Olemme saavuttaneet viimein sen pisteen, että mä voin lukea kirjaa/lehteä taas vuosien tauon jälkeen niin, että lapset voivat olla valveilla. Kesällä on ollut useampikin tilanne, kun olen voinut käpertyä meidän pihan riipputuoliin lukemaan, kun lapset ovat juosseet ja leikkineet pihassa. Voin sanoa, että tämä tuntuu todelliselle luksukselle.
Tänä(kin) kesänä olen halunnut lukea lähinnä kepeää ja dekkareita. Niin ja ihmissuhdedraamaa.
KOLME KIRJAVINKKIÄ HEINÄKUUHUN:
Mirella Mäkilä, Seuraavana Tampere. Jos joku kirja kuvaa mun kesää 2023, niin tämä. Jossain lehtijutussa luki, että tämä romaani on rakkauskirje Tampereelle, ja sitä se totta tosiaan on. Kirja kertoo Tampereelle paluumuuttaneen Roosan rakkauden kesästä, mutta miltei yhtä vahvana päähenkilönä toimii rakas Manse ja sen kadut. Hauskaa kyllä, Roosa on sijoitettu asumaan parin askeleen päähän meidän kodista, joten kaikki kirjan kadut, maisemat, talot ja jopa puiston puut on minulle tuttuja. Se tekee lukuelämyksestä erityisen, mutta toisaalta uskon, että kirja kolahtaa myös silloinkin, vaikkei Pyynikillä ja Amurissa olisikaan juuri liikkunut. Iloa tuo myös kirjan henkilöiden murre. Innolla odotan kirjan jatko-osia!
Enni Levi, Eliittiseuralaisen päiväkirja. Aloitin lukemaan Levin kirjaa jonkin lehtijutun inspiroimana. Kirja kertoo Levin (salanimi) nuoruusvuosista eliittiseuralaisena maailmalla. Kirjan kerrotaan perustuvan tositapahtumiin, ja se onkin tärkeä osa kirjan mielenkiintoisuutta, koska fiktioksi asti kirjan tarina ei mielestäni tällaisenaan taipuisi. Tositarinana sen sijaan kirja kiinnostaa yksityiskohtineen ja varmasti myös tirkistelyaspektin vuoksi. On myös hyödyllistä ja mielenkiintoista haastaa omaa ajatusmalliaan ja miettiä, millainen moraalikäsitys itselläni on (ja miksi).
Daniela Knif, Purkautumispiste. Kirja kertoo pariskunnasta, joka elää (näennäisesti) onnellista elämää, mutta jonka parisuhteen väliin ui pian muitakin ihmisiä. Minua häiritsi aluksi teoksen kaikkitietävä kertoja, koska jotenkin ajattelin, että minä-kertoja kävisi paremmin kuvaamaan päähenkilöiden tunteita, mutta jo parin luvun jälkeen kertojaääneen tottui. Rakkaustarinan lisäksi kirjassa on toinenkin juoni, jonka päähenkilö on pariskunnan miehen veli, alkoholisoitunut taiteilijasielu Risto. Knif kirjoittaa helppolukuista, mutta laadukasta tekstiä. Sitä on helppo lukea ja kirjaa ei malttaisi laskea käsistään.
Mitkä kirjavinkit sulla on kesään? Mä aloitin eilen Sara Al Husainin Huono tyttö -romaanin.
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
Kommentit (2)
Mulla on terassilla nyt Terhi Tarkiaisen uusin historiallinen romaani, ”Maggie eli kuinka jano tyydytetään”. Aivan törkeen kuumaa kamaa tällaisesta kylpyhoitoja määräävästä (tuhmasta!) tohtorista 1700-luvun Englannissa. Suosittelen lukemaan!
Kiitos vinkistä, tiedänkin yhden kenelle tätä ainakin suosittelen!