kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 26.04.2016

Kirjoista ja tarinoista

Teksti
Karoliina Pentikäinen
15 kommenttia

Muutama teistä kyseli viime viikolla, mitkä ovat lempikirjojani, mitä luin lapsena ja miten innostuin kirjoista.

Mä en ole koskaan ollut kai mikään perinteinen lukutoukka. En ollut se, joka kantoi repun olkaimet pinkeänä kirjastosta kotiin paksuja opuksia vaan ennemmin se, joka tankkasi yhtä kirjaa viikkotolkulla. En taida olla se edelleenkään. Olin ja olen se ronkeli lukija, joka panostaa ennemmin laatuun kuin määrään.

Se, miksi ylipäätään innostuin kuitenkin kirjoista ja opiskelin kirjallisuutta, johtuu siitä, että rakastamalla rakastan tarinoita. Pieniä ja isoja, elämää suurempia. Koskettavia sanapareja ja pisteitä, joiden jälkeen täytyy huokaista.

Mikään ei ole nimittäin niin mahtavaa, kun löytää kirjan sivuilta tunteita, joita ei ole osannut itse nimetä. Löytää hetkiä, jotka on kokenut tai haluaisi kokea. Löytää maailma, josta ei tiedä vielä mitään.

Ehkä kirjat ja kirjallisuus ovatkin minulle portti muualle ja toisaalta portti itseeni. En yhtään epäile sitä tutkimustulosta, jossa kerrottiin, että kirjat lisäävät empatiakykyä. Tietysti lisäävät! Kirjojen avulla kun pääsee niin kätevällä tavalla jonkun toisen ihmisen tajuntaan. Kirjailijan, puhujan, kertojan tai piilokertojan.

Mulla ei ole oikeastaan yhtä ja tärkeintä lempikirjaa. Kirjarakkauksiani ovat – kuten olen joskus kertonutkin – Juhani Ahon Yksin, Maria Jotunin novellit, Juha Itkosen ja Anna-Leena Härkösen kirjat ja Eeva Kilven, Arno Kotron ja Tommy Tabermannin runot. Viihteeksi luen chick lit -kirjoja ja dekkareita.

Kun joku sanoo, ettei pidä kirjoista, heitän vastapallon. Kuka voisi sanoa, ettei pidä elämästä? Koska kirjathan ovat juuri elämää. Ja oikean elämän ja kirjan löytämiseen täytyy käyttää energiaa.

-Karoliina-

Kommentit (15)

Apua! ? Niin hienosti ilmaistu, etten löydä sanoja! Juuri noista syistä rakastan itsekin lukemista, oli kyse sitten kirjasta tai blogista. Kun pisteen jälkeen täytyy huokaista.. Siksikin pidän blogistasi. ? Kaikkea hyvää sinulle, kaiken keskellä. Odotan muuten innolla kirjaasi, mistä se ikinä kertookaan! ?

Lukihäiriö!
Jotuni muuttui Joutuniksi ?

Mutta itseasiassa katsoin eilen pääsykoe kriteerejä. ☺

No juurikin näin!!

Hei jes: Kiitos vinkistä!

Mulla on juuri tuo kirja nyt kesken. Aivan huikean hyvälle vaikuttaa!

Niin niinpä, voi kun aikaa olisi enemmän!

Itse asiassa en ole. Kiitos suosituksesta!

Lähde! Mikä estää?

Kiitos Mirka! 🙂

Sama homma tän laatu korvaa määrän jutun kanssa. Lukihäiriön kanssa lukeminen on aina niin hidasta vaikka kuinka uppoutuis kirjaan ja “ahmisi” sitä. Mulle kirjan ahmiminen tarkoittaa sitä että luin tunnin ja pääsin parikymmentä sivua eteenpäin niin tällä tahdilla ei kirjoja päivässä lueta. Mutta eipä haittaa, lukutoukka se on etanakin (ja muita sananlaskuja) + ehtii ainakin reflektoida lukemaansa kun kirja ei ole yhden illan suhde.

Hyvä postaus 🙂 intoudun minäkin antamaan suosituksia. Veera Niemisen Avioliittosimulaattori. Aivan ihana kesäkirja, joka on pakko lukea kannesta kanteen heti<3

Minä rakastan kirjoja. Anna-Leena Härkönen, Kati Hiekkapelto, Leena Lehtolainen ja Outi Pakkanen kuuluvat ehdottomasti minun suosikkeihin. Yksi parhaista lukunautinnoista oli Jussi Valtosen “He eivät tiedä mitä tekevät”. Tuon kirjan kertomisen kauneutta piti välillä huokaista ja ihailla. Minulle lukeminen on pään nollaamista parhaimmillaan.

Kyllä “pisteitä, joiden jälkeen täytyy huokaista”, juuri tämän takia minäkin luen! Ja kirjat ovat peili, avoin ovi, matka, suurennuslasi.. Ne avartaa, laajentaa, monipuolistaa, opettaa, syventää ja aivan varmasti lisäävät empatiakykyä. Voi kun olisi aikaa lukea enemmän, mutta koko ajan on onneksi joku kirja kesken yöpöydällä ! ?

Anna-Leena Härköset on ihan mahtavia! Ootko lukenu Katja Kallioo? Suosittelen! ?

Luin teininä pahimissa angsteissani Härkösen: Loppuunkäsitelty-kirjan ja ihastuin Anna-Leenan kirjoituksiin. Myös Joutunin novellikokoelma on suosikkejani. Lukeminen ja tarinat <3

Jos uskaltaisin lähtisin opiskelemaan kirjallisuutta.

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X