kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 14.01.2024

Uskovainen elämäni

Teksti
Karoliina Pentikäinen

Moikka moi, se olisi taas viikon kuulumisten aika. Viime viikollahan aloitin tämän, nyt postaus 2/52 siis.  Tänään höpöttelen ajatuksenvirtaa muun muassa siitä, millaista on olla uskovainen ja mitä viikko piti sisällään. 

Meillä alkoi viikko aktiivisissa merkeissä, kun esikoisella starttasi koulussa kevätlukukausi ja kaikilla meillä taas tavallinen harrastustoiminta. Ja koska ulkona on ollut aika kivat ulkoilusäät, ollaan kaiken päälle luisteltu ja pulkkailtu kaikkina terveinä päivinä. Kyllä kovien pakkasten viikko teki sen, että alkoi taas kummasti arvostaa sellaista talvea, jossa uskaltaa laittaa nokkansa ulos. Sitä paitsi nyt pitää ottaa kaikki ilo irti, koska ensi viikosta tulee näemmä taas tosi kylmä. 

Mä olin keskiviikkona työkeikalla Jyväskylässä. Siellä järjestettiin Kirkon kasvatuksenpäivät ja mä olin mukana yhdessä paneelissa puhumassa teemalla Yhteydenpidon malleja ja vuorovaikutusta somessa – millenniaalien polulla. Aihe oli mielenkiintoinen, siitä olisi puhunut neljä kertaa pidemmän ajan kun aikaa oli varattu ja mua kiinnostaa aina vahvasti tällaiset teemat. Ja mikä parasta, sain treffata taas mun lempparipappeja, Pastori Maikkia ja Kari Kanalaa (en malta odottaa Karin uutta elämäkertaa!), sekä tutustua lukuisiin uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin, kuten Hidasta elämää -perustajaan Sanna Wikströmiin ja Diili-kisaajaan, TikTokin puuhamieheen Elias Mäkiseen. Opin niin paljon Eliaksen puheenvuoron aikana TikTokista, että MELKEIN jo aloin käyttää sitä. Mullahan on siellä vissiin yksi julkaisu, mutta ei edes koko äppiä puhelimessa, mutta ehkä joskus. Toki TikTokin tietoturva mietityttää, mutta toisaalta: Veikkaan, että ihan samat riskit on kaikessa somessa.

Tuollaisilla “kirkkoväen festareilla” tuli taas mietittyä, miten erikoinen aihe uskonto meillä Suomessa on. Monissa muissa maissa uskonto on vahva,luonnollinen, ei mikään “nolo” osa elämää, mutta Suomessa siihen liittyy mun näkemyksen mukaan valtavasti erikoista latausta. Tapakristittynä oleminen, eli kirkkoon kuuluminen vain häiden ja hautajaisten vuoksi, on mun mielestä hyvin erikoista. Mutta samoin sekin, että silloin kun uskotaan vahvasti, uskosta uskalletaan puhua tosi vähän. Varsinkin, jos kyse on tästä meidän valtauskonnosta, ev.lut:sta, silloin vasta aihe halutaankin pitää itsellään. Jännä ilmiö!

Loppuviikko tulikin pohdittua, tavallisten töiden ja askareiden lomassa, miten uskovainen elämä näkyy mun arjessa. Vai näkyykö mitenkään. En juuri harrasta kirkosta käyntiä, mutta ehkä mulle uskovaisuus tarkoittaa tiettyjä arvoja, joiden mukaan haluan elää. En aina elä niin, enkä aina osaa toimia oikein, mutta yritän parhaani. Ajattelen, että mun peruselämän pohja on sellainen, jonka näen sopivan kristillisiin arvoihin. 

Tiedän, että jotakin triggeröi nyt aivan varmasti termi “kristilliset arvot”.  Ja itse asiassa mullekin tulee tuollaisesta sanaparista mielleyhtymä esimerkiksi sateenkaarivastaisuuteen ja naisten ja miesten epätasa-arvoon, vaikka mulle kristillisyys nimenomaan tarkoittaa samaa kuin rakkaus. Eli sitä, että kaikki saa rakastaa ketä haluaa. Että rakkaus on elämää eniten ohjaava arvo. Ja että rakkauden – sen kuuluisan lähimmäisenrakkauden – tulisi ohjata arkisia pieniä tekoja: Sitä, että yritetään saada kanssaihmisille ja itselle tasapainoinen ja hyvä olo pieni teoin ja sanoin. 

Jotta viikko ei olisi ollut liian helppo, saapui oksu taloomme juuri yönä ennen Jyväskylän reissua. Mä totta kai pelkäsin, että Omppu oli saanut jonkun niistä lukuisista vatsapöpöistä, jotka riehuvat päiväkodissa, mutta ehkä se olikin jotain muuta. Nimittäin vielä tähän päivään mennessä (kop kop) tautiin ei ole sairastunut meillä kukaan muu, ja Ompunkin “tauti” kesti lievänä vain hetken.

Mutta ei helkkari, miten yhden yön valvominen veti mun kropan sekaisin moneksi päiväksi. Niin ja AINA, kun joku meidän perheestä alkaa oksentaa, mulle tulee mieleen tämä kauhea tapahtumaketju kaksosten vauva-ajalta.

No mutta. Onneksi takana on mukavan leppoisa viikonloppu. Jos meidän viikonlopun kulku kiinnostaa, kurkkaa IG:stä viikonloppu-reels. 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

-Karoliina-

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X