjoittaa.
Nyt minä olen kuitenkin taas vapaa. En ehkä sillä tavalla vapaa, kun ensin kuvittelette. Parisuhdemielessä. Siihen menee vielä varmasti aikaa, koska kuten kaikki eronneet tietävät, ei nuo tuollaiset asiat tapahtu sekunnissa, viikossa tai edes kuukausissa.
Tunnen kuitenkin olevani taas vapaa kirjoittamaan. Vapaa kirjoittamaan elämästäni niin kuin se nyt on. Vapaa päivittämään Instagram-kuvaa ilman, että joudun miettimään, näkyykö taustalla salassa pidetyt muuttolaatikot. Vapaa kertomaan oikeista tunteistani ja vapaa kävelemään kadulla eronneena naisena, joka voi vasta kysymyksiin ”mihin te muutitte” ilman, että joka kerta täytyy pohtia, kertoisiko totuuden vai ei. Vapaa vastaamaan teille kommenttiboksiin, kun kysytte, miten tällää menee. (Ja anteeksi vielä, että olen viime viikkoina joutunut jättämään kysymyksenne ja kommenttine auki).
Vaikka kevättalvi onkin ollut rankka, ja edessä on pitkä matka, tuntuu sille, kuin olisin saanut jotain suurta takaisin. Vapauden – vapauden ilmaista itseäni.
-Karoliina-
Kommentit (23)
Voimia uuden edessä ? Eilinen uutinen tuli kyllä puskista, mutta on vain oikein pitää tietyt asiat itsellään. Seuraan blogiasi jatkossa vielä suuremmalla mielenkiinnolla, sillä olen pohtinut samaa muutosta. Lopullinen päätös vain kovasti pelottaa – etenkin pienien puolesta… Toiselle on niin helppo sanoa, että kyllä te sen hanskaatte, mutta oman elämän kohdalla tilanne on aina monimutkaisempi. Mutta silti, kyllä TE tän hanskaatte ?
Paljon voimia ja jaksamista! Asia vie aikaa sopeutua ja tottua mutta loppujen lopuksi, se että annat aika itsellesi ja tunteillesi palkitaan. Sinusta tulee jälleen ehyt kokonaisuus ja voit nauttia kevätauringosta. Et ehkä vielä tänä keväänä samalla tavalla kuin ennen. Mutta ensi vuonna on taas kevät.
Aivan kyllä se kevät koittaa, mutta aikansahan se ottaa. Lähdin pari vuotta sitten pitkästä liitosta ja nyt kaksi vuotta ja kaksi laastarisuhdetta myöhemmin olen vihdoinkin vapaa. Ihana tunne kun löytää itsensä vuosien jälkeen ja elämä puhkeaa kukkaan! Voimia ja aurinkoisia kevätpäiviä!
On muuten hyvä toi Haloo Helsingin biisi. Kuuntelin tota paljon hoitojen ja keskenmenojen aikana. Siitä sai voimaa, kun sitä lauloi kurkku suorana parkuen samalla silmiä päästään.
Kyllä te selviätte. Aikaa se vie varmasti. ❤
Me täällä toisella puolella odotetaan sun kirjoituksiasi. Ihanaa, etta voit olla tuossa mielessä nyt sitten vapaa ja avoin. Se on ollut tässä sun blogissasi aivan ihanaa. Tuo rehellisyys, kyky olla avoin ja ilmaista itseäsi muiden välillä törkeistäkin kommenteista huolimatta ja niitä jopa arvostaen (jo itellään mahtava saavutus). Lämpöiset halit Nannalta Santa Monicasta
Suruisa asia.. Mutta joka tapauksessa näytät tuossa kuvassa aivan uskomattoman hyvältä! Mielettömän sievä kuva susta ??
Voi että. Tsemppiä!
Jään seuraileen!
Mites Esko? Avaisiko hän oma blogin? Terveisiä jos vaan hänelle tätä kautta se kulkee. Jos hän voisi vierailla sun blogissa vielä kerran ja kertoa jotain mitä kuuluu? 🙂 Voisi olla todella mielenkiintoista lukea Eskon omaa blogia.
Uskon, että meitä olisi monia jotka siirtyisimme Eskon blogin seuraajiksi. Olisi kiva jos hän kirjoittelisi edes harvakseltaan kuulumisia, vaikka joskus myöhemmin kun jaksaa.
Kun tää kaikki ei oo vaan meidän käsissä <3 Mä ajattelen, että sä oot aika rohkea nainen, joskus vaan on parempi erikseen, mitä yhdessä.
Voimia ja viisautta sinulle, teitpä kummin vain! Sinäkin pärjäät 🙂
Kuulostat voimakkaalle ja onnelliselle! Aurinkoa!
<3
Kiitos ja terveisiä sinne aurinkoon <3
Voih. Kiitos ja ihanaa pääsiäistä!
TätiO. Laitatko mulle uuden viestin? Hukkasin sen jotenkin Facebookissa…
Sellaista huhua olen kuullut 🙂
En usko, että teidän tarvitsee kauan Eskoa kaivata 😉
Niin se. Joskus vaikein tie ei ole se helpoin <3
Ei muuta kuin häntä pystyyn ja uutta kohti. Teillä oli ihana ja välillä vähemmän yhteinen elämä. Onneksi,sillä pikkuinen F ilostuttaa elämäämme. Voimia – niitä varmasti tarvitaan,käytännön ja tunneseikkoihin ja kun on lapsi,niin sekin vaatii oman aikansa ja rauhansa sopeutua uuteen tilanteeseen – komeuksesta tiiä. Meilläkin yksi tyttö,nyt jo liki 30 vee 🙂
Toiveikasta kevättä <3
Siis kokemuksesta tiiän…painovirhe paholainen…
Erot ovat aina vaikeita. Mielestäni usean vuoden projekteja. Jos voin jotain omista kokemuksista sanoa, niin anna aikaa itsellesi. Se voi viedä jopa vuosia, mutta se kannattaa <3 Jossain vaiheessa voi tuntua, että olet jo päässyt asian yli ja taas seuraavassa hetkessä se iskee päin näköä.
Jotain uutta ja ihanaa on kuitenkin elämällä tarjottavana <3 🙂 Jokainen kokemus opettaa ja vie kohti ”parempaa minää”.
Kiitos ihanista sanoistasi!