Taas se aika vuodesta kun kalenteri ja viikot täyttyvät kovinta tahtia. Sen lisäksi, että loman jälkeen on totuteltava työ/koulu/päiväkotirytmiin, alkavat harrastukset rullata taas muutaman viikon päästä.
Meille se tarkoittaa lähinnä sitä, että aikuisten on sommiteltava omat liikuntansa perhearjen ja töiden lomaan, pienet tytöt käyvät harrastamassa kerran tai kaksi viikossa aikuisen kanssa, esikoinen kulkee harrastuksissaan itsenäisesti, ja me miehen kanssa liikumme omien viikkoaikataulujemme ja jaksamisemme mukaan. Mä pyrin liikkumaan noin viisi kertaa viikossa. Palettimme on siis huomattavasti helpompi kuin monissa perheissä, joissa kutakin lasta täytyy/saa kuljettaa harrastuksiin kuusi kertaa viikossa ja päälle saatetaan vielä talkoilla myyjäiset ja muut harrastusten kylkiäiset.
Olipa harrastuskalenteri kuinka löysä tai tiukka tahansa, ovat illat arkipäivinä hyvin lyhyitä. Siispä kyllä meidänkin kaltainen harrastuskombo vaatii ennakkosuunnittelua, jotta homma skulaa parhaalla mahdollisella tavalla.
ME OLLAAN HAVAITTU, ETTÄ ARKI LUISTAA PARHAITEN HARRASTUSTEN OSALTA KUN:
- Pyritään siihen, jos se on mahdollista, että harrastukset osuvat koko sakille samoille viikonpäiville, jotta arkeen jää edes yksi ilta, kun voidaan olla porukalla ilman että kenenkään tarvitsee mennä minnekään. Otetaan siis ruuhka keskitetysti. Viime vuonna meillä oli tiistai esimerkiksi sellainen, että mies harrasti pienten tyttöjen kanssa, esikoinen oli omassaan ja mä kävin tällä väliin salilla. Saa nähdä, onnistuuko tänä vuonna sama.
- Harrastusvempainten järkevä säilytys. Voi kuulostaa itsestään selvälle, mutta meillä on usein monet muut tavarat ja vaatteet ties missä. Mutta en kestäisi enää sitä, että harrastuskamppeita pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa pitkin taloa, joten harrastusvaatteiden ja -vempainten on oltava pomminvarmassa paikassa.
- RUOKAHUOLTO! Okei. Tämä aihe on musta arjen kannalta muutenkin kaiken A ja O, koska kaikki on hankalampaa nälkäkiukkuisena, mutta erityisesti lasten harrastuspäivinä ruoka-asiat on erityisen tärkeitä. Jos kotona ehditään syödä päivällinen ennen harrastusta, safka on oltava jääkaapissa mikrolämmitysvalmiina. Jos taas ei, mä teen aamuisin eväät koko sakille. Liukuhihnalta leipää, pähkinöitä ja hedelmiä rasioihin ja jääkaappiin otettavaksi mukaan, kun harrastusmatka koittaa. (Myös aikuisille!) Jos taas harrastus menee illalla myöhään, teen iltapalan eväsrasiaan mukaan niin, ettei kotiin tultua mene enää aikaa iltapalan syömiseen, vaan take away -iltsikan voi vetäistä kätevästi autossa tai ratikassa. (Mulla on kaapit täynnä nopeita välipaloja itsellenikin, jottei treeni jää ainakaan siksi väliin, että olisin liian nälkäinen tekemään sen.)
- Aikuisten harrastusslottien korvamerkintä. Mä olen huomannut, että koska mä ja A ei harrasteta juurikaan sellaisia harrastuksia, jossa olisi joku tietty aika tai paikka, voi “vapaammat” harrastukset, kuten lenkit ja kuntosali, jäädä helposti muun elämän jalkoihin. Jos aika ei ole kalenterissa, saattaa olla vaikea lähteä kesken illan hulinoiden tai aamupuuhien tuosta vaan hikoilemaan. Tästä syystä, kun synkataan muutenkin kalenterit uutta viikkoa varten sunnuntaisin, sovitaan se, missä välissä kumpikin tekee omat treeninsä. (Ja kun tämä on tehty, mä vielä synkkaan mun treenit omien treenikamujeni kanssa.) Kun treeni on kalenterissa, on se “virallisempi” ja se tulee useimmiten myös tehtyä.
- Aikuisten kompromissit niin harrastusten kuin harrastusaikojenkin suhteen. Mulla on se etu, että voin määritellä itse omat työaikani, joten pystyn joskus treenaamaan esimerkiksi niin, että lopetan työt vaikka 45 min aikaisemmin tai juoksen lenkin samalla matkalla kun haen lapset päiväkodista, ja jatkan töitä esimerkiksi illalla heidän mentyä nukkumaan. Järjestely ei ole ihanteellinen (en haluaisi illalla tehdä töitä ENKÄ treenata), mutta koska kaikkea ei voi elämässä saada, toimii tämä paremmin kuin se, että A) skippaisin koko liikan tai B) hikoilisin liian myöhään, enkä saisi unta ajoissa, kun kroppa kävisi kierroksilla. Samoin meistä aikuisista varmasti molemmat haluttaisiin harrastaa (enemmän) harrastuksia, joissa olisi joku treeniryhmä/treenivuoro, mutta meidän arjen kokonaiskuvaan käy nyt paremmin se, että harrastetaan pääosin asioita, joihin voi mennä tasan silloin kun meille itselle sopii. Mun haaveissa olisi esimerkiksi tanssitunnit ja crossfit, mutta ehkä joskus sitten, kun lapset on vähän isompia. Nyt tuollaiset ajat tuntuu liian sitoville. Myös mun kuntosali on valittu puhtaasti sijainnin, ei niinkään salin tarjonnan tai viihtyisyyden, mukaan. Tosin haaveilen uudesta salista, mutta katsotaan talven aikana, onnistuuko sekään vielä nyt.
- Vetovastuiden jakaminen aikuisten kesken. Yritetään jakaa aikuisten kuormaa niin, että kummallekaan ei tule lasten harrastusten vuoksi liikaa taakkaa. Jos toinen kuskaa, toinen hoitaa ruokahuollon. Tai jos yksi lapsi haluaa yhden harrastuksen tiistaina ja toinen toisen torstaina, ei saman aikuisen tarvitse olla aina se, joka toimii kuskina.
- FamilyWall-kalenteri ja kalenterisynkka. En ole varmaan puhunut arjen helpottamisesta koskaan niin, etten mainitsisi sunnuntain kalenterisulkeisia, mutta se on musta aivan ehdoton tapa saada perhe-elämän aikataulut luistamaan. Sen lisäksi, että sunnuntaina käydään läpi aikuisten harrastusslotit, omat työreissut, aikaiset aamulähdöt ja iltojen vaihtuvat menot, on tässä helppo tsekata myös se, vaatiiko lasten harrastukset tulevalla viikolla joitain erityisjärjestelyjä. FamilyWall on puolestaan sähköinen perhekalenteri, jonne voi vaikka työpäivän aikana merkitä tärkeitä huomioita, jolloin toinen vanhempi huomaa ne reaaliajassa.
Miten teillä hoidetaan harrastaminen niin, ettei se kuormita ketään liikaa?
-Karoliina-
Kommentit (16)
Meillä ei enää tarvitse huokailla lasten ja omien harrastusten kanssa, koska nuorinkin on täyttänyt 18 vuotta.
Kun lapset olivat pieniä, kävin itse kolmena aamuna heti herättyäni salilla, jonka jälkeen puoliso lähti töihin ja kävi salilla kesken työpäivän.
Meidän kaikki lapset harrastivat judoa aikanaan ja sinne piti kuskata, koska olivat pieniä ja matkaa yli kymmenen kilometriä. Siihen meni kaikki arki-illat ja lauantai, kunnes kaikki olivat käyneet muksujudon ja alkeiskurssin. Sen jälkeen kaikki kävivät samoilla tunneilla ja kertoja oli vain kolme viikossa.
Lisäksi lapsemme ovat harrastaneet salibandyä, kuorolaulua, kuvataidetta, sarjakuvapiirtämistä, uintia, koripalloa ja ratsastusta.
Vain ratsastus oli ja on tuossa kivenheiton päässä ja sinne voi mennä kävellen tai polkupyörällä.
Ajattelimme puolisoni kanssa, että haluamme antaa lapsillemme mahdollisuuden kokeilla ja harrastaa monipuolisesti, että löytävät omat juttunsa ja voivat toteuttaa itseään.
Jokaiselle lapselle on jäänyt muutama harrastus, joita ovat jatkaneet itse ja ovatpa löytäneet uusiakin, kuten esikoinen siellä Tampereella Taekwondon.
Se on mainio harrastus, kun neiti istuu luennoilla ison osan päivästä ja onneksi voi ajaa pyörällä yliopistolle ja saa siinä liikuntaa.
Kaikki lapsemme ovat olleet kiinnostuneita englannin kielestä, koska isänsä on asunut Amerikassa ja tekee töitä ko. kielellä.
Tänä kesänä yksi lapsistamme lähti kesälomakseen englanninkieliseen maahan ja reissasi siellä ystäviensä kanssa, joihin oli tutustunut aiemmin sisäoppilaitosvuotensa aikana.
Tällä viikolla, palatessaan kotiin, sanoi olevansa todella tyytyväinen, kuinka hyvin pärjää yksin ulkomailla ja osaa käyttää englannin kieltä.
Kyseessä on kuitenkin 2000- luvulla syntynyt lapsemme.
Moni ystäväni on kysynyt, miten uskalsimme päästää hänet yksin Atlantin taakse. Sanoin, etten voi kulkea hänen perässään edes Tampereelle, joten luotan häneen täysin.
Ja nykyään yhteydenpito on helppoa vaikka kahdeksan tunnin aikaerosta huolimatta, kun käytössä on tekniikka ja erilaiset viestisovellukset.
Yhdessä harrastamista ei kannata unohtaa ulkoilu, metsässä samoilu, vaeltaminen, kirjastossa ja taidenäyttelyissä käynti ei maksa mitään tai hyvin vähän.
Noista on meidän perheessä matkustelun lisäksi saatu todella monta, kivaa muistoa ja kokemusta.
Samoin vanhempien jaettu vastuu lastenhoidosta ja harrastuksista. Minulla on ollut onnea, että olen saanut vierelleni miehen, joka on ollut tuohon jakamiseen valmis ja hyvä muutenkin lasten kanssa.
Ihanaa elokuuta ja alkavaa kouluvuotenaan💛🧡🤎
Minun työmatka on +20 km. Kuljen sen omalla autolla. Käyn töiden jälkeen kuntosalilla, (joka on työpaikan vieressä), 3 krt viikossa, vaihdellen eri päivinä. Tosi toimiva systeemi. Ei tarvi enää erikseen lähtä liikkumaan muuta kun vkonloppuna. Tämä onnistuu hyvin, kun ei oo päiväkoti-ikäisiä lapsia.
Kuulostaa tosi kätevälle järjestelylle 🙂
Meillä 2v ei harrasta mitään, 5vllä on yksi itsenäinen harrastus (=itse nökötän ulkopuolella). Se riittää lasten osalta. 5päivää viikossa päiväkotia on ihan tarpeeksi hulinaa alle kouluikäiselle. Illat pyhitetään yhdessäololle ja leikkipuistoreissuille perheen kanssa. Vklppusin sama juttu, tai sitten on isompia menoja.
Aikuiset harrastaa milloin ehtivät 😀 tärkeää toki sekin oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta, mutta enemmän mua stressaisi omien liikkumisteni tarkka aikatauluttaminen. Joskus se liike on sitä, että pienempi rattaisiin ja isompi pyöräillen, äiskä saa siinä juoksulenkin.
Kun työpäivä mennään minuuttiaikataululla niin kotona vapaa-ajalla en enää jaksa sellaista, vaikka kyse olisikin ”omasta ajasta”.
Ymmärrän oikein hyvin! Pääasia, että vapaa-aikana latautuu, viettää sen miten vaan 🙂
Miksi tämä elämä kuulostaa suorittamiselta? Miksi joka päivälle koko syksyksi on jo nyt aikataulut? Entä jos ei olisi? Kenen elämä romahtaisi? Tarvitseeko 3-vuotias säännöllisiä harrastuksia päiväkodin lisäksi? Entä jos perheaikaa olisikin viitenä päivänä viikossa? Entä jos tällä viikolla pöydässä olisikin mikroateriat ja siivooja olisi jättänyt käymättä? Mitä sitten tapahtuisi?
Ihan vaan ajatusleikkinä?
Tosi hyviä kysymyksiä. Kun aloin vastata, alkoi tulla romaani. Mä teen tällä teemalla ihan oman postauksensa, kun sopiva aika tulee 🙂
Mulla on tavoitteellisesti harrastavia alakoululaisia, joka tarkoittaa viikossa tosi monia treenejä ja varusteista johtuen kyydityksiä. Itse pyrin hyödyntämään nämä kyyditykset niin että käyn samalla kaupassa, liikkumassa, treffaan ystäviä yms. Meillä nämä kuljetuskuviot eivät jakaudu tasaisesti johtuen erilaista työkuvioista puolison kanssa, mutta eipä elämä lähtökohtaisesti ole tasaista tai tasapuolista, joten en edes sitä hae tai kaipaa. Joskus tulee varmasti vaihe jolloin kaipaan tätä vaihetta, jolloin olen ollut todellakin korvaamaton näille harrastaville lapsilleni.
Ruokailut on luonnollisesti ennakoitava tälläisessä arjessa, koska ilman kunnon ruokaa loppuu virta meistä kaikista.
Meillä arkea pohditaan aina pari päivää kerrallaan eteenpäin, koska muutoksia aikatauluihin tulee melko paljon.
Ihana ajatusmalli! Ja pyrin itsekin usein samaan nykyisin – Kun tosiaankin tulee varmasti vielä aikoja, että kaipaan tätä hetkeä, näkee paremmin sen, miten arvokasta ja rakasta tämäkin arki aina on, vaikka välillä sen ylläpitäminen vaatii kovaakin työtä. Musta olet ihanasti löytänyt tilanteesi hopeareunat. Harrastuksiin kuskaaminen ja odottelu voi olla tylsää, TAI sitten sen ajan voi käyttää itsellekin iloksi ja hyödyksi.
Tää on kyllä yks arjen ihana kamala asia 😅 mä aloin ohjaamaan jumppaa kerran viikossa 2v sitten. Jotta mulla olisi yksi tunti viikossa kun en oo vastuussa kodista tai lapsista ja halusin nimenomaan ohjata sen itse, koska muuten olisi liian helppo ajatella et oon liian väsynyt, tai nyt on niin paljon pyykkiä tms tekosyitä. Mutta nyt viime keväänä jopa se yks tunti viikossa tuntui ihan liian sitovalta🙈
https://www.sangynalla.fi
Ihan ymmärrettävää. Välillä yksikin kerta on liikaa, ja se on ihan ok <3
Superhyvä teksti! Nyt otan vinkit käyttöön💪🏻🤩
Kiitos, ilo kuulla <3
Jep, kalenterisulkeinen sunnuntaisin on must! Ja myös meillä tuo sama, että viikkoon on järkätty jopa kolme sellaista päivää, että kumpikaan lapsista ei mene harrastukseen, että varmistuu lököpäiviä, joissa myös meillä vanhemmilla mahis vaan lököillä tai treenata.
Oma kokemus on, että vanhempien harrastuksia on mahdollista ujuttaa useampikin kerta viikkoon, jos on valmis harrastamaan just silloin kun siihen on mahis, eli ei ala miettimään että menenkö nyt vai kohta. Jos ajattelee että menee kohta, niin se voi olla jo liian myöhäistä. 🙂 Ennakointi, eli kalenteroiti auttaa tässäkin, eli jos tiedän että klo 18 on mun aika mennä, on helpompi varautua siihen päivän mittaan: henkisesti, ja fyysisesti = ruoka syötynä ennen sitä.
Se missä meidän perheen, tai meidän vanhempien voisi olla hyvä skarpata, on tuo ruokapuoli. Oot maininnut että teette sunnuntaisin valmiiksi ruokia viikolle? Ja nyt mainitsit noista take-away-välipaloista. Voisitko kertoa lisää hyviä vinkkejä ruokapreppaukseen, mitä ruokia esim teette valmiiksi, pilkotteko salaatit valmiiksi jne? Mielellään vinkkejä myös urheilevan perheen näkökulmasta. 🙂 Tai jos oot aiemmin postannut, siitäkin saa vinkata. Kiitos!
Hyvä pointti, just noin! Omien harrastamisten suhteen ei voi olla kovin ronkeli. Esim treenien ihannemonipuolisuus tai lepopäivät ei aina toteudu, koska liikutaan silloin ja siten, mikä nyt sattuu sopimaan päivärytmiin.
Luulin, että olen kirjoittanut preppaamisesta, mutta nopealla sanahaulla en löytänytkään postausta. Kiitos siis postausvinkistä, pistetään sellainen tulemaan 🙂
Kiitos kun jaoit niin laajasti teidän kokemuksista ja elämästä! Ja ajatuksessa että pitää saada kokeilla erilaisia harrastuksia että voi löytää ”omansa”, on järkeä. Myös kiinnostuksen kohteet saattavat vaihdella ajan myötä, ja se on ihan ok!